How the time flies... Ollankin jo vuodessa 2018!

Ihanaa Ruususen unta on saanut taas blogi uinailla.
Työt + opiskelu ja siihen koiraharrastukset koiran kanssa + yhdistyksissä on sellainen yhtälö, ettei hirveän paljon jää aikaa muulle. Katsoin, että viimeisin postaus on syyskuulta, jolloin on paketoitu kisakausi 2017. Ajattelin herätellä blogia eloon kirjailemalla vähän meidän suunnitelmia kaudelle 2018. (Seuraavissa postauksissa palataan sitten syksyn ja talven tapahtumiin.) Edelleen meidän harrastukset menevät ihan niillä ehdoilla mihin ennätetään ja huvittaako koiraa/ohjaajaa. Mitään suuria tavoitteita ei ole.

Kalenteri näyttää tältä:
14.4. Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 3 starttia check
13.5. Agilitykisat, Lieto, 2 starttia check
27.5. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia
10.6. Mejä-koe, Rovaniemi, Pumien mestaruus
9.7.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia
11.8. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia
1.9.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia
16.9. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia

Eli kisakausi on jo avattu KSTK:n 50v juhlakisoilla. Viimekausi päättyi siihen, kun olimme nousseet kakkosiin ja viimeiset kisat olivat ihan katastrofi varmaan lähinnä ohjaajan väsymyksen vuoksi. Oli melkoinen kynnys lähteä jälleen kisaamaan, mutta kaikki meni aivan yli odotusten ja triplanolla jäi yhden pienen ajoitusvirheen päähän. Tuloksista viis, parasta antia radoilla oli yhteinen flow, mihin Uulan kanssa pudottiin ja tehtiin rataa kimpassa. Aivan superstartit!

Seuraavat kotikisat jäävät välistä, kun ollaan lomareissuilla, mutta niiden sijaan käydään kipaisemassa pari starttia Liedossa. Ilahduttavasti on kesälle ja syksylle tiedossa kisoja Kajaanissa. Nyt meillä on kakkosista jo kaksi LUVAa, eli hyvät mahikset nousta kolmosiin, jos kantti kestää. Jännittäviä kisoja tiedossa siis!

Mejän osalta olen laittanut kalenteriin vain pumien mejä-mestaruuden 10.6. Rovaniemellä. Todennäköisesti käymme myös joissain Kainuun kokeissa, mutta vielä ei ole mitään tarkkaa suunnitelmaa. Loma-ajankohdat sekoittavat aina vähän pakkaa, joten mennään fiiliksen mukaan. Jos saataisiin ykköstulos alle, päästäisiin piirinmestaruuskisaan elokuun lopulla.

Rally-Toko kiinnostaisi myös, mutta minä olen itse niin superlaiska treenaamaan. Jos päästään ja ehditään johonkin ryhmään muutamaksi kerraksi verestämään taitoja, niin ei olisi poissuljettua startata siinäkin. Itse kävin kurssit RT-koetoimitsijaksi ja meillä onkin seuran omat RT-kisat 9.9. Jännää!

Kohta pääsee retkeilemään lumettomaan metsään

Mitä sitä tuli suunniteltua ja menikö kuin Strömsössä?!?

Tässä tiivistelmä kauden suunnitelman (ks. blogiteksti koiraharrasteita omiksi tarpeiksi toukokuulta) toteutumisesta:

Toukokuu
20.5. Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check, tuloksena kaksi voittoa, toinen 5p ja toinen nollarata + LUVA
28.5. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat  Koe peruttu lumitilanteen vuoksi!

Kesäkuu
4.6.   Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check, tuloksena voitto nollaradalla + LUVA ja hylsy
10.6. Ryhmänäyttely, Suomussalmi check, PU2, SERTI ja FI MVA !!!
11.6. Luonnetesti, Kajaani check, pisteillä 142

Heinäkuu
5.7.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check, voitto 5p ja hylsy
8.7.   Mejä-koe, Ristijärvi, Ristijärven Metsästysseura check, AVO I, 47 pistettä, nousu VOI-luokkaan
23.7. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat check, VOI I, 47 pistettä
29.7. Ryhmänäyttely, Kajaani en ilmoittanut, lomalla

Elokuu
13.8. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check, voitto nollaradalla + LUVA + SERTI + siirto 2-luokkaan, eka startti kakkosissa hylsy
27.8. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat, check, VOI II, 34 pistettä

Syyskuu
2.9.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 3 starttia, check, 3* hylsy

Tiivistettynä voisi sanoa että se saatiin, mitä haettiinkin ja vielä paljon enemmän! Valioituminen oli ehkä kesän kohokohta, mutta kyllä huippuhetkiä olivat myös hieno luonnetesti, nollaradat (ja muutkin omasta mielestä onnistuneet radat) agilityssä ja ykköstulokset mejässä. Ikinä en olisi voinut arvata etukäteen, että tämän kesän tulokset ovat näin huimia. Uula on ihan super! <3

Tarkempia tuloksia voi tsekkailla "Tuloksia"-sivulta ja agiradoilta löytyy myös videokuvaa.

Nyt jäämme talvitauolle treenailemaan ja katsotaan mitä ensi kesänä sitten huvittaa tehdä. Fiiliksen mukaan hyvällä mielellä touhutaan, väkisin ei mitään.

Agilityä agilityä

3-luokka rataan tutustumassa. Iltapäivällä paistoi jo aurinko, mutta rata oli koko päivän melkoisen kurainen.

Tänään, 20.5. oli meidän toiset agilitykisat ikinä. Ällöttävä jännitys väänsi vatsaa eikä aamupala meinannut maistua, mutta kyllä se siitä kun pääsi toimimaan. Ekalla radalla kepeille lähetys ei onnistunut, kun Uula jäi tuijottamaan minua ja keppien jälkeen putki ei vetänytkään tuttuun tapaan. Muuten hyvä rata, 5 pistettä.

Toisella radalla kaikki meni nätisti ja sujuvasti, 0 pistettä ja ensimmäinen LUVA. Aika oli 19,64 sekuntia alle ihanneajan. Videot löytyvät oikeasta reunasta "videoita" otsikon alta.

Uula voitti itselleen mm. uuden startin sekä hieronnan 

Koiraharrasteita omiksi tarpeiksi

Viikko vielä ja sitten starttaa kiihkein koiraharrastuskausi toden teolla. Tänään vähän virittäydyttiin tunnelmiin, kun käytiin tekemässä reilun 400 metrin jälki ja huomenna päästään ajamaan se. Uula tuntui olevan innoissaan, kun huomasi mitkä hommat on tekeillä. Vielä on näillä korkeuksilla metsässä lunta, paikoin enemmän paikoin vähemmän, mutta kyllä sinne yksi jälki väliin sopi. Viimeviikonlopun mejä-koulutus kyllä peruuntui, silloin oli vielä liikaa tuota valkoista peitettä.

Meidän kevään/kesän/syksyn kalenteri näyttää Kainuun tapahtumien osalta seuraavaa:
20.5. Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check
28.5. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat  Koe peruttu lumitilanteen vuoksi!
4.6.   Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check
10.6. Ryhmänäyttely, Suomussalmi check
11.6. Luonnetesti, Kajaani check
5.7.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check
8.7.   Mejä-koe, Ristijärvi, Ristijärven Metsästysseura check
23.7. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat check
29.7. Ryhmänäyttely, Kajaani en ilmoittanut, lomalla
13.8. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check
27.8. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat
2.9.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 3 starttia

Edellisestä näyttelykäynnistäkin on vierähtänyt jo yli vuosi! Kovin ahkerasti ei jakseta käydä, kun minä olen niin laiska trimmaamaan. Paljon helpompi kun voidaan pitkällä tukalla juoksennella ympäri mehtiä. Mutta vähän se kutkuttelisi saada viimeinen serti ja muotovalion titteli.

Nämä on siis mahdollisia ja ehkä jopa todennäköisiä tapahtumia joihin osallistumme mahdollisuuksien mukaan. Minusta tässä on yhdelle kesälle sen verran ohjelmaa, ettei välttämättä tarvitse Kainuuta kauemmas ajella. Ja nuo touko-kesäkuun jutut on jo ilmottauduttu, joten ensi viikosta alkaa neljän viikonlopun koiraharrastusputki!

Uula ei vielä ota paineita tulevista kilpailuista :)

Pumeilua Saarijärvellä 22.-24.4.

Honkavuorella 

Napos team oli raapustanut kalenteriin ruksin tälle huhtikuiselle viikonlopulle ja kutsui pumisteja agilityn, rally-tokon ja yhdessäolon merkeissä Saarijärvelle, Jakolan tilalle. Starttailtiin Uulan kanssa matkaan joskus kolmen maissa perjantaina ja yhden pysähdyksen taktiikalla (ei ollu Neste, vaan Honkavuoren ulkoilualue Pyhäjärvellä) oltiin perillä joskus seiskan jälkeen illalla. Majoituspaikan, Rentolan, pirttiin kävellessä kyllä mietin, että mahdetaanko olla oikeassa paikassa kun ei tervetuliaishaukku kantautunut vastaan. Viikonlopun aikan sain sitten todeta, että mitäs ne fiksut koirat turhaan haukkuisi, samoissa tiloissa majoittui 12 pumia ja lähes koko ajan oli hiljaista. Eikä mitään isompia rähinöitäkään saatu aikaan, niin hienosti kaikki käyttäytyivät koko viikonlopun.

Lauantai aloitettiin vanhaan navettaan entratun agilityhallin etsiskelyllä ja sen löydyttyä radan rakentamisella. Persjättöä, niistoa, päällejuoksua... Selevä! Hyvän valmentajan (kiitos Elina Rönnholm) opeissa on hyvä harjoitella eri ohjauksia ja etenkin sitä ohjauksen rytmitystä.

En malta olla jälleen kerran sotkematta tanssia ja agilityä, koska niissä on niin paljon samaa, mutta hieman erilaisella twistillä. Molemmissa on kyse rytmityksestä, mutta kun tanssissa rytmi tulee musiikista, agilityssä sen määrittelee paljolti koiran nopeus ja ohjattavuus. Eli tanssiin nähden nurinkurinen tilanne, ”vietävä” määrää rytmin, jonka mukaan ”viejä” ohjaa (tai siis meidän tapauksessa yrittää ohjata). Ja jotta homma toimisi kuin tanssi, pitää rytmityksen olla kohdillaan. Jos olet liikaa edellä koiraa, rytmi kärsii kun joudut odottelemaan ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Jos taas olet jäljessä, ei koira tiedä minne pitää mennä ja taas tulee virheitä.

Itselläni on nopean koiran kanssa taipumus hätäilyyn. Pää hokee ”en ehdi, en ehdi” ja sit sählätään. Mutta jos oikeasti keskityn ohjaamiseen, ehdin ihan hyvin. Tärkeintä on hoksata oman vauhdin kanssa milloin painaa hanat auki ja milloin himmailla. Leiriviikonlopun treeneissä oli hyviä pätkiä tämän harjoittelemiseen, kun pitkän hyppysuoran jälkeen tuli enemmän pyörittelyä. Tietysti aloittelevalle ohjaajalle haasteita piisaa muutoinkin, kun pitäisi muistaa sen miljoona juttua, niin ja aivan, myös se rata! Nopean koiran kanssa homma leviää käsiin heti, kun pitää miettiä mikäs se seuraava este olikaan.

Vihdoin kotona

Sunnuntaina ohjelmassa oli mm. sivuttain ohjaus kauempaa (en muista nimeä), jaakotus ja takaaleikkaus. Sama rytmityksen hakeminen jatkui ja ehkä vähän jotain tarttui mieleenkin, kunnes voin taas unohtaa kaiken ennen seuraavaa kertaa... Punaisena lankana viikonlopun opinnoissa oli rataan tutustumisen merkitys, linjojen (ei esteiden) ohjaaminen sekä kontaktin pitäminen koiraan. Siinä sitä taas tuli melkoisen monta juttua harjoiteltavaksi ja sisäistettäväksi. :)

Onneksi minulla on hyvä ja tarkka opettaja agilityssä, Uula menee tasan sinne minne ohjaan. Jos koira tekee väärän esteen, voin olla varma että itse sen sinne ohjasin. Näin omat virheet tulevat heti esille ja voi (yrittää) miettiä missä meni vikaan.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli tosi hyvä! Seura oli mukavaa, koirat olivat fiksuja ja agilitytreenit todella huippuja. Osanottajia oli Porista ja Raumalta Sodankylään saakka. Todella kiva oli tavata Uulan sisko Tuittu ja omistajansa Eriika. Ja kämppiksinä meillä oli jälleen ihana Merri poitsu ja Kaisa Oulusta. 

Agilitytreeniä

Lauantaille 25.4. oli varattu Napos-tiimin agilitytreenit Liminkaan Dogantin hallille. Ajeltiin Uulan kanssa hyvän ystäväni luokse Ouluun jo perjantai-iltana, joten lauantaina oli vain puolen tunnin ajo treeneihin. Navigaattorin avulla lähdettiin suunnistamaan kohti Liminkaa ja hyvin se opastikin perille saakka. Ainoa ongelma vain että ko. osoitteessa ei näyttänyt olevan mitään agilityharjoitukseen soveliasta hallia eikä pienintäkään opastetta! Rinki Limingan keskustassa, kännykän netistä osoitteen tarkistus ja takaisin samaan paikkaan. Hädissäni aloin soittamaan Eilalle samalla kun pyörin auton kanssa navigaattorin opastamassa paikassa vanhan meijerin pihalla. Juuri kun Eila vastasi, näin yhdessä ovessa Dogantin logon ja totesin olevani perillä. Siispä auto parkkiin, koira ulos autosta ja lämmittelylenkille.

Tää kuva ei liity tapaukseen, mutta onpahan agilityesteitä

Kun kello rapsahti 11 aloiteltiin radan rakentaminen. Päivän koulutuksista vastasi Oululainen Hanna-Leena Väätäjä ja hän opasti mihin mikäkin este laitetaan. Ensimmäinen ryhmä pääsi tutustumaan rataan heti kun saimme sen valmiiksi. Ryhmässä oli 3 koirakkoa ja olimme sopineet että 2*10 minuutin pätkää treenataan, joten aina kun yksi lopetti, oli seuraava jo odottamassa vuoroaan. Uulan kanssa teimme ensin kepit kertaalleen ohjureiden avustuksella, mutta niihin ei käytetty sen enempää aikaa. Kepit menee ilmankin ohjureita kun niitä ensin hetken palauttelee mieleen, vaan niitä voi treenata sitten "paremmalla" ajalla. Muutoin keskityttiin hyppy+putki esteiden suorittamiseen ja ohjauskuvioihin. Esteissä oli valkoinen tai raidallinen rima ja koska Uula on tottunut erinäköisiin esteisiin, niin jostain syystä se alkoi alittelemaan valkoisia rimoja. En tiedä eikö se oikein osannut hahmottaa niitä vai mitä, mutta useammasta esteestä mentiin hienosti alta. :)

Minulle (yhtenä) haasteena agilityssä on se, että Uula on niin älyttömän nopea ja näppärä tekemään, joten minä en yleensä ehdi kuin jäädä jalkoihin. Monessa tilanteessa näen kuinka se joutuu tekemään viimehetken korjausliikkeitä päästäkseen oikealle hypylle koska minun ohjaukseni on myöhässä tai päin p:tä. Uula on myös itse sitä mieltä, että omistaja on hidas, epäselvä ja muutoinkin täysin tumpelo, koska haukkuu minut varsin äänekkäästi pystyyn joka treeneissä. Dogantillakin huomasi selvästi että jos yhtään joutuu itse miettimään (joutuu, koko ajan!) kesken vauhdin minne on menossa ja mitä tekemässä, niin heti on myöhässä ja koira jaloissa. Onneksi Uulalla on hyvä motoriikka ja kropan hallinta, mutta eihän ne viimehetken suunnanmuutokset hyvää tee.

Muutoin meidän agility on sillä tolalla, että kepit ja kontaktit on vaiheessa, muut esteet suunnilleen sujuu. Koira on näppärä tekemään, mutta ohjaaja tarvis aika paljon koulutusta! :) Kerran viikossa on käyty Kajaanissa treenaamassa, mutta irtisanoin nyt tuon treenivuoron "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" (opiskelu). Pitää sit syksyllä katsoa mitä tekee. Ja onhan tuota kaikkea muutakin puuhastelua, meidän elämä ei ole pelkkää agia. :)

Mitä yhteistä on tanssilla ja agilityllä?

Tällä huimalla viiden kerran agilitykokemuksellani olen oivaltanut että tanssilla ja agilityllä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä, kuin mitä ehkä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Tanssista minulla on huimasti paljon enemmän kokemusta kuin agilitystä, noin 10+ vuotta, ja siinä lajissa koen olevani vahvoilla. Tosin ikinä en ole kilpaa tanssinut eikä se minua ole kiinnostanutkaan, mutta lavoilla sitäkin enemmän.

Koetan avata asiaa:
Tanssissa mies vie ja nainen seuraa, agilityssä ohjaaja vie ja koira seuraa. Koska itselläni on, yllätys yllätys, aika paljon kokemusta tuosta seuraamisesta, pystyn hyvin ymmärtämään miten koira ohjausta tulkitsee. Tanssiminen on hieman haasteellista mikäli vienti on myöhässä, epävarmaa tai epäselvää - eiköhän sama päde myös agilityssä. Edellisissä harjoituksissa huomasin selvästi omat virheeni, heti kun koira meni ohi esteestä, tajusin mikä asennossani ohjasi koiran vikaan. Samoin kun koira "varasti" lähdöstä, hoksasin mikä toiminnassani antoi viestin lähteä liikenteeseen. Edellä mainittujen virheiden korjaaminen onkin sitten ihan eri juttu..! Agilityssä tuntuu olevan niin miljoona pikkuasiaa muistettavana, että opeteltavaa ja hiottavaa riittää varmasti loputtomiin. Mutta, ei se tanssitaitokaan yhdessä yössä tullut ja silläkin saralla riittää oppimista jatkuvasti.

Sujuu se valssi näinkin

Toinen seikka on erilaiset ohjaustekniikat. Tanssissa, etenkin ns. käden ali-tansseissa, löytyy kuvioita vaikka millä mitalla.Ymmärtääkseni agilityssä on myös erilaisia ohjaustekniikoita aika laaja valikoima. Tanssikuvioita olen opetellut sekä kursseilla että ihan IRL lavoilla ja välillä tuntuu siltä ettei joku askellus ole ollenkaan looginen eikä meinaa mennä jakeluun millään. Vaan a'vot kun hoksaa miten ja millä rytmityksellä homma toimii ja saa oikean suorituksen lihasmuistiin, niin jopas alkaa kellohame heilua. Jo tällä agilitykokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että ohjaustekniikoissa on ihan sama juttu. Ensin on hiukkas kuutamolla, mutta kun jutun jujun hoksaa ni sitten tuntuu jo ihan loogiselta. Ja molemmissa toimii sama periaate, vasta lukemattomien ja lukemattomien toistojen myötä liike muuttuu automaatioksi ja sen jälkeen tekeminen on helppoa. Tanssissa pätee myös sama seikka kuin agilityssä, liike ei pysähdy koskaan. Vaikka jalat stoppais, niin liike jatkuu vartalossa.

Kolmas (ja ehkä molemmissa lajeissa tärkein) seikka on ILO. Tekemisen tulee olla molempien mielestä kivaa ja hauskaa, ryppyotsaisuus ei sovi lajeihin ollenkaan. Jos touhu menee suorittamiseksi ja ILO katoaa, on aika pitää vähän tuumaustaukoa ja miettiä mikä meni vikaan. Paras flow tulee kun on vaan hitsin kivaa ja antautuu tekemiseen koko sydämellään. (Tai ainakin tanssissa se menee juuri näin ja voisin kuvitella että agilityssä on ihan sama juttu.)

Näin mä hyppään!

Tämä yhteyshän ei toki tarkoita sitä että agility olisi minulle jotenki äärimmäisen helppoa, mutta opettelua helpottaa kovasti se, kun on jokin toinen asia, jonka kautta tekemistä voi miettiä ja peilata. Huomenna mennään vahvistamaan tanssitaitoa, ohjelmassa on koko päivä ihanaa hottia Kuubalaista salsaa! NAM! Ja maanantaina sitten taas agilityhallille valssaamaan. =D