Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä

Lokakuun lopulla 2017 (26.10.) olimme palailemassa Turun reissulta kohti Kajaania. Pysähdyimme äitin luona Viitasaarella syömään ja ulkoilemaan. Lenkillä ollessa Uula lähti juoksemaan polkua pitkin kohti minua kun se yht'äkkiä vinkaisi ja muuttui ihan kolmijalkaiseksi. Ajattelin, että ehkä joku pieni nitkahdus, mutta äitille päin kävellessä ei halunnut astua toiselle etujalalle. Tassua tunnusteltaessa tuntui hassua "rutinaa", joten siinä kohtaa olin jo melko varma mikä on vamman laatu. Sain onneksi luottoeläinlääkärille ajan seuraavalla päivälle ja röntgen varmisti epäilyni, oikean etujalan uloin varvas oli murtunut. Juuri tässä asiassa en olisi välttämättä halunnut olla oikeassa...
                                                                                                 

Oej uloin varvas on rikki

Tampereella, ennen onnettomuutta

Sovimme lääkärin kanssa, että laitetaan tassuun side ja katsotaan jokunen viikko lähteekö varvas luutumaa ja mikäli paranemista ei tapahdu, tehdään amputaatio. Toimenpide kuulostaa jotenkin ihan kamalalta, mutta ell kertoi että etenkin metsästyskoirilta joudutaan monesti varpaita amputoimaan. Toisena vaihtoehtona saattaa olla huonosti parantunut, "ikuisesti" vaivaava ja kipeytyvä varvas. Lähdimme lääkäristä kotiin toivoen parasta ja peläten pahinta.

Ell laittoi näin hienon siteen

Yllätyksekseni varvas ei vaikuttanut muutaman pivän päästä enään kauhean kipeältä, joten jonkinlaisia kävelylenkkejä pääsimme tekemään. Syksyn märillä keleillä suurin haaste oli, millä saada tassussa oleva side pysymään kuivana. Kurarukkaset ajoivat asian parhaiten, tosin nekin piti jesarilla vahvistaa, koska muuten hiekalla ja asfaltilla kävellessä olivat hetkessä puhki. Toinen ongelma oli sitten se, ettei Uulaa oikein voinut viedä hoitoon riehumaan muiden kanssa. Uulahan viettää normaalisti minun työpäiväni Tapsu- ja Manu-pumien luona päivähoidossa. Asia ratkesi maailman parhaan hoitopaikan ansiosta: Maarit kävi aina minun työpäivieni aikana Uulaa viihdyttämässä ja ulkoiluttamassa. Jaksan yhä edelleen olla äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen, että minulle on juuri nämä ihmiset elämääni siunaantuneet! Kyllä olisi yksin  asuvan koiranpito monta kertaa todella haastavaa, mikäli ei olisi luotettavia hoitajia.

Kolme viikkoa odoteltiin ja sen jälkeen otettiin uusi röntgen. Minkäänlaista luutumista ei ollut näkyvissä, joten saman tien varattiin aika varpaan poistolle (21.11.). Olin asiasta keskustellut myös sellaisen ystäväni kanssa, jolla on greyhoundeja. Eräällä hänen koirallaan oli ollut samanlainen murtuma ja sitä oli viikkokausia hoidettu kipsaamalla sillä lopputuloksella, ettei jalasta oikein koskaan enää ollut tullut kunnollista. Lisäksi hänellä on toinen koira, jolta on poistettu yksi kantava varva, eikä se vaivaa koiraa isommin. Joten ihan toiveikkain mielin operaation lähdettiin.

Pari viikkoa poistosta

Onneksi meillä on jo pidemmältä aikaa tuttu eläinlääkäri, joka ottaa todella hyvin huomioon minun ajatukseni asioista ja hänelle voin esittää myös joko järkevät tai järjettömät huoleni ja pelkoni. Leikkauksen jälkeisen kipulääkityksen pelkäsin aiheuttavan ongelmia Uulan närästystaipumuksen vuoksi, joten kysyin, olisiko kipulääkitys mahdollista saada injektiona. Asia ei tuottanut mitään ongelmia, vaan sain valmiiksi ruiskuihin annosteltuna kipupiikit matkaan ja lisäksi suun kautta annettavaa Tramalia tarpeen mukaan. Muutaman päivän amputaation jälkeen jalka olikin todella kipeä, mutta riittävä määrä kipulääkettä piti koiran "iloisessa" lääketokkurassa. Viikon päästä lääkitys loppui kokomaam, muttei myöskään mitään havaittavaa kipuilua enää ollut. Jalan siteen avasin joka päivä ja putsasin haavan. Onneksi haavan paraneminen eteni hyvin eikä mitään takapakkeja tullut. Tikit saatiin pois noin 10 päivän jälkeen ja hetken aikaa jalka piti vielä suojata siteellä. Katkaistun luun pää on hyvin herkkä, joten suojaus oli tarpeen.

Noin neljän viikon kuluttua leikkauksesta asiasta ei olisi tiennyt enää mitään ilman ajeltuja karvoja, Uula käytti jalkaa ihan entiseen tapaan. Ainoastaan silloin, jos kolautti jalan ulkosyrjän johonkin, kuului melkoinen ulahdus ja hetki piti lohdutella. Nykyään kun leikkauksesta on jo puoli vuotta, tulee tuollaisia osumia enään äärimmäisen harvoin eikä varpaan poisto muutenkaan näy enää millään tavalla. Tässä vaiheessa voi todeta, ettei mitään negatiivisia vaikutuksia ole ollut. Koira liikkuu tasapainoisesti ja vauhti on entisenlainen. Koko episodin aikana jouduttiin kuitenkin lenkkeilemään useampi viikko pelkkiä hihnalenkkejä, joten luottohierojan käsittelyjä on tarvittu muutamia lihaksiston tueksi. Uula kuitenkin normaalisti liikkuu irti ja liike on rennompaa kuin hihnassa ihmisen vauhtia käveltäessä. Onneksi hihnakävelyjä ei kuitenkaan kestänyt kuin noin 1,5 kuukautta.

How the time flies... Ollankin jo vuodessa 2018!

Ihanaa Ruususen unta on saanut taas blogi uinailla.
Työt + opiskelu ja siihen koiraharrastukset koiran kanssa + yhdistyksissä on sellainen yhtälö, ettei hirveän paljon jää aikaa muulle. Katsoin, että viimeisin postaus on syyskuulta, jolloin on paketoitu kisakausi 2017. Ajattelin herätellä blogia eloon kirjailemalla vähän meidän suunnitelmia kaudelle 2018. (Seuraavissa postauksissa palataan sitten syksyn ja talven tapahtumiin.) Edelleen meidän harrastukset menevät ihan niillä ehdoilla mihin ennätetään ja huvittaako koiraa/ohjaajaa. Mitään suuria tavoitteita ei ole.

Kalenteri näyttää tältä:
14.4. Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 3 starttia check
13.5. Agilitykisat, Lieto, 2 starttia check
27.5. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia
10.6. Mejä-koe, Rovaniemi, Pumien mestaruus
9.7.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia
11.8. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia
1.9.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia
16.9. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia

Eli kisakausi on jo avattu KSTK:n 50v juhlakisoilla. Viimekausi päättyi siihen, kun olimme nousseet kakkosiin ja viimeiset kisat olivat ihan katastrofi varmaan lähinnä ohjaajan väsymyksen vuoksi. Oli melkoinen kynnys lähteä jälleen kisaamaan, mutta kaikki meni aivan yli odotusten ja triplanolla jäi yhden pienen ajoitusvirheen päähän. Tuloksista viis, parasta antia radoilla oli yhteinen flow, mihin Uulan kanssa pudottiin ja tehtiin rataa kimpassa. Aivan superstartit!

Seuraavat kotikisat jäävät välistä, kun ollaan lomareissuilla, mutta niiden sijaan käydään kipaisemassa pari starttia Liedossa. Ilahduttavasti on kesälle ja syksylle tiedossa kisoja Kajaanissa. Nyt meillä on kakkosista jo kaksi LUVAa, eli hyvät mahikset nousta kolmosiin, jos kantti kestää. Jännittäviä kisoja tiedossa siis!

Mejän osalta olen laittanut kalenteriin vain pumien mejä-mestaruuden 10.6. Rovaniemellä. Todennäköisesti käymme myös joissain Kainuun kokeissa, mutta vielä ei ole mitään tarkkaa suunnitelmaa. Loma-ajankohdat sekoittavat aina vähän pakkaa, joten mennään fiiliksen mukaan. Jos saataisiin ykköstulos alle, päästäisiin piirinmestaruuskisaan elokuun lopulla.

Rally-Toko kiinnostaisi myös, mutta minä olen itse niin superlaiska treenaamaan. Jos päästään ja ehditään johonkin ryhmään muutamaksi kerraksi verestämään taitoja, niin ei olisi poissuljettua startata siinäkin. Itse kävin kurssit RT-koetoimitsijaksi ja meillä onkin seuran omat RT-kisat 9.9. Jännää!

Kohta pääsee retkeilemään lumettomaan metsään

Mitä sitä tuli suunniteltua ja menikö kuin Strömsössä?!?

Tässä tiivistelmä kauden suunnitelman (ks. blogiteksti koiraharrasteita omiksi tarpeiksi toukokuulta) toteutumisesta:

Toukokuu
20.5. Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check, tuloksena kaksi voittoa, toinen 5p ja toinen nollarata + LUVA
28.5. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat  Koe peruttu lumitilanteen vuoksi!

Kesäkuu
4.6.   Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check, tuloksena voitto nollaradalla + LUVA ja hylsy
10.6. Ryhmänäyttely, Suomussalmi check, PU2, SERTI ja FI MVA !!!
11.6. Luonnetesti, Kajaani check, pisteillä 142

Heinäkuu
5.7.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 2 starttia check, voitto 5p ja hylsy
8.7.   Mejä-koe, Ristijärvi, Ristijärven Metsästysseura check, AVO I, 47 pistettä, nousu VOI-luokkaan
23.7. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat check, VOI I, 47 pistettä
29.7. Ryhmänäyttely, Kajaani en ilmoittanut, lomalla

Elokuu
13.8. Agilitykisat, Kajaani, HiFi, 2 starttia check, voitto nollaradalla + LUVA + SERTI + siirto 2-luokkaan, eka startti kakkosissa hylsy
27.8. Mejä-koe, Kuhmon Jauhovaara, Kainuun Noutajat, check, VOI II, 34 pistettä

Syyskuu
2.9.   Agilitykisat, Kajaani, KSTK, 3 starttia, check, 3* hylsy

Tiivistettynä voisi sanoa että se saatiin, mitä haettiinkin ja vielä paljon enemmän! Valioituminen oli ehkä kesän kohokohta, mutta kyllä huippuhetkiä olivat myös hieno luonnetesti, nollaradat (ja muutkin omasta mielestä onnistuneet radat) agilityssä ja ykköstulokset mejässä. Ikinä en olisi voinut arvata etukäteen, että tämän kesän tulokset ovat näin huimia. Uula on ihan super! <3

Tarkempia tuloksia voi tsekkailla "Tuloksia"-sivulta ja agiradoilta löytyy myös videokuvaa.

Nyt jäämme talvitauolle treenailemaan ja katsotaan mitä ensi kesänä sitten huvittaa tehdä. Fiiliksen mukaan hyvällä mielellä touhutaan, väkisin ei mitään.

MEJÄ-yllätyksiä

Heinäkuun 8. lauantaina oli meidän tämän vuoden ensimmäinen ja kokonaisuudessaan toinen mejä-koe. Kauden ensimmäinen koe Kainuussa peruuntui lumitilanteen vuoksi, mutta heinäkuussa ei Ristijärvellä enää lunta näkynyt. Lähdin jälleen kokeeseen epävarmoin mielin, mitä tahansa voi sattua, ja yllätys oli todella iloinen kun Uula jäljesti taas ykköstuloksen vieläpä paremmin pistein kuin viimekesänä. Toisen AVO1 tuloksen myötä meidät passitettiin VOI-luokkaan. Alla jäljenteko- ja koepäivän tapahtumia kuvina.

Laukauksensietotestissä

Hyvät oli meillä jäljentekomaastot

Jäljentekovälineet kuivamassa

Aamulla koepaikan lammella leijaili vielä usvaa kun paikalle saavuttiin

Kyllä näissä maisemissa mielellään päivän viettää

Olin ilmoittanut Uulan myös kahden viikon päähän Kuhmon kokeeseen ja tulikin kiire ilmoittaa sinne että AVO-luokan sijaan osallistutaan VOI-luokkaan. Väliviikonloppuna otettiin lyhyt treeni katkokulmalla ja sitten vain sormet ristiin ettei kokeesta tule ihan fiasko. Kuhmon koe on myös sen verran lähellä, että yöksi saattoi ajella kotiin, joten Uula sai huilata vielä lauantaipäivän. Sunnuntaina meille sattui arvonnassa kaksi viimeistä jälkeä eli Uula teki toisiksi viimeisen jäljen ja minä opastin viimeisen jäljen. Aamupäivä otettiin vielä rennosti, minä kämpällä ja Uula nukkui autossa. Jäljelle lähdettiin vesisateessa ja niin kuin etukäteen olin arvellut, koira kastui kyllä nahkaa myöten. Jälleen kävelin jälkiliinan perässä sinne, minne Uula meni enkä ollut juurikaan kartalla miten meillä menee =D Kolmannella makauksella Uula ilmoitti että tässä kuuluisi olla sorkka, mutta kun reklamaatiota ei kukaan ottanut käsiteltäväksi, jatkoi se matkaa. Sorkalle päästiin tälläkin kertaa suht puhtain paperein ja taas olin yllättynyt että nytkö se jo siinä on. Hyvin olen kartalla! Koira parka tärisi kylmästä ja
tuli kiire kipitellä autolle kuivaamaan ja takkia päälle pukemaan.

Illalla tulosten julkistamisessa en olisi voinut pienestä koirasta ylpeämpi olla: ensimmäinen VOI-jälki ja heti ykköstulos pisteillä 47/50! On se vain supertaitava!

Ei ole Jauhovaarankaan maisemissa valittamista

Pisteet ja tuomarin jälkiselostukset löytyvät blogin oikeasta reunasta, kohdasta tulokset.

Luonnetesti

MH-luonnekuvaus suoritettiin lokakuussa 2015 ja nyt oli vuorossa luonnetesti. Paikka mukavasti Kajaanissa ja testaajina Jari Laine ja Reijo Hynynen. Uula toimi pitkästi niin, kuin ajattelinkin. Ainoa arvoitus etukäteen oli, puolustaako se itseänsä kun ajetaan nurkkaan. Kyllä puolustaa eli ihan lapanen se ei ole!

Videot löytyvät meidän youtube-kanavalta, jonne linkki löytyy sivun oikeasta reunasta, kohdasta "Kuvia ja videoita".

Kokonaispistemäärä oli 142 ja alla osasuoritusten pisteet

Toimintakyky +1b (kohtuullisen pieni)

Terävyys +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolustushalu +1 (pieni)

Taisteluhalu +2b (kohtuullisen pieni)

Hermorakenne +1a (hieman rauhaton)

Temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas)

Kovuus +1 (hieman pehmeä)

Luoksepäästävyys +2b (luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen)

Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)

Vähän se laittoi korvallista raapimaan, kun tänään oli niin omituisia ihmisiä liikenteessä

FI MVA

Sieltä se vihdoin Suomussalmen ryhmänäyttelystä napsahti, kolmas serti! Ei sillä että olis hirveesti näyttelykehiä kulutettu. Katsoin että junnuluokassa 7 näyttelyä, nuortenluokassa 1 ja avoimessa 2. :) Sinänsä aika pöljää että noin monta junnunäyttelyä, kun Uula on ollut niin hidas kehityksessään. Nyt se vasta nelivuotiaana alkaa muistuttaa aikuista pumi-urosta.

Koska en ole mikään kovin näyttelyorientoitunut, niin voi olla ettei meitä enää tulla kehässä näkemään. Toki vannomatta paras, kun esim. Kajaanin Tamminäyttely järjestetään noin kilometrin päässä kotoa. Tulokset-sivulta löytyy kaikki sanalliset arvostelut ketä kiinnostaa.

Agilityä agilityä

3-luokka rataan tutustumassa. Iltapäivällä paistoi jo aurinko, mutta rata oli koko päivän melkoisen kurainen.

Tänään, 20.5. oli meidän toiset agilitykisat ikinä. Ällöttävä jännitys väänsi vatsaa eikä aamupala meinannut maistua, mutta kyllä se siitä kun pääsi toimimaan. Ekalla radalla kepeille lähetys ei onnistunut, kun Uula jäi tuijottamaan minua ja keppien jälkeen putki ei vetänytkään tuttuun tapaan. Muuten hyvä rata, 5 pistettä.

Toisella radalla kaikki meni nätisti ja sujuvasti, 0 pistettä ja ensimmäinen LUVA. Aika oli 19,64 sekuntia alle ihanneajan. Videot löytyvät oikeasta reunasta "videoita" otsikon alta.

Uula voitti itselleen mm. uuden startin sekä hieronnan