Joulu melkeist meni jo, mutta hyvää vuotta 2016 kaikille

Meikäläisen ahertaessa töissä Uula on viettänyt perhejoulua veljensä luona.

Uula, Tapsu ja Manu

Näistä voi jo sanoa... Tontut!!!

Erään närästyksen tarina

Yritän kirjoitella tähän jonkinlaista koostetta tästä meidän närästysongelmasta. Usein aiemminkin olen aihetta blogitekstiksi mielessäni pyöritellyt, mutta se on ollut sen verran ahdistavaa etten ole valmiiksi tekstiksi saanut.

Uulan närästysongelmat alkoivat jossain vaiheessa helmikuuta, tosin en osaa sanoa oliko oireita jo aiemmin, mutten vaan niitä osannut nähdä. Meillä oireena on ollut nieleskely, maiskuttelu ja huulien lipominen sekä ajoittainen levottomuus, ei oikein löydy sopivaa nukkumapaikkaa. Pahimpina aikoina oli lisäksi kauhea mahan kurina ja lurina + tyhjän mahan oksentelu melkein joka aamu. Aluksi ajattelin että ei hätää, jätetään ruokavaliosta yleisesti pahimmat närästyksen aiheuttajat merilevä ja kalaöljy pois sekä muutetaan lihoja hiukan vähärasvaisempaan suuntaan, niin ongelma on pois päiväjärjestyksestä. Näin kahdeksan kuukautta myöhemmin voin todeta ettei menny ihan ku Strömsössä!

Kun alkoi näyttää siltä ettei ruokavalion muutoksen tuo toivottua tulosta kävimme ensimmäisen kerran eläinlääkärissä 14.4. ja sen jälkeen syötiin ensimmäinen Tylosin kuuri. Koska oireet jatkuivat senkin jälkeen vaihtelevasti kävimme lääkärissä myös 26.5. ja 16.6. Kaikki nämä kerrat on käyty paikallisella eläinlääkäriasemalla "Kantripoliksella" eläinlääkäri Marja Ojalehdon luona. Palvelu on aina ollut hyvää ja keskustelu eläinlääkärin kanssa avartavaa, mutta koska ko. klinikalla ei ole mahan tähystykseen tarvittavia laitteita sovimme että varaamme tähystysajan jollekin muulle klinikalle ja eläinlääkäri lähettää hoitokertomuksen sitten sinne. Tähystyshän ei ole mikään pakollinen tai autuaaksi tekevä toimenpide, mutta voi valottaa hyvinkin ongelman syytä, joten halusin käyttää senkin kortin. Tähystys oli 20.7. mutta valitettavasti (vai onneksi) mitään selittävää tekijää oireiluille ei löytynyt ja diagnoosiksi tuli "mahdollisesti IBD tyyppinen suolisto-oireilu".  Tähystäneen eläinlääkärin (Suvi Heinola) kanssa tehtiin jatkosuunnitelma, että otetaan ruokavalioon jokin ruoansulatusvaivaisille suunniteltu nappula + kana (jonka vaihdoin seitiin, koska kanan syöttäminen ei ollut aiemminkaan ongelmaa ratkaissut). Lisäksi pitkä laskevalla annostuksella oleva Tylosin kuuri ja mikäli se ei tehoa, niin kortisoni.

Tylosinia syötiin sitten 1,5 kuukautta ja samalla haettiin ruokavaliota kohdilleen. Kuuri loppui joskus syyskuun puolivälissä ja suht hyvää kautta kesti näihin päiviin saakka, kunnes selkeät närästysoireet palasivat taas. Yritin lääkitä hetken Pepcidillä, mutta totesin etten jaksa sitä nikottelua ja nieleskelyä kuunnella ja käytiin lääkärissä hakemassa Tylosinia. Nyt vaan pidetään peukkuja että kuuri puree ja saadaan närästys pois. Ajatuksena on laskea annostus pienimmälle tehoavalle tasolle ja jatkaa kuuria pidempään. Jotkut IBD-koirat syövät Tylosinia lopun ikäänsä, mikäli oireilu ei muuten pysy poissa. Toivottavasti tähän ei kuitenkaan tarvitse mennä.

Joko makkara on valmista?

Tämän rumban aikana olen kokeillut varmaan sen miljoona "tämä on aina meillä toiminut närästykseen" -kikkaa todeten että meilläpä ei toimi. Ruokavaliota säädettiin niin, että kesä syötiin lähinnä kypsennettyä kanafilettä tai paistisuikaletta ja puuro/riisi/parsakaali/jokumuu sekoitusta tavoitteena mahdollisimman hyvin sulava ruoka. Mutta ei, mikään ei tuonut lopullista ratkaisua närästykseen, joka välillä oli kyllä parempana, mutta välillä taas huonompana. Muutaman kerran ehdin jo varata ja perua tähystysajan, kun tuntui että juuri silloin kuin toimenpiteeseen olisi pitänyt mennä maha oli parempana. Kuvittelin että koiran pitää olla jotenkin hullun kipeä että "kehtaa" mennä tähystykseen, mutta Jyväskylän Animagin hoitaja sanoi että kyllä tähystyksiä tehdää hyvinkin pienillä oireilla ja niistä saattaa löytyä vaikka mitä yllättävää. Se täytyy sanoa että Jyväskylän Animagissa palvelu oli koko ajan aivan ensiluokkaista, kaksi kertaa varasin ja peruin tähystysajan, kolmas aika vasta pidettiin, mutta kertaakaan ei kukaan kyseenalaistanut päätöstäni eikä muutenkaan kuulostanut millään lailla tympääntyneeltä. Myös paikanpäällä palvelu oli hyvää. Jyväskylä valikoitui paikaksi koska äitini asuu 100km päässä Viitasaarella, joten kesälomalla oli helppo käydä tähystyksessä äitin kesämökiltä käsin. Samalla unella otettiin viralliset luustokuvat.

Mamman vinttari

Facebookin ruokintapalstoja ja netin koiranruokintasaitteja olen lukenut kuin riivattu ja yrittänyt keksiä mikä olisi meille se toimivin yhdistelmä. Mitään suurta ratkaisua en ole löytänyt, mutta todella paljon arvokasta tietoa ja  vertaistukea sekä aitoa auttamishalua. Valitettavasti tämän ongelman kanssa en näytä olevan yksin. Netin vertaistuen lisäksi kaikki läheisimmät ihmiset ovat varmasti kyllästymiseen asti saaneet kuunnela minun valitusta aiheesta. Etenkin aluksi, kun tajusin ettei tämä ongelma selviäkään ihan naps vaan, oli stressin määrä aivan valtava. Kun huomasi ettei eläinlääkärin konstit heti ratkaisekaan asiaa, tuli pelko että entä jos tämä vain pahenee ja pahenee eikä löydy mitään apua... Voin kertoa että kesällä monta yötä meni jollain 3-5 tunnin unilla, kun en stressiltäni saanut nukuttua enempää! Ja kuten tiedätte, koira vaistoaa omistajan olotilan ja stressi pahentaa närästystä... Todella kiva tilanne, en suosittele!

Itse epäilen että nämä ongelmat lähtivät liikkeelle raakaruoalle siirtymisestä. Vaihdos tehtiin joulukuussa ja helmikuussa huomasin ensimmäiset oireet. Todennäköisesti siinä tehtiin sellainen virhe, että muutokset tapahtuivat liian äkkiä ja eri lihoja otettiin ruokavalioon aivan liian nopeasti. Lisäksi annoin liikaa ja liian rasvaista lihaa, koska Uula oli hoikassa kunnossa. Aluksi näytti että raakaruoka sopii hyvin ja maistuu, saadaan vähän sitä kaivattua massaa. No ei saatu, kun pirun paljon ongelmia! Raakaruokinta on mielestäni erittäin hyvä ruokintamuoto, mutta pelkkä raaka ei välttämättä sovi kaikille. Ja toiset koirat kestävät hyvinkin nopeat ruokavalion muutokset, mutta toiset on sitten ongelmissa. Nyt meillä on ollut taas niin vähärasvainen ruokavalio että tuo pumi muistuttaa lähinnä vinttikoiraa, hyvät lihakset, mutta rasvaprosentti nolla. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, ettei ainakaan nivelet rasitu ylipainosta. :)

Niin ja kun asiaa kuitenkin mietitte, niin ei, Uulalla ei ole vakuutusta eli kaikki on mennyt ihan omasta pussista. Tosin paljon on mennyt myös ruokiin ym. lisiin ja lääkkeisiin, niitähän ei mikään vakuutus olisi korvannutkaan. Ja täytyy myöntää etten ole edes missään kohtaa harmitellut vakuutuksen puutetta. Niissä on kuitenkin monesti aika hyvä hinnat ja suht korkeat omavastuut, eli tuskin niin älyttömästi plussalla oltaisiin kuitenkaan.

Rakas ötökkä 2v 5kk 

Pahoittelen että teksti voi olla paikoin sekavaa. Yritin tiivistää asian jonkinlaiseen pakettiin. Kysykää ihmeessä jos jokin asia jäi mietityttämään ja muutenkin kommentit ovat tervetulleita.

Geneettisesti terve koira!

VA1 nikamamuutoksesta

Koska olen kovasti paljon utelias ja ylimääräistä rahaa paljon :) niin kysyin vielä Timo Talviolta (eläinlääketieteen tohtori, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) lausunnon tuosta nikamamuutoksesta ja tässä vastaus:

"Kaularangassa kolmannen ja neljännen kaulanikaman välinen yhteensulautuma eli fuusio. Kyseessä on synnynnäinen nikamankehityshäiriö, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Löydös ei vaikuta koiran normaaliin käyttöön, eikä sitä tarvitse huomioida millään tavoin. 

Nikamien rakenneviat ovat perinnöllisiä. Käytössämme ei ole pumien selkärankakuvaustuloksia tämänkailtaisen löydöksen yleisyyden arvioimiseksi. Vastaavia löydöksiä esiintyy useissa roduissa. Koska meille lähetetään paljon selkäkuvia arvosteltavaksi näemme myös tämänkaltaisia löydöksiä useampia tapauksia vuodessa."

Eli ei tarvitse suuremmin murehtia. :)

MH-luonnekuvaus

Kävimme Uulan kanssa 4.10. Maaningalla MH-luonnekuvauksessa, kuvaajina Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Kerron tässä postauksessa kuvauksen kulusta ja vähän omia mietteitäni.

Aluksi Kennelliiton sivuilta lisätietoa aiheesta:

Mitä on MH-luonnekuvaus?

MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri testiosiota, jossa kuvataan koiran 31 eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelevat koiran luonteenominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta.

Millä roduilla on osallistumisoikeus?

Osallistumisoikeus on Kennelliiton tai sen hyväksymään koirarekisteriin merkityillä puhdasrotuisilla koirilla, jotka ovat vähintään 18 kuukauden ikäisiä.

Mikä on kuvauksen tarkoitus?

MH:n tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa. Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Yksittäisen koiran MH kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihanneluonnekuvaan verrattuina.

Miten kuvaukseen pääsee?

Eri puolilla Suomea järjestettävien MH-luonnekuvausten ilmoittautumistiedot löytyvät Palveluskoiraliiton sivuilla olevasta koekalenterista.

Hyvää pohjatietoa löytyy myös springerspanieleiden sivuilta.

---

Tässä on esiteltynä kuvauksen osiot ja omat kommenttini meidän kuvauksesta. Lisäksi jokaisesta kohdasta löytyy video (kiitos kuvaajalle, Maaritille!).

1. Kontakti
Tervehtiminen,  äänellä ja kättelemällä. 
Yhteistyötä kuvataan, kun testinohjaaja ottaa koiran taluttimen ja kulkee koiran kanssa 10 metrin päähän ja takaisin. 
Käsittely, testinohjaaja koskettaa koiraa käsin päästä varpaisiin ja tarkistaa lopuksi hampaat. 

2. Leikki 1
Leikkiesineenä vahva 50 cm pitkä ja 5cm paksu esine, jossa solmu molemmissa päissä. Koira on vapaana. 
Leikkihalu, testinohjaaja ja koiranohjaaja heittelevät esinettä toisilleen. 
Tarttuminen,  tarttuuko koira esineeseen ja kuinka innokkaasti. 
Puruote ja taistelutahto, testinohjaaja leikkii koiran kanssa.

Näissä osiossa ei ollut mitään yllättävää, Uula oli ihan oma itsensä tilanne huomioiden. Leikkiesineen paksuus teki minusta sen, ettei Uula tarttunut siihen samalla tavalla kuin mitä kotona vetoleikeissä. Se tykkäisi ohuemmista, paremmin suuhun sopivista köysistä.
Video

3. Takaa‐ajo ja tarttuminen 

Kuvaa koiran halua ajaa takaa liikkuvaa esinettä ja tarttua siihen. Saalista vedetään naruista siksakkia 8‐10 limittäin asetetun rullan ympäri. Koira lasketaan irti viidennen rullan kohdalla. Sama toistetaan.

Tässä osiossa näkyi minusta eniten koulutuksen vaikutus, Uula ei lähde ilman lupaa säntäämään minkään perään. Hihnan liu'uttaminen irti pannasta aiheutti vielä sen, että tunsi olevansa kiinni ja minun pysähtyminen on vahva signaali koirallekin pysähtyä. Nauroin mielessäni, että aamulenkillä irti ollessaan lähti vielä melko vauhdikkaasti jäniksen jälkeen.

Video1  Video2

4. Aktiviteettitaso 

Tarkoitus kuvata koiran reaktioita, jossa odotettu toiminta jääkin tapahtumatta. Koiranohjaaja seisoo, koira on hihnassa. Odotetaan 3 minuuttia. Tarkkaillaan koiraa kuinka aktiivinen tai rauhaton se on. 

Uulalle ei ole ongelma olla paikallaan ja odotella. :)

Video

5. Etäleikki 

Kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan henkilön kanssa pienen välimatkan päässä ohjaajasta. Avustaja, jolla on polvipituinen, hupullinen ympäristöstä selvästi erottuva värillinen (ei keltainen tai oranssi) viitta, on piilossa ja aloittaa toiminnan neljällä lyhyellä koputuksella. Avustaja liikkuu kumarassa kolme metriä sivuttain koiraan – kääntyy kohti ja leventää ylävartalonsa niiaten samalla. Jatkaa kolme metriä ja toistaa toiminnon. Tämä toistuu kahdesti. Avustaja poistaa hupun ja heittää lelua kolme kertaa ilmaan ja juoksee piiloon riisuen viitan päältään. Tässä vaiheessa koira päästetään irti ja etäleikissä kuvataan mitä koira tekee. Tuleeko etäleikkijän luokse, leikkiikö etäleikkijän kanssa. Entä mitä koira tekee, kun etäleikkijä on passiivinen. Tässä osiossa MH‐ toimihenkilöltä vaaditaan pokkaa, kieltämättä se näyttää katsojista vähän oudolta toiminnalta.

Se toiminta näytti todellakin oudolta! En minäkään koirana olisi innostunut sen tyypin kanssa leikkimään. Uula kuitenkin meni tsekkaamaan tilanteen ja merkkaamaan pari puskaa. 

Video

6. Yllätys 

Tarkoituksena on selvittää koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa. Haalarit vedetään ylös maasta yllättäen 3 metrin päässä koirasta Ja samalla ohjaaja päästää hihnan käsistään. Osiossa seurataan pysähtyykö tai pakeneeko koira. Uhkaileeko tai hyökkääkö kohti haalareita. Meneekö haalarin luo uteliaana vai pitääkö houkutella. jääkö jäljelle jäävää pelkoa koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan. 

Haalareilla Uula hyppäsi taaksepäin ja jäi sitten muutaman haukahduksen jälkeen minun taakseni seuraamaan tilannetta. Tuli haistamaan haalarin, kun kyykistyin sen eteen. Jälkeenpäin ohi kävellessä ei ollut enää mitään eli haalarit oli jo unohdettu.
Video

7. Ääniherkkyys 

Kuvataan koiran reaktiota yllättävään ääneen. Räminälaite on aaltopelti, jonka päällä metalliketjussa 2 kattilankantta. Koirakko ohittaa laitteen 1‐ 1,5 metrin etäisyydeltä. Ääni tulee odottamatta ja yllättäen. Ohjaaja päästää irti taluttimesta ja kääntyy räminälaitetta kohti. Koira saa etsiä äänen aiheuttajaa vapaana. Seurataan pysähtyykö koira, väistääkö vai pakeneeko. Meneekö koira laitteen luo vai tarvitseeko siihen tukea. Jäljellejäävää pelkoa seurataan koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.

Räminälaite sai vähän lievemmän reaktion aikaan kuin mitä haalari. Muutoin Uula käyttäytyi tämän yllätyksen kohdalla samalla tavalla.
Video

8. Aaveet 

Kuvataan koiran reaktiota uhkaavien liikkuvien kohteiden edessä, jotka hitaasti lähestyvät koiraa. Valkokaapuiset aaveet, joille on maalattu mustarenkaiset pyöreät silmät ja suu leveänä viivana. Aaveet lähestyvät kaavamaisin varmoin hitain liikkein, vuorotellen, noin kolmen metrin päähän toisistaan, ennalta merkittyyn paikkaan. Ohjaaja päästää koiran taluttimesta irti koiran halutessa paeta paikalta. Kun aaveet ovat pysähtyneet, seurataan hyväksyykö koira aaveiden kontaktinoton vai ottaako koira itse kontaktia aaveisiin. 

Aaveet oli tosi pelottavia ja niitä haukuttiin mamman selän takaa. Uula ei saata käsittää omituisesti pukeutuvia ihmisiä!
Video

9. Leikki 2 

Tarkkaillaan esineellä leikin yhteydessä ovatko koiran reaktiot ensimmäisen leikin jälkeen muuttuneet. Kuten leikki 1, mutta ilman taisteluleikkiä. 

10. Ampuminen 

Kuvataan koiran reaktiota sen kuullessa laukauksen. Koira testataan sen ollessa aktiivinen ja passiivinen. Laukaus ammutaan 9 mm starttipistoolilla noin 20 metrin päässä koirakosta, ampujan ollessa piilossa. Ammutaan kaksi laukausta 10 sekunnin välein sekä aktiivisessa että passiivisessa osiossa. Aktiivinen osuus. koiran leikkiessä vapaana ohjaajansa kanssa. Passiivisessa osiossa koira seisoo pitkässä taluttimessa ilman käskyä seistä paikallaan. 

Leikki sujui samalla tavalla kuin alussa. Kun ammuttiin, oli Uula kovin kiinnostunut laukauksista ja tuijotti tarkasti sinne, mistä ne kuuluivat. Pelkoa ei kuitenkaan osoittanut millään tavalla.

Video

Lopuksi vielä Jorma Kerkän suullinen palaute kuvauksesta. 
Video

---

Tosi kiva oli käydä oman koiran kanssa tämäkin testi. Mitään yllätyksiä ei tullut ja reippaasti vedettiin osiot läpi. Hieman ihmettelen tätä luonnekuvauksen 18 kk:n ikärajaa, koska minusta tämä testi tuo koiran ominaisuudet esille sitä paremmin, mitä "kouluttamattomampi" koira on. Toki ei tämä ihan pennuille sovi, mutta voisi olla passeli noin vuoden iässä. Kuvaus on minusta varsin jäykkä, koska se toteutetaan jokaiselle koiralle identtisellä kaavalla ja samanlaisilla välineillä, mutta toisaalta silloin se on kaikille täsmälleen sama. Koiran perusluonteen ominaisuudet paljastuvat tällä testillä ihan riittävästi, ainakin pelko, aggressio ja tilanteiden kuormittavuus ts.millä tavalla tilanteet jäävät koiran mieleen. Näistä voisi sanoa että Uulalta puuttuu aggressio täysin ja pelkoa on sen verran että mamma saa mielellään hoitaa kaikki hankalat tilanteet, mutta toisaalta ne tilanteet eivät jää Uulaa vaivaamaan, vaan iloisella mielellä jatketaan aina eteenpäin. Hieno pieni!

Tässä vielä Uulan kuvausarviointi ja alla taulukko siitä, miten tuo pisteytyt tulkitaan. Tosin tuo taitaa olla joku vanhempi versio, mutta se näkyy kuvana paremmin kuin Kennelliiton sivuilta löytyvä voimassaoleva taulukko, eikä siinä mitään suuren suuria muutoksia ole.

Liebster award

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle."

SÄÄNNÖT

1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Haasteen minulle osoitti Hansku blogissaan Teräsvillan pumit, joten kiitän ja kuittaan näin haasteen vastaanotetuksi! Heitän pallon muutamalle seuraamalleni blogille ajatuksella vastaatte jos jaksatte. :)  Ajatuksia kuulisin mieluusti seuraavilta... Tattadadaa!

Pumikaksikon matkassa
Supamanstyle
Kenguruhirviöt Ihmemaassa

Yhdessä blogeista vilistää pumeja, mutta kahdessa ihan muita rotuja.

Tässä kysymykseni Teille arvon blogistit:

1. Millainen sinä olet koiran omistajana?
2. Kuvaile kolmella sanalla omistamasi rotu/rodut?
3. Missä asioissa koirasi on tyypillinen rodun edustaja ja missä taas ei?
4. Koirasi paras ja huonoin ominaisuus?
5. Mitä muuttaisit koirassasi?

6. Miksi sinulla on koira/koiria?

7. Millainen sinä olet koiraharrastajana?
8. Mitä tavoitteita sinulla on koirasi/koiriesi kanssa?
9.  Millainen on hyvä kasvattaja?
10. Jos olisi pakko valita, minkä muun rodun ottaisit?

11. Kerro jokin hauska tapaus mikä on sattunut koirien kanssa?

Ja sitten Hanskun esittämiin kiperiin kysymyksiin...

1. Millainen sinä olet koirankouluttajana?

Laiska! Minulta puuttuu täysin motivaatio vääntää ja hinkata loputtomiin eri liikkeitä tai tehdä niitä "kotitehtäviä". Elinehtona on ohjatut treenit, jonne saan kyllä lähdettyä, mutta muutoin jää vähiin. Toisaalta arki- ja kotikäytöksen suhteen olen natsi, hihnassa vetäminen on nounou ja turhanpäiväinen hilluminen kiellettyä. Eri paikoissa ja tilanteissa pitää osata käyttäytyä ja sen eteen on kyllä tehty töitä. Ajattelen että kun koiran ensimmäisen elinvuoden käyttää tehokkaasti näiden asioiden harjoitteluun, saa sen loppuelämän olla aika huolettomasti. 

2. Millainen on stereotyyppi rotusi harrastajasta?

Jaa-a... Koiraharrastusmaailma on minulle aika uusi ja vieras tuttavuus. Jos oman ajatukseni stereotyypistä kertoisin, niin pumi-harrastajat ovat rämäpäisiä hurtilla huumorilla varustettuja värikkäitä persoonia.

3. Millaisista ominaisuuksista voit koirassa tinkiä?

Jokainen koira on yksilö ja toiveitahan voi aina olla, mutta koira on silti juuri sellainen kuin on. Tai juuri sellainen kuin minkälaiseksi koulutat eli jonkin verran käytökseen voi tietysti vaikuttaa. Helpompi kertoa, mistä en voi tinkiä: luonne on minulle sellainen tekijä, että haluan täyspäisen koiran enkä mitään viirapäistä säheltäjää jonka kanssa menis minulta hermo. Jos jostain pitäisi tinkiä, niin ehdottomasti se olisi ulkoiset seikat. Mutta tietysti mikäli ajattelee näyttelyissä käydä, niin sitten ei kovin paljoa niistäkään... Vastaus: sellaisista ominaisuuksista jotka eivät heikennä koiran elämänlaatua! 

4. Millainen on hyvä kasvattaja?

Asialleen omistautunut ja kiinnostunut, laajakatseinen, terveeseen ja hyvinvoivaan rotuun tähtäävä. Sellainen joka jakaa tietoaan mielellään muillekin ja keskustelee avoimesti myös niistä negatiivisista asioista. Antaa tukensa pennunostajalle, ohjaa ja opastaa.

5. Mitkä ovat koirasi heikkoudet ja vahvuudet?

Hmmm, sanoisin että heikkoudet on ehkä rakenteessa, sillä runko saisi olla hieman pidempi ja vankempi. Luonteeltaan Uula on täyttä kultaa, voin luottaa siihen ihan kaikissa tilanteissa. 

6. Minkä rotuinen koira sinä olisit luonteesi perusteella?

Joku sellainen pikkuisen tiukkapipoinen tosikko... Oisko sakemanni? (älkää teilatko, en oikeesti tunne rotua :) )

7. Valitsisiko koirasi sinut emännäkseen?

Se on jo valinnut!

8. Mikä saa sinut suuttumaan koiraharrastuksessa?

Liika tiukkapipoisuus ja tavoitteisiin painostaminen. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla hauskaa yhdessäolemista, tulokset tulevat sitten sivutuotteena. Tämä on ainakin minun harrastuksen lähtökohta. 

9. Millaisissa tilanteissa sinun tekisi mieli vaihtaa harrastusta ja mihin?

Koiraharrastus tekisi mieli vaihtaa ihan mihin tahansa siinä vaiheessa kun koira on kipeä. Ei siksi että koiralla ei voi silloin harrastaa, vaan siksi että toisen kipua on niin vaikea kestää. Paljon ennemmin olisi itse kipeänä!

10. Mikä on rotusi eläkepäiviä varten?

Eläkepäivistä en tiedä, mutta jostain syystä olen viehtynyt borderterrieriin. Ymmärtääkseni nekin ovat kompaktin kokoisia, monipuolisia harrastuskoiria, joista on myös pelkäksi kotikoiraksi.

11. Millaisia väärinkäsityksiä tai ennakko-oletuksia ihmisillä on ollut rodustasi?

Kauheesti en ole mihinkään ennakko-oletuksiin törmännyt, taitaa olla näillä seuduilla sen verran tuntemattomampi rotu. Mutta sen olen huomannut että monet luulevat Uulan tavattuaan että pumi on rauhallinen ja helppo rotu! =D

Veljekset Uula ja Tapsu

Ystävänä greyhound

Uulan kavereihin on kuulunut alusta saakka ystäväni Liisan kaksi greyhound narttua, Sella 10v ja Pinja 2,5v. Tyttöjen kanssa on ollut sikasiistiä juosta täysiä ja vaikka grey on suoralla nopeampi, voittaa pumi ketteryydessä kuus nolla. Tosin välillä on pientä koulukiusausmeininkiä ollut, kun tytöt ovat rökittäneet pientä vierastaan yhteistuumin. :)

Viisaus ei asu meissä...

Pinjan veli Väinö etsi kesällä uutta kotia omistajan ajanpuutteen vuoksi ja koska Sella alkaa olla Pinjan leikkeihin turhan iäkäs, päätti Liisa hakea Väinön ainakin koeajalle. Vaikka Väinö oli osoittanut olevansa ihan suht fiksu poika ja sopeutuneen hyvin naisvaltaiseen laumaan, mietitytti vähän se, miten Uula saadaan nyt tähän kuvioon mahtumaan. Teimme suunnitelman että lähdemme poikien kanssa remmilenkille niin, että saavat toistensa jälkiä haistella ja sen jälkeen pääsevät irti tutustumaan.

Tuumasta toimeen, pojat hihnoihin ja baanalle. Uula nyt ei paljoa jaksa toisista koirista stressata, kun on niin paljon muiden koirien kanssa ollut ja aikuisiälläkin uusia tuttavuuksia treffattu. Väinö näytti hieman epäluuloiselta ja nosti varmuuden vuoksi selkäkarvat pystyyn. Veikkaampa että taustalla oli uuden tilanteen aiheuttama epävarmuus, voi olla ettei hän ole oman entisen laumansa lisäksi paljon muita koiria tavannut. Kun homma meinasi mennä tuijotteluksi sanoin että nyt koirat irti ennenkuin keräävät yhtään lisää pullisteluenergiaa. Väinö meni edelleen säkä pystyssä tekemään tuttavuutta hiukan sellaisella "meitsi on kingi" -asenteella, mutta pikkupumi ei asiasta turhia hötkyillyt. Hievahtamatta paikallaan seisten se sieti isomman pörhistelyt, tosin jos toinen tuli liikaa iholle, niin Uula ilmoitti että tuo ei ole sallittua. Porukalla kävelimme koko ajan eteenpäin ja pikkuhiljaa Väinökin alkoi vähän rentoutua. Uula ei provosoinut eikä provosoitunut missään vaiheessa toisen pullisteluista, näytti vaan lähinnä sellaista "lopettaisit ton, niin voitais leikkiä" -naamaa. Välillä saattoi tulla vähän sanomista kun toinen teki jotain kiellettyä, mutta isompaa rähinää ei tullut missään vaiheessa.

Hippa!

Pihalle kun päästiin laitettiin Väinö Sellan kanssa sisälle niin, että Pinja ja Uula saivat jäädä ulos leikkimään. Ja jonkin ajan päästä otettiin Uula Sellan seuraksi sisälle ja Väinö ulos. Omatoiminen nuoriso ei kuitenkaan kauaa ulkona viihtynyt vaan houdinit keplottelivat oven auki ja niin oli koko seurakunta sisällä. Väinö meinasi vähän taas kokeilla pullistelua, mutta kun Uula oli komennettu minun jalkoihin ja Liisa ilmoitti että täällä ei rähinöidä, laittoi Väinö rauhassa pitkälleen.

Niin että ota kii jos saat!

Sitten kun koitti uloslähdön aika ehdotin, että laitetaan pojat keskenään pihalle ja ihmiset (jotka yleensä omalla hermostuksellaan tekevät tilanteesta jännitteisen) jäävät sisälle. Ikkunasta katseltiin kun Väinö alkoi melkein heti tehdä leikkikumarruksia ja poikien välit olivat sillä selvät eli oma aavistus oikeasta toimintatavasta osui ihan nappiin. Tytöt teljettiin julmasti sisälle ja lähdettiin vielä poikien kanssa pikku lenkille ja järvelle puljaamaan. Enää ei ollut minkäänlaista kireyttä havaittavissa, mutta toki leikkitapojen erilaisuus aiheutti muutaman sanomisen. Fiksuilla pojilla rähinä ei jäänyt päälle, vaan kun asia oli tehty selväksi leikki jatkui. Väinökin alkoi sietää pumin kahdella jalalla vasten nojailua, mitä greyt eivät kuulemma koskaan tee. Ja olihan niillä kivaa! Juostiin niin että vesi roiskui, Uula edellä ja Väinö perässä. Onni on omistaa täyspäinen uros, jonka voi laskea turvallisin mielin monenlaisen koiran kanssa leikkimään. Viimeisimpänä tuttavuutena toisen kaverin 10 vk ikäinen lapinkoira.

Wihiiii

Catch'ya

Kuvat on kaikki Liisan ottamia ja lisää hänen ihania otoksiaan löytyy osoitteesta  http://kengurumieli.kuvat.fi/

Ystävykset