Veljestapaaminen heinäkuussa

Keväällä oli puhetta Uulan Unka-veljen omistajan, Soilin, kanssa että he tulevat mahdollisesti kesällä käymään Kajaanissa. Soililla on paha sähköyliherkkyys, joten matkan oli tarkoitus toteutua ihan sen mukaan missä kunnossa Soili on. Tämä tarkoitti tietysti sitä, ettei tarkempaa aikataulua voitu sopia etukäteen. Kesäkuulla soiteltiin vähän minun työvuoroista ja missä paikassa mahdollisesti voisimme tavata, kun he eivät voi kaupunkiin tulla. Mieleeni tuli eräs rauhallinen metsätie, jossa välillä käyn Uulan kanssa lenkkeilemässä. Metsätien varrella on lampi, joka mahdollisesti on syntynyt maanajon seurauksena, ja siinä kohdalla on laaja hiekkakenttä, jossa voisi asuntoauton kanssa majoittua.

Uula lammella

Heinäkuun alkaessa viikko, jolloin vieraat ovat liikenteessä, oli jo tiedossa, mutta tarkempi aikataulu vielä avoin. Maanantai-iltapäivällä 6.7. lähdin koiran kanssa lenkille tuolle mainitulle metsätielle, koska halusin vielä silmäillä, ettei vaan missään törötä linkkimastoa tai isoa sähkölinjaa. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, istuskelin lammen rannalla pitkät tovit koiran touhutessa omiaan. Lähdimme käppäilemään takaisin tien risteykseen jätetyn auton luokse ja vähän ennen autolle saapumista vastaan ajeli iso harmaa pakettiauto. Siirryimme koiran kanssa sivuun enkä ajatellut asiaa enempää kunnes huomasin sivuikkunassa harmaan pumin pään. Mitä? Kuka? Täh? Kunnes tajusin että ei oo totta, nyt ne on täällä! Samanlainen hämmästys oli ollut autossa, kun olivat ensin katsoneet että pumi, nyt pysähdytään, ja samalla tajunneet että tuossahan se velipoika nyt on. Siinä hetken aikaa ihmeteltiin ja juteltiin, kunnes annoin ohjeet perille lammen rannalle ja lähdin käymään kotona, jotta saan koiran ruokittua. Vähän myöhemmin ajeltiin Uulan kanssa takaisin ja siinä menikin ilta pitkälle kahvia juodessa ja kuulumisia vaihtaessa. Koirat juoksentelivat välillä ulkona tai huilailivat meidän seurana asuntoautossa. Majoituspaikka osoittautui nappivalinnaksi, sillä häiritsevää säteilyä ei paikassa ollut ja muutoinkin miljöö ihan miellyttävä. Itselle vain tuli lievä asuntoauto-kuume, kun oishan se nyt niin kätevä reissussa!

Uula, Tapsu ja Unka

Vieraat aikoivat viihtyä muutaman yön Kajaanissa, joten sovimme että seuraavana iltana otan mukaan kolmannen veljeksen, Tapsun, sekä omistaja Maaritin. Tosin teimme niin että minä ajelin ensin lammelle Uulan kanssa ja Maarit tuli myöhemmin Tapsun kanssa. Unka ja Uula leikki ihan nätisti siihen saakka  kunnes Tapsu tuli, mutta kun toisilleen kovin tutut  Uula ja Tapsu aloittivat hillittömän juoksemisen, katsoi  Unka viisaammaksi tulla ihmisten seuraan. Etenkin  kun pojat kiskoivat keppiä raivokkaasti äristen, oli  Unka sitä mieltä ettei tuo nyt kovin järkevältä touhulta  vaikuta. 

Ilta meni todella nopsaan Soilin, Raimon ja Maaritin kanssa jutellessa. Soililla ja Raimolla on ollut aikaisemmin puleja (myös suursnautsereita) ja olikin hauska kuulla vertailua pumin ja pulin ominaisuuksista. Saimme lisäksi nauttia tarinoista purjehdusreissuilta ja kuinka koira oppii nopeasti miten veneessä eletään ja ollaan.

Ylhäältä: Unka, Uula ja Tapsu

Maaritin piti lähteä kotiin vähän aikaisemmin, mutta minä jäin vielä hetkeksi vieraiden seuraksi. Siinä yhdessä harmiteltiin kun Suomi on niin kovin pitkä maa, Luvian ja Kajaanin väli on miltei 550 kilometriä, joten kovin usein ei päästä tapaamaan. Aikaisemmin siskoni asui Raumalla ja sieltä Unkan luokse oli matkaa alle 100 kilometriä. Muutaman kerran käytiin Uulan kanssa Luvialla samalla reissulla kun oltiin siskoni luona. Soilin sähköallergian vuoksi he eivät voi kovin usein reissailla, joten saattaa olla että tämä oli heidän ensimmäinen ja viimeinen Kajaanin visiitti. Täytyy kyllä sanoa että oli aivan ihana kun he viitsivät tänne saakka ajella! Soili ja Raimo ovat molemmat todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä ja heidän seurassaan viihtyy kyllä pidemmänkin ajan. Olen niin iloinen siitä, että he ovat saaneet Unkan elämäänsä, etenkin Soilille Unka on todella tärkeä. Ja Unkan elämäntehtävänä on ihan selvästi Soilista huolehtiminen! 

Koirapyörre

Kerro kerro röntgenlaite

Uteliaana ihmisenä olen kiinnostunut tietämään mitä koirani on "syönyt", joten alusta saakka on ollut itsestään selvää että luusto kuvataan läpi ja tehdään kaikki muutkin tarvittavat terveystarkastukset. Lisäksi pumi on rotuna niin pieni, että kaikki mahdolliset terveystulokset ovat rodun kannalta hyödyksi. Näin haluan kantaa oman korteni kekoon minulle rakkaan rodun puolesta! Polvet on kopeloitu terveeksi jo tämän vuoden tammikuussa ja nyt heinäkuussa oli virallisten luustokuvien vuoro. Tulokset olivat varsin mukavat: terve selkä, nollan kyynärät ja A:n lonkat. Ainoa kauneusvirhe löytyi kaularangasta, kaularangan 3. ja 4. nikaman nikamaväli on puutteellinen. 

Tässä kohtaa heräsi tietysti mielenkiinto, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kuvat ottaneelle eläinlääkärille (Suvi Heinola) löydös ei ollut tuttu, mutta hän arveli ettei tuo ehkä tule normaalielämässä vaivaamaan millään tavalla. Vapaana liikkumista ja hihnassa vetämisen estämistä hän suositteli. Ohjeena oli että mikäli alkaa oireilemaan, kannattaa otattaa magneettikuvat.

Röntgenhoitajan työuransa tehnyt äitini sanoi, että tällaisia nikamamuutoksia näkyy suht usein ihmisillä, eikä kuvattava ole yleensä ollut asiasta millään tavalla tietoinen. Samanlainen näkemys oli myös fysioterapeutilla. Miten lie sitten koirilla...

Tiedustelin kuvat lausuneelta Anu Lappalaiselta mitä hän osaa kertoa ko. ilmiön yleisyydestä ja mahdollisista vaikutuksista:
"Koirilla näitä esiintyy silloin tällöin. Mäyräkoirista tiedän (niitä kuvattu pitkään), että tämä on perinnöllistä ja ainakin niillä on kirjallisuudessa tietoja siitä, että tällainen blokki rasittaa naapurivälejä ja voi aiheuttaa niihin välilevytyrää. Pumeja on kuvattu niin vähän, että yleisyydestä ei voi mitään sanoa. En huolta kantaisi normaalielämässä tai harrastuksissa (ehkä pantaa kannattaa varoiksi välttää ja käyttää valjaita). Jalostuksessa toisen osapuolen on syytä olla kuvattu ja normaali tämän suhteen. Kun lisää kuvataan niin lisää tiedetään."

Facebook-ryhmässä "Koiran lihaksisto & liikkuminen" kyselin onko kenelläkään kokemusta ja sain yhden vastauksen:
"Täältä löytyy yksi jolla on 2-3 väli yhteen kasvanut. Koira nyt 10v ja ja kohtalaisesti pärjännyt tuon kanssa. Tällä yksilöllä aiheuttanut lähinnä jotain ongelmaa toisen takajalan hermotukseen. Tod näk jotenkin on hermoradat ahtaalla jossain kohti. Lisäksi on kahdesti toisen koiran kanssa painiessaan saanut tölväisyn ja sen jälkeen ollut esim pään vinossa pitämistä. Kovalle rasitukselle joutuu siis se seuraavan välin välilevyn, meidän tapauksessa 3-4 väli joka on ns. tuplarasituksella. Niska ei ole koskaan tarvinnut erityishoitoa, ilmeisesti 2-3 väli on paras mahdollinen jos jokin. Se on "ei toiminnallinen" väli. Meillä näkynyt nimenomaan jonkinlaisena hermorata-ahtautena ja vajaina liikkeinä toisessa takajalassa -> aiheuttanut jumeja lihaksistoon ja epätasaista kuormitusta. Vastakkainen takajalka on ns. vahvempi -> vinouttaa koiraa. Koira on saanut tarpeen mukaan sekä hierontaa että laseria ja lisäksi nivelravinteita yms koko ikänsä. Varsinaiselle vialle ei ymmärtääkseni voi tehdä mitään. "

Ranka + hermotus

Uulan kohdalla tuo nikamamuutos ei ole oireillut mielestäni mitenkään. Ainoa asia, mikä tuon ylläolevan kokemuksen myötä tuli mieleeni, on Uulan vasemman takajalan hyppyasken ravissa. Siis se, mikä yleensä liitetään polvilumpion luksaatioon. Tätä ei esiinny suinkaan joka askeleella, mutta kuitenkin mainittavasti ja välillä enemmän välillä vähemmän. On täysin mahdollista että hyppyaskel liittyy nikamamuutoksen aiheuttamaan hermotusongelmaan, mutta toisaalta hyppyaskelen esiintyminen vähenee huomattavasti hieronnan jälkeen. Mahdollinen kuvio: nikamamuutos altistaa hyppyaskeleelle => hyppyaskel jumittaa selkää/pakaraa => hyppyaskeleen käyttö lisääntyy ja kierre on valmis. Ja toisaalta voi olla ettei tällä nikamamuutoksella ole asian kanssa mitään tekemistä! Muutoin Uulalla on todella hyvä koordinaatio ja se on sekä nopea että ketterä.

Luustokuvauksen tuloksiin olen siinä mielessä todella tyytyväinen, että Uula on tuota yhtä poikkeamaa lukuunottamatta terve koira. Mikäli muutos olisi ollut selässä, pitäisin sitä paljon vakavampana asiana. Täysin priimaa koiraa ei varmasti ole olemassakaan ja jokainen jumiutuu yksilöllisesti eri kohdasta eri syistä, olipa luusto terve tai ei. Kuitenkin nyt kun koira on kuvattu ja tietää mikä on heikko kohta, osaa ajatella mahdollisesti tulevaisuudessa ilmeneviä ongelmia tämän tiedon valossa. Suosittelen kaikille oman koiran kuvaamista! Alla vielä Kennelliiton ohjeistusta.

Kennelliiton ohje selkäkuvauksesta

Ps. Kirjoittelen blogiin mikäli vielä kuulen lisäkokemuksia asiasta.

Agilitytreeniä

Lauantaille 25.4. oli varattu Napos-tiimin agilitytreenit Liminkaan Dogantin hallille. Ajeltiin Uulan kanssa hyvän ystäväni luokse Ouluun jo perjantai-iltana, joten lauantaina oli vain puolen tunnin ajo treeneihin. Navigaattorin avulla lähdettiin suunnistamaan kohti Liminkaa ja hyvin se opastikin perille saakka. Ainoa ongelma vain että ko. osoitteessa ei näyttänyt olevan mitään agilityharjoitukseen soveliasta hallia eikä pienintäkään opastetta! Rinki Limingan keskustassa, kännykän netistä osoitteen tarkistus ja takaisin samaan paikkaan. Hädissäni aloin soittamaan Eilalle samalla kun pyörin auton kanssa navigaattorin opastamassa paikassa vanhan meijerin pihalla. Juuri kun Eila vastasi, näin yhdessä ovessa Dogantin logon ja totesin olevani perillä. Siispä auto parkkiin, koira ulos autosta ja lämmittelylenkille.

Tää kuva ei liity tapaukseen, mutta onpahan agilityesteitä

Kun kello rapsahti 11 aloiteltiin radan rakentaminen. Päivän koulutuksista vastasi Oululainen Hanna-Leena Väätäjä ja hän opasti mihin mikäkin este laitetaan. Ensimmäinen ryhmä pääsi tutustumaan rataan heti kun saimme sen valmiiksi. Ryhmässä oli 3 koirakkoa ja olimme sopineet että 2*10 minuutin pätkää treenataan, joten aina kun yksi lopetti, oli seuraava jo odottamassa vuoroaan. Uulan kanssa teimme ensin kepit kertaalleen ohjureiden avustuksella, mutta niihin ei käytetty sen enempää aikaa. Kepit menee ilmankin ohjureita kun niitä ensin hetken palauttelee mieleen, vaan niitä voi treenata sitten "paremmalla" ajalla. Muutoin keskityttiin hyppy+putki esteiden suorittamiseen ja ohjauskuvioihin. Esteissä oli valkoinen tai raidallinen rima ja koska Uula on tottunut erinäköisiin esteisiin, niin jostain syystä se alkoi alittelemaan valkoisia rimoja. En tiedä eikö se oikein osannut hahmottaa niitä vai mitä, mutta useammasta esteestä mentiin hienosti alta. :)

Minulle (yhtenä) haasteena agilityssä on se, että Uula on niin älyttömän nopea ja näppärä tekemään, joten minä en yleensä ehdi kuin jäädä jalkoihin. Monessa tilanteessa näen kuinka se joutuu tekemään viimehetken korjausliikkeitä päästäkseen oikealle hypylle koska minun ohjaukseni on myöhässä tai päin p:tä. Uula on myös itse sitä mieltä, että omistaja on hidas, epäselvä ja muutoinkin täysin tumpelo, koska haukkuu minut varsin äänekkäästi pystyyn joka treeneissä. Dogantillakin huomasi selvästi että jos yhtään joutuu itse miettimään (joutuu, koko ajan!) kesken vauhdin minne on menossa ja mitä tekemässä, niin heti on myöhässä ja koira jaloissa. Onneksi Uulalla on hyvä motoriikka ja kropan hallinta, mutta eihän ne viimehetken suunnanmuutokset hyvää tee.

Muutoin meidän agility on sillä tolalla, että kepit ja kontaktit on vaiheessa, muut esteet suunnilleen sujuu. Koira on näppärä tekemään, mutta ohjaaja tarvis aika paljon koulutusta! :) Kerran viikossa on käyty Kajaanissa treenaamassa, mutta irtisanoin nyt tuon treenivuoron "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" (opiskelu). Pitää sit syksyllä katsoa mitä tekee. Ja onhan tuota kaikkea muutakin puuhastelua, meidän elämä ei ole pelkkää agia. :)

Vielä kerran, pojat!

Ei tää nyt oikeen menny niinku Strömsössä...

Ensin näytti siltä, että ruokinnan päivityksellä närästysoireet helpottavat, mutta pian ne palasivat jokapäiväiseksi vaivaksi. Kokeilin vielä hoitaa ihan kotikonstein jättämällä kaikki lisät ja luupitoisen pois ja syötin lähinnä kanaa +  naudanmahaa. Viikon verran annoin Antepsin + Pepcid yhdistelmää, mutta heti kun sen lopetti, närästys jatkui. Siinäpä ei sitten auttanut muu kuin soittaa aika eläinlääkärille.

Vähän ristiriitaisin miettein lähdin lääkäriin, koska pelkäsin ettei hän suhtaudu ongelmaan riittävän vakavasti, mutta se pelko osottautui turhaksi. Kaikki alustavat tiedot, ruokinta ja oireet kirjattiin tarkasti ylös ja sen jälkeen tutkittiin potilasta. Verikokeet otettiin saman tien ja sitten röntgenillä katsottiin miltä suolisto näyttää. Uula oli taas niin esimerkillinen potilas, ettei parempaa voi toivoa! Tassu pysyi ihan paikallaan verikokeen otossa ja röntgenissäkin maattiin kiltisti liikkumatta. Huomionarvoista oli minusta se, ettei verikokeen vuoksi tarvinnut ajella yhtään karvoja. Veriarvoissa ei ollut mitään hälyyttävää, mutta röntgenkuvassa näkyi kuinka ohutsuolessa on huomattavan paljon kaasua.

Lääkkeeksi vaivaan saatiin ohje syöttää mahdollisimman kevyttä ruokaa sekä suolistoantibiootit 2 viikkoa 3*pv + Zitac mahan suojaksi 4 viikkoa 3*pv. Nyt on antibiootit jo loppu ja Zitacia vielä 2 viikkoa jäljellä. Parina päivänä on taas esiintynyt närästystä, varmaankin siksi, että olen syöttänyt vähän sekalaista satsia lihoja. Nyt ajattelin palata ihan kiltisti syöttämään pelkkää kanaa + jotain kasvista ja haen vielä lääkäriltä kokeiluun jotain suolistovaivaisen nappulaa.

Koiran sairastamista on vaan niin ahdistavaa seurata vierestä, kun ei oikein tiedä miten voisi asiaa auttaa. Ei Uula toki mitenkään kauhean kipeältä vaikuta, mutta ei ole kiva kun mahaan sattuu. Toivottavasti maha nyt rauhoittuisi kun riittävän pitkään syöttää yhtä ja samaa evästä. Ainakin tähän mennessä kana on ollut hyvin siedetty.

Eläinlääkäri sanoi närästyksen usein johtuvan liian rasvaisesta ruoasta ja minähän tungin koiraan rasvaa vaikka kuinka ja paljon kun yritin saada sitä lihomaan. Vaan enpäs tätä asiaa siinä vaiheessa tiennyt, niin taisin ihan itse aiheuttaa nuo mahaongelmat. No, kunhan ei ilmene mitään vakavampaa, kuten vaikka haimatulehdusta, niin kyllä tästä selvitään. Niin kauan tutkitaan ja hoidetaan kun koira on kunnossa! <3

PS. Pielaveden jälkikokeeseen ollaan toisena varalla...

Kevään ensimmäinen jälki

Kevään edistyessä pikkuhiljaa polte jäljelle kasvoi kasvamistaan. Eilen lähdettiin sitten Paltaniemelle katsastelemaan miltä jälkimaastot näyttää. Paikoin metsässä oli lunta vielä saappanvarren mitta, mutta välistä löytyi ihan sulia pätkiä. Totesin että pikapikaa veripullo sulamaan ja muut jälkikamppeet naftaliinista päivänvaloon.

Sunnuntaina aamupäivästä koira + kamat autoon ja äänestyspaikan kautta metsään. Jätin koiran autoon odottelemaan ja hiipparoin veripullo kainalossa kankaalle. Lumen reunoja kulkien tein niin pitkän jäljen kuin pystyin. Aloitus- ja lopetussivu jäivät vähän lyhyemmiksi, mutta siihen väliin sain suht hyvän mittaisen pätkän. Onneksi sulaa ei ollut enempää, niin en päässyt vetämään mitään kisamittaista jälkeä heti kauden alkuun!  :)

Uula tunnisti kamppeet viimevuodesta ja oli selvästi ihan innoissaan kun pääsi nenätöihin. Jäljelle lähdettiin rauhallisesti ja varmasti. Välillä tuli sellaisia kaarroksia etten ihan ollut varma olinko vetänyt juuri siitä kohtaa, mutta melko navakka tuuli saattoi kyllä siirrellä hajua sivuun. Eka makaus haisteltiin selvästi ennen jatkoa ja sit taas mentiin. Olin merkinnyt jäljen vähän niin ja näin, mutta mitäs siitä kun koira tuntui toisen makauksen löytävän ihan ongelmitta. Viimeinen pätkä mentiin vähän vieressä, kun (kuvassa vasemmalta puhaltava) tuuli painoi hajua sivuun. Itse hölmöyksissäni lopetin jäljen niin, että lähdin tuolta finish kohdasta kävelemään oikealle ja sitten kohti tietä. No koska tuuli siirsi hajun juuri siihen suuntaan, nappasi koira lennosta minun jäljet ja lähti viipottamaan sujuvasti niitä pitkin eteenpäin. :) Kutsuin sen sitten takaisin ja kaadolle että saatiin homma pakettiin.

Pieni koira tekee kyllä varmaa jälkeä, vaikka itsestä aina välillä tuntuu että nyt ollaan ihan jossain muualla. Pääsääntöisesti se jäljestää nenä maassa, mutta välillä mennään myös ilmavainulla. Paikoin se kääntyy katsomaan minua, mutta jatkaa menoaan kun en kommentoi mitään. Hieno pieni pumieläin!

Jännityksellä odottelen tietoa päästiinkö mukaan Pielavedellä 15.5. pidettävään kokeeseen. Ihan hirmuisesti haluttaisi kokeilemaan miten Uula kokeessa toimii. Tää on huippukiva laji!

Päivitetty muotidieetti

Heissan, jatkamme ruokintateemalla vielä tämän postauksen ja kerron miten ruokintaa on päivitetty.

Jossain vaiheessa Uulalle alkoi tulla närästysoireita. Yöllä saatoin herätä siihen, että koira nieleskeli ja nuoli huuliaan ja läähätti, lenkillä saattoi syödä keppejä. Tämä tapahtui sen jälkeen (tai ainakin minä havahduin asiaan silloin) kun ruokavalioon oli otettu merilevä ja lohiöljy eli ensimmäiseksi tipautin ne pois. Sitten tilasin Kennelrehulta vähän erilaisia lihoja, mm. pentunautaa ja pentusikaa, ajatuksella jos ne olis vähän enemmän lihaa ja vähemmän sidekudosta. Kalaa ei tällä hetkellä mene tuota 500g viikossa, koska Uula on vähän nirso sitä syömään enkä jaksa säätää. Annan kalaa lähinnä silloin kun on aihetta olettaa että nyt on nälkä, esim. reippaan ulkoilupäivän jälkeen. Närästyksen vuoksi kokeilen antaa ruoan 2* päivässä, mutta mieluummin kyllä palaisin yhteen kertaan. Ruoan kokonaismäärääkin olen nyt tiputtanut, koska Uula alkaa olla varsin hyvässä lihassa.

Tällä hetkellä päivittäin:
- jotain luupitoista jauhelihaa niin, että minimi 1g luuta/ koiran painokilo täyttyy
- jotain muita jauhelihoja sekaisin niin, että ruoan kokonaismäärä n. 300g/päivä
- nyt oon laittanut kourallisen nappuloitakin sekaan, ihan testimielessä vaikuttaako närästykseen
- lampaanrasvaa
- pellavarouhetta
- D-vitamiinia
- Biotin Fortea
- Vitaplexin Omega-3 kalaöljykapseli
- ripaus jodioitua suolaa jodin lähteeksi
Ja viikottain kala, kananmuna, sisäelinseos.

Arvaatteko muuten miten hankalaa on nähdä ja mieltää että koira on nyt riittävässä lihassa, ettei tarvi enää yrittää tuputtaa ruokaa. Kun on pennusta saakka murehtinut miten laiha se on ja vähän syö ja yrittänyt kaikki poppakonstit että ruoka uppoaisi. (Ei se oikeasti ole edes ollut mikään katastrofitapaus, mutta minun mielestäni se on tietenki ollut aivan nälkiintymispisteessä. =D ) Todella helposti laittaa ruoan määrän aina vähän yli, vaan kohta lipsahdetaan sitten siihen, että alkaa lihomaan liikaa.

Ei mikään rimpula enää 

Muotidieetti

Jaahas, meitin blogi on uinunut makeaa Ruususen unta pari kuukautta...
Mitään erikoisempaa syytä tauolle ei ole, ei vaan ole ollut minkäänlaista kirjoitusinspiraatiota eikä oikein innostavaa aihettakaan. Liekö koulun aloitus ja sen tuomat muutokset arkeen ovat vieneet energiaa, kun koko alkuvuosi on ollut vähän tyhjäkäyntiä.

Nyt arvelin että kerron meidän ruokintakuulumisia,  mitä syödään ja miten on mennyt. Joulukuun alussa alkoi projekti raakaruokintaan siirtyminen Malin Ekblomin 7 viikon ohjelmalla. Nyt on kokonaan raa'alla oltu siis reilut 2 kuukautta ja hyvin on mennyt!

Ruokavalion pääosassa on raaka liha, meillä Kennelrehun autosta jauheliha (sika-nautaa) tai nauta jauheliha. Välillä osa ruoasta, voi olla naudan mahaa. Luuta tulee kanankaulojen tai -siipien muodossa tai sitten on jotain luullista jauhelihaa. Luun osuus noin 10-15% päivän ruokien kokonaismäärästä. Kalaa menee viikossa noin 500g, jaettuna useammalle päivälle. Lisäksi sisäelinseosta noin 200g viikossa ja pari kolme kananmunaa.

Oisko helpompaa jos laittaisin kaikki allekkain...

Kuppiin menee päivässä:
- noin 100g jotain luullista, määrä riippuu vähän siitä mikä on jauhelihan luupitoisuus
   * kanankauloja (kanansiipiä joskus)
   * luullista jauhelihaa (broilerinsiipi, poro, karitsa, tms.)
- noin 100g rasvaista naudanlihaa, tämä jätetään pois jos näyttää että lihaa luiden ympärillä tarpeeksi
- noin 200g jauhelihaa
- merilevää noin 3g

Hirvenluu maistuu välillä

- jotain öljyä, tällä hetkellä lohiöljy, välillä lampaanrasva
- pellavarouhetta noin 3g kuidun lähteeksi
- lisäksi
   * Bioteekin Super D-tippa 
   * Biomedin Biozink
   * Biotiini Forte
   * satunnaisesti magnesiumia

Viikoittain:
- noin 500g kalaa (yleensä Kennelrehun lohta)
- noin 200g sisäelinseosta
- pari kolme kananmunaa
Niinä päivinä kun lisätään jotain näistä, niin vähennetään tuon jauhelihan/rasvaisen naudanlihan osuutta.

Ruoan määrä/päivä on suunnilleen 400g. Sillä on alkanut tulemaan lisää massaa. Nyt pitää vaan seurata ettei ala lihomaan, mutta toistaiseksi ei oo kyllä ollu siitä pelkoa. Ruoan olen antanut iltaisin yhdellä kertaa, tuntuu että uppoo paremmin niin eikä tarvi miettiä ruokia aamuisin. Sori, en jaksanut kuvata ruokakupin sisältöä, joten saatte tällaiset kesäiset kuvituskuvat. :)

Kesällä voidaan kalastaa ihan itse

Alun opettelun jälkeen kuvio on alkanut sujumaan rutiinilla. Toki lihojen kanssa värkätessä menee hetki enemmän, kuin jos nakkais 400g nappuloita pussista eteen, mutta ei tää nyt kovin rakettitiedettä ole. Ja koirasta näkee että tämä ruokinta sopii hyvin, massaa on alkanut tulla pikkuhiljaa oikeisiin paikkoihin, turkki kiiltää, maha toimii hyvin ja muutoinkin koira vaikuttaa hyvinvoivalta. Ja mikä parasta, niin ruoka yleensä myös maistuu! Takaisin nappulaan ei vaihdeta, korkeintaan johonkin 50/50 malliin jos tulee jossain vaiheessa tarpeelliseksi.


Niin ja se muotidieetti tuli otsikoksi tietenkin tästä Hesarin onnistuneesta artikkelista, jossa on iloisesti menneet puurot ja vellit sekaisin ja väärään kurkkuun.