Mitä yhteistä on tanssilla ja agilityllä?

Tällä huimalla viiden kerran agilitykokemuksellani olen oivaltanut että tanssilla ja agilityllä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä, kuin mitä ehkä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Tanssista minulla on huimasti paljon enemmän kokemusta kuin agilitystä, noin 10+ vuotta, ja siinä lajissa koen olevani vahvoilla. Tosin ikinä en ole kilpaa tanssinut eikä se minua ole kiinnostanutkaan, mutta lavoilla sitäkin enemmän.

Koetan avata asiaa:
Tanssissa mies vie ja nainen seuraa, agilityssä ohjaaja vie ja koira seuraa. Koska itselläni on, yllätys yllätys, aika paljon kokemusta tuosta seuraamisesta, pystyn hyvin ymmärtämään miten koira ohjausta tulkitsee. Tanssiminen on hieman haasteellista mikäli vienti on myöhässä, epävarmaa tai epäselvää - eiköhän sama päde myös agilityssä. Edellisissä harjoituksissa huomasin selvästi omat virheeni, heti kun koira meni ohi esteestä, tajusin mikä asennossani ohjasi koiran vikaan. Samoin kun koira "varasti" lähdöstä, hoksasin mikä toiminnassani antoi viestin lähteä liikenteeseen. Edellä mainittujen virheiden korjaaminen onkin sitten ihan eri juttu..! Agilityssä tuntuu olevan niin miljoona pikkuasiaa muistettavana, että opeteltavaa ja hiottavaa riittää varmasti loputtomiin. Mutta, ei se tanssitaitokaan yhdessä yössä tullut ja silläkin saralla riittää oppimista jatkuvasti.

Sujuu se valssi näinkin

Toinen seikka on erilaiset ohjaustekniikat. Tanssissa, etenkin ns. käden ali-tansseissa, löytyy kuvioita vaikka millä mitalla.Ymmärtääkseni agilityssä on myös erilaisia ohjaustekniikoita aika laaja valikoima. Tanssikuvioita olen opetellut sekä kursseilla että ihan IRL lavoilla ja välillä tuntuu siltä ettei joku askellus ole ollenkaan looginen eikä meinaa mennä jakeluun millään. Vaan a'vot kun hoksaa miten ja millä rytmityksellä homma toimii ja saa oikean suorituksen lihasmuistiin, niin jopas alkaa kellohame heilua. Jo tällä agilitykokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että ohjaustekniikoissa on ihan sama juttu. Ensin on hiukkas kuutamolla, mutta kun jutun jujun hoksaa ni sitten tuntuu jo ihan loogiselta. Ja molemmissa toimii sama periaate, vasta lukemattomien ja lukemattomien toistojen myötä liike muuttuu automaatioksi ja sen jälkeen tekeminen on helppoa. Tanssissa pätee myös sama seikka kuin agilityssä, liike ei pysähdy koskaan. Vaikka jalat stoppais, niin liike jatkuu vartalossa.

Kolmas (ja ehkä molemmissa lajeissa tärkein) seikka on ILO. Tekemisen tulee olla molempien mielestä kivaa ja hauskaa, ryppyotsaisuus ei sovi lajeihin ollenkaan. Jos touhu menee suorittamiseksi ja ILO katoaa, on aika pitää vähän tuumaustaukoa ja miettiä mikä meni vikaan. Paras flow tulee kun on vaan hitsin kivaa ja antautuu tekemiseen koko sydämellään. (Tai ainakin tanssissa se menee juuri näin ja voisin kuvitella että agilityssä on ihan sama juttu.)

Näin mä hyppään!

Tämä yhteyshän ei toki tarkoita sitä että agility olisi minulle jotenki äärimmäisen helppoa, mutta opettelua helpottaa kovasti se, kun on jokin toinen asia, jonka kautta tekemistä voi miettiä ja peilata. Huomenna mennään vahvistamaan tanssitaitoa, ohjelmassa on koko päivä ihanaa hottia Kuubalaista salsaa! NAM! Ja maanantaina sitten taas agilityhallille valssaamaan. =D