MEJÄ-yllätyksiä

Heinäkuun 8. lauantaina oli meidän tämän vuoden ensimmäinen ja kokonaisuudessaan toinen mejä-koe. Kauden ensimmäinen koe Kainuussa peruuntui lumitilanteen vuoksi, mutta heinäkuussa ei Ristijärvellä enää lunta näkynyt. Lähdin jälleen kokeeseen epävarmoin mielin, mitä tahansa voi sattua, ja yllätys oli todella iloinen kun Uula jäljesti taas ykköstuloksen vieläpä paremmin pistein kuin viimekesänä. Toisen AVO1 tuloksen myötä meidät passitettiin VOI-luokkaan. Alla jäljenteko- ja koepäivän tapahtumia kuvina.

Laukauksensietotestissä

Hyvät oli meillä jäljentekomaastot

Jäljentekovälineet kuivamassa

Aamulla koepaikan lammella leijaili vielä usvaa kun paikalle saavuttiin

Kyllä näissä maisemissa mielellään päivän viettää

Olin ilmoittanut Uulan myös kahden viikon päähän Kuhmon kokeeseen ja tulikin kiire ilmoittaa sinne että AVO-luokan sijaan osallistutaan VOI-luokkaan. Väliviikonloppuna otettiin lyhyt treeni katkokulmalla ja sitten vain sormet ristiin ettei kokeesta tule ihan fiasko. Kuhmon koe on myös sen verran lähellä, että yöksi saattoi ajella kotiin, joten Uula sai huilata vielä lauantaipäivän. Sunnuntaina meille sattui arvonnassa kaksi viimeistä jälkeä eli Uula teki toisiksi viimeisen jäljen ja minä opastin viimeisen jäljen. Aamupäivä otettiin vielä rennosti, minä kämpällä ja Uula nukkui autossa. Jäljelle lähdettiin vesisateessa ja niin kuin etukäteen olin arvellut, koira kastui kyllä nahkaa myöten. Jälleen kävelin jälkiliinan perässä sinne, minne Uula meni enkä ollut juurikaan kartalla miten meillä menee =D Kolmannella makauksella Uula ilmoitti että tässä kuuluisi olla sorkka, mutta kun reklamaatiota ei kukaan ottanut käsiteltäväksi, jatkoi se matkaa. Sorkalle päästiin tälläkin kertaa suht puhtain paperein ja taas olin yllättynyt että nytkö se jo siinä on. Hyvin olen kartalla! Koira parka tärisi kylmästä ja
tuli kiire kipitellä autolle kuivaamaan ja takkia päälle pukemaan.

Illalla tulosten julkistamisessa en olisi voinut pienestä koirasta ylpeämpi olla: ensimmäinen VOI-jälki ja heti ykköstulos pisteillä 47/50! On se vain supertaitava!

Ei ole Jauhovaarankaan maisemissa valittamista

Pisteet ja tuomarin jälkiselostukset löytyvät blogin oikeasta reunasta, kohdasta tulokset.

Luonnetesti

MH-luonnekuvaus suoritettiin lokakuussa 2015 ja nyt oli vuorossa luonnetesti. Paikka mukavasti Kajaanissa ja testaajina Jari Laine ja Reijo Hynynen. Uula toimi pitkästi niin, kuin ajattelinkin. Ainoa arvoitus etukäteen oli, puolustaako se itseänsä kun ajetaan nurkkaan. Kyllä puolustaa eli ihan lapanen se ei ole!

Videot löytyvät meidän youtube-kanavalta, jonne linkki löytyy sivun oikeasta reunasta, kohdasta "Kuvia ja videoita".

Kokonaispistemäärä oli 142 ja alla osasuoritusten pisteet

Toimintakyky +1b (kohtuullisen pieni)

Terävyys +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolustushalu +1 (pieni)

Taisteluhalu +2b (kohtuullisen pieni)

Hermorakenne +1a (hieman rauhaton)

Temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas)

Kovuus +1 (hieman pehmeä)

Luoksepäästävyys +2b (luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen)

Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)

Vähän se laittoi korvallista raapimaan, kun tänään oli niin omituisia ihmisiä liikenteessä

FI MVA

Sieltä se vihdoin Suomussalmen ryhmänäyttelystä napsahti, kolmas serti! Ei sillä että olis hirveesti näyttelykehiä kulutettu. Katsoin että junnuluokassa 7 näyttelyä, nuortenluokassa 1 ja avoimessa 2. :) Sinänsä aika pöljää että noin monta junnunäyttelyä, kun Uula on ollut niin hidas kehityksessään. Nyt se vasta nelivuotiaana alkaa muistuttaa aikuista pumi-urosta.

Koska en ole mikään kovin näyttelyorientoitunut, niin voi olla ettei meitä enää tulla kehässä näkemään. Toki vannomatta paras, kun esim. Kajaanin Tamminäyttely järjestetään noin kilometrin päässä kotoa. Tulokset-sivulta löytyy kaikki sanalliset arvostelut ketä kiinnostaa.

Agilityä agilityä

3-luokka rataan tutustumassa. Iltapäivällä paistoi jo aurinko, mutta rata oli koko päivän melkoisen kurainen.

Tänään, 20.5. oli meidän toiset agilitykisat ikinä. Ällöttävä jännitys väänsi vatsaa eikä aamupala meinannut maistua, mutta kyllä se siitä kun pääsi toimimaan. Ekalla radalla kepeille lähetys ei onnistunut, kun Uula jäi tuijottamaan minua ja keppien jälkeen putki ei vetänytkään tuttuun tapaan. Muuten hyvä rata, 5 pistettä.

Toisella radalla kaikki meni nätisti ja sujuvasti, 0 pistettä ja ensimmäinen LUVA. Aika oli 19,64 sekuntia alle ihanneajan. Videot löytyvät oikeasta reunasta "videoita" otsikon alta.

Uula voitti itselleen mm. uuden startin sekä hieronnan 

Koiraharrasteita omiksi tarpeiksi

Viikko vielä ja sitten starttaa kiihkein koiraharrastuskausi toden teolla. Tänään vähän virittäydyttiin tunnelmiin, kun käytiin tekemässä reilun 400 metrin jälki ja huomenna päästään ajamaan se. Uula tuntui olevan innoissaan, kun huomasi mitkä hommat on tekeillä. Vielä on näillä korkeuksilla metsässä lunta, paikoin enemmän paikoin vähemmän, mutta kyllä sinne yksi jälki väliin sopi. Viimeviikonlopun mejä-koulutus kyllä peruuntui, silloin oli vielä liikaa tuota valkoista peitettä.

Meidän kevään/kesän/syksyn kalenteri näyttää Kainuun tapahtumien osalta seuraavaa:
20.5. Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check
28.5. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat  Koe peruttu lumitilanteen vuoksi!
4.6.   Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check
10.6. Ryhmänäyttely, Suomussalmi check
11.6. Luonnetesti, Kajaani check
5.7.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check
8.7.   Mejä-koe, Ristijärvi, Ristijärven Metsästysseura check
23.7. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat check
29.7. Ryhmänäyttely, Kajaani en ilmoittanut, lomalla
13.8. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check
27.8. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat
2.9.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 3 starttia

Edellisestä näyttelykäynnistäkin on vierähtänyt jo yli vuosi! Kovin ahkerasti ei jakseta käydä, kun minä olen niin laiska trimmaamaan. Paljon helpompi kun voidaan pitkällä tukalla juoksennella ympäri mehtiä. Mutta vähän se kutkuttelisi saada viimeinen serti ja muotovalion titteli.

Nämä on siis mahdollisia ja ehkä jopa todennäköisiä tapahtumia joihin osallistumme mahdollisuuksien mukaan. Minusta tässä on yhdelle kesälle sen verran ohjelmaa, ettei välttämättä tarvitse Kainuuta kauemmas ajella. Ja nuo touko-kesäkuun jutut on jo ilmottauduttu, joten ensi viikosta alkaa neljän viikonlopun koiraharrastusputki!

Uula ei vielä ota paineita tulevista kilpailuista :)

Blogissa hiljaista

Oi voi, aika häpeällisen hiljaista on blogin osalta ollut! Johtunee työ- ja opiskelukiireistä, kun kaikenlaista kirjoitettavaa on muutenkin paljon, ei riitä enää paukut tätä blogia päivittää. Hengissä kuitenkin ollaan edelleen ja mm. agilityura on korkattu tämän vuoden maaliskuussa (ei ole aprillipila, vaikka 1.4. kirjoitankin 😁). Tulostietoja päivittelin "Tuloksia" -osioon ja sisarusten terveystutkimustietoja "Viralliset terveystulokset" -osioon.

Veljekset Tapsu ja Uula kevätauringosta nauttimassa 31.3.2017

Mejä-koe 22.5. Kuhmon Jauhovaarassa

Nyt alkava kesä on kolmas kesä, kun verijälkeä Uulalle olen tehnyt. Keväällä katsoin että sopivasti meitä lähellä olisi koe 22.5. ja kun kalenterissa ei ollut viikonlopulle muita merkintöjä niin ilmoittautuminen menemään. Vappuna käytiin tekemässä ensimmäinen, noin 300 metrin mittainen jälki ja hyvin tuntui Uulalla olevan muistissa mitä ne valjaat ja liina tarkoitti! Siitä viikon päästä tehtiin toinen, noin 500 metrin mittainen jälki niin, että kävin aamulla tekemässä ja illalla ajettiin. Nopeasti oli tämäkin selvitelty!

Vielä piti melkein viikko jännätä miten kokeeseen pääsyn kanssa käy, mutta vihdoin 12.5. tuli tieto että mukana ollaan. Jippii! Jälkien teko olisi siis ohjelmassa lauantaina 21.5. ja itse koe sunnuntaina 22.5. Koska edellisen viikonlopun olin tiiviisti töissä, lähdimme tiistaina 17.5. tekemään viimeisen, lyhyen ja kivan jäljen. Olin kaivanut pakkasesta talven yli haudotun aarteen, hirven jalan. Jälki ajettiin suht tuoreeltaan eikä mittaa ollut kuin reilu 200 metriä, ettei tule mitään kyllästymistä. Ja sitten oli tehty kaikki, mitä tehtävissä on!

Lauantaina vein Uulan aamusta Tapsun ja Manun luokse hoitoon ja lähdin itse kohti Kuhmon Jauhovaaraa. Sielläkin olisi ollut mahdollisuus yöpyä, mutta arvelin että tulee koiralle liian raskas viikonloppu ja koska koe on alle 100 kilometrin päässä voin hyvin ajella kahtena päivänä. Maarit vielä ystävällisesti toi Uulan jo päivällä kotiin huilaamaan, jotta akut on täynnä koeaamuna.

Jauhovaarassa aloitettiin päivä aamupalalla. Sen jälkeen katsottiin listasta mikä jälki ja kenen kanssa olisi tarkoitus tehdä. Minä olin onneksi kokemattomana saanut ratamestarin kaverikseni, joten ei hätää. Keräiltiin kaikki kimpsut ja kampsut ja lähdettiin maastoon. AVO jälkiä oli lupa lähteä verettämään vasta kahdelta, joten lähdin ratamestari Markun ja hänen emäntänsä Emman kanssa katsomaan, miten tehdään VOI jälkiä. Koko päivän satoi vettä, mutta onneksi minulla oli kunnolliset sadekamppeet, niin siitä ei varsin haittaa ollut. Päinvastoin, sade painoi verenhajun maahan niin, ettei tuuli riepotellut sitä ympäriinsä. Kun jäljet oli tehty, päästiin kämpälle syömään ja hetken muiden kanssa rupateltuani ajelin kotiin.

Sunnuntaina kello soi jo viideltä. Kahvit matkaan, koiran kanssa pikainen lenkki, autoon ja menoksi. Matkalla vielä pysähdyttiin hetkeksi jaloittelemaan, jotta koira malttaa odottaa autossa alkukuviot. Ensin oli ohjelmassa aamupala ja kun tuomarit olivat kaikki saapuneet paikalle, oli vuorossa ylituomarin puhuttelu. Hän kertasi kokeen säännöt sekä muut ohjeistukset ja luki järjestyksen laukauksensietotestiin. Siinä koirat kiinnitetään puihin ja ohjaajat kävelevät noin 10 metrin päähän. Sen jälkeen ammutaan laukaus haulikolla 25 metrin päässä koirista, ohjaajien takana. Kaikki koirat läpäisivät tämän osuuden, Uulakin vain vähän hätkähti, muttei ilmaissut minkäänlaista pelkoa.

Meidän tuomarin, Minna Vornasen, ryhmässä oli vain kaksi AVO koiraa, joten minulla oli ensimmäisenä opastusvuoro ja sen jälkeen heti meidän oma suoritus. Uula oli iloisella päällä ja selvästi tiesi mitä töitä on tiedossa, kun valjaat ja liinan näki. Mentiin kaulapannassa lähtömakauksen lähelle, jossa vaihdoin koiralle valjaat päälle. Hetki rauhoittumista ja sen jälkeen lähtömakaukselle. Uula on tottunut lähtemään itsenäisesti liikkeelle ja nytkin se tiesi tehtävänsä, joten en ohjannut ensimmäistä, sallittua 10 metriä. Koira eteni varman oloisesti ja ohjaajalla on varsin helppo tehtävä kävellä vain liinan päässä. En miettinyt sen enempää missä jälki menee, mutta toki olin iloinen kun välillä havaitsin merkkejä puissa. Uula teki muutamia tarkistuskaarroksia ja olin jo aivan varma että nyt tulee hukka. Mutta koska tuomari ei palauttanut meitä jäljelle vaan koira löysi sinne ihan itse, ei tullut hukkia. Välillä mietin että näinkö Uula jaksaa tehdä töitä loppuun saakka, kun varsinkin aukiolla näytti että tarkastuskaarroksia piti tehdä useita. Yllätys olikin mieluinen, kun sorkka yht'äkkiä tupsahti eteen ja tuomari kiitti suorituksesta. Sitten vain tuloksia odottamaan!

Koska tiesin että päivästä tulee pitkä, lupauduin purkamaan toisen edellispäivänä tehdyistä VOI-jäljistä. Uula lähti matkaan ja siitä oli varsin lystiä juoksennella toisen jälkiä haistelemassa. Auringonpaisteisella suolla kävellessäni mietin, että kyllä viikonlopun voisi huonomminkin viettää! Kävin purkamassa vielä tekemäni AVO-jäljen ja sen jälkeen käytiin vähän järvenrannassa juoksentelemassa ja viilentelemässä. Jauhovaaran kämpällä oli ruoka odottamassa ja pääsin muiden kanssa rupattelemaan ja loppuja ihmisiä metsästä pois odottelemaan. Saunavarusteita en ollut hoksannut mukaani ottaa, joten sen jätin välistä.


Vihdoin koitti se hetki, kun kaikki olivat paikalla ja päästiin tuloksiin. AVO-luokan häntäpäästä aloitettiin ja odotin koko ajan milloin meidät mainitaan. Hämmästys oli suuri kun meidät mainittiin viimeisenä eli Uula oli AVO-luokan paras koira! Kokeet eivät varsinaisesti ole kilpailuja, mutta toki tuntui mukavalta kun pieni pumi oli taitavin jäljestäjä! Pisteet 45/50 oikeuttivat ykköstulokseen, joten seuraavan ykköstuloksen jälkeen meitä kutsuu VOI-luokka haasteineen. Koiran varmaa tekemistä seuratessani vakuutuin sen taidoista, enkä osaa pelätä voittajaluokan kiemuroita, vaan uskon että Uula selvittää nekin hienosti.

Kaikkiaan viikonloppu oli mahtava kokemus! Mukavia ihmisiä, luontoa, koiria, ruokaa, uusia asioita, taitavaa työskentelyä... Oman suorituksen aikana ei voinut tehdä muuta, kuin nauttia koiran työskentelystä. Asennoiduinkin asiaan juuri niin, joten minun mielentilani antoi todennäköisesti Uulalle rauhan tehdä töitä itsenäisesti. Varmasti osallistumme kokeisiin jatkossakin. Mitään kiirettä ei ole, koska koira on vasta 3-vuotias ja jälkikoirat on parhaimmillaan vasta hieman vanhempina. Huippulaji!

Ensimmäistä kertaa mejä-kokeessa
Lisätietoa mejä-ylituomareiden sivuilta.