Miia

Olen nelikymppinen luonnosta voimansa saava elämän ihmettelijä Kajaanista. Lähtöisin olen Mäntästä, mutta jo vuodesta 1996 saakka olen ollut Kaenuussa. Vaikka vanhemmat ja sisarukset asuvat paljon etelämpänä, ei minulla ole vielä ollut suurta tarvetta Kajaanista lähteä. Toki lomat kuluvat useimmiten autoillessa ympäri (Etelä-)Suomea. Aiemmin olen ollut enemmänkin eläinten kanssa tekemisissä, kun olen työskennellyt sekä hevostenhoitajana että maatalouslomittajana. Lehmäallergian puhkeaminen ja kuvitelma "helpommista töistä" ajoivat minut opiskelemaan tradenomiksi, mutta sittemmin on monasti tullut todettua ettei nämä siistit sisätyöt ole suinkaan kevyempiä tai helpompia... Lähihoitajaksi olen valmistunut lokakuussa 2016 ja tällä hetkellä suoritan sosionomiopintoja monimuotona töiden ohessa.

Vielä hevoshommissa ollessani, 2000-luvun vaihteessa, minulla oli sekarotuinen narttukoira Roki, joka menehtyi noin 3-vuotiaana. Roki oli niin viisas ja helppo koira, että se nosti kynnystä uuden koira hankintaan. Toisaalta elämäntilannekin oli pitkään sellainen, ettei ollut oikein mahdollisuutta ottaa koiraa. Lähtölaskenta (vaikken sitä silloin vielä tiennytkään) koiran hankintaan alkoi kesällä 2011, kun siskoni hankki koiran, pumi-rotuisen Upin (Mindamellet Hapci). Sitä ennen minulla ei ollut mitään käsitystä kyseisestä rodusta, mutta hyvin pian Upi vei sydämeni ja sytytti palavan rakkauden pumeihin.

Upi Nauvossa Kaasivuorella 2012

Mitä isompi keppi, sen parempi!

Late 5 viikon ikäisenä

Laten eka Juhannus

Upin kanssa lenkkeilin ja touhusin mahdollisimman paljon aina, kun olin siskoni luona käymässä. Tätiltä saatu huomio ja pitkät lenkit irti juosten taisivat tehdä rakkaudesta molemminpuolista, Upi ei meinannut nahoissaan pysyä kun täti saapui kylään. Ja jos yksi nappisilmä ei vielä vakuuttanut pumien erinomaisuudesta, hankki siskoni perhe keväällä 2013 toisen pumin, Laten (Crispum's Fandango).