torstai 31. joulukuuta 2015

Toivon teille kaikille terveyttä ja ihania hetkiä koirienne seurassa

Eri blogeihin näyttää ilmestyvän jälleen katsausta menneeseen ja tavoitteita tulevaan. Tämä vuosi opetti minulle hyvin tärkeän asian, jonka toivottavasti tulen muistamaan aina: kaikki kaikessa on koiran terveys ja valitettavasti se ei aina ole omissa käsissä.

Ehdottomasti tärkein ja oikeastaan ainoa toive tulevaan minulla on, että Uula saisi olla terve!

Kaikki siihen päälle on plussaa. Haaveita ja ajatuksia on, mutta mistään asiasta ei ole painetta. Kolmatta sertiä käydään ehkä kyselemässä, jos koira on terve ja näyttelykunnossa. Agilityharrastusta jatketaan edelleen, mutta täysin vapaina kisapaineista. Toukokuussa olisi tarkoitus mittauttaa viimeisen kerran eli silloin ratkeaa lopullisesti kokoluokka. Mikäli mediksi mitataan, niin sitten voi kisoihinkin ajatella mikäli terveys sallii. Uula on niin pätevä pieni aksakoira, että taidothan sillä riittää vaikka mihin. Valitettavasti kartturi ei ole ihan yhtä kätevä ja näppärä... :)
Lisähaaveena on että pääsisimme useamman kerran paimentamaan ja mahdollisesti mejä-kokeeseen. Niin ja luonnetesti jossain vaiheessa, mutta onko se 2016 vai myöhemmin, jää nähtäväksi.

Siinä sitä jo onkin harrastetta yhdelle koiralle, mutta jos yhtään näyttää terveys siltä, niin sitten me lähinnä nautimme metsälenkeistä ja retkeilystä ja kaikesta vapaasta touhuamisesta.


Niin ja sellainen tärkeä toive vielä, että muistaisin arvostaa koiraani ja nauttia sen seurasta mahdollisimman paljon, vaikka välillä tuntuukin että taaaaaasko sinne lenkille pitää vääntäytyä. Uula on kuitenkin minulle The Koira eli juuri se oikea, maailman hienoin ja taitavoin ja rakkain pieni pumieläin! <3



lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulu melkeist meni jo, mutta hyvää vuotta 2016 kaikille


Meikäläisen ahertaessa töissä Uula on viettänyt perhejoulua veljensä luona.

Uula, Tapsu ja Manu
Näistä voi jo sanoa... Tontut!!!




perjantai 6. marraskuuta 2015

Erään närästyksen tarina

Yritän kirjoitella tähän jonkinlaista koostetta tästä meidän närästysongelmasta. Usein aiemminkin olen aihetta blogitekstiksi mielessäni pyöritellyt, mutta se on ollut sen verran ahdistavaa etten ole valmiiksi tekstiksi saanut.

Uulan närästysongelmat alkoivat jossain vaiheessa helmikuuta, tosin en osaa sanoa oliko oireita jo aiemmin, mutten vaan niitä osannut nähdä. Meillä oireena on ollut nieleskely, maiskuttelu ja huulien lipominen sekä ajoittainen levottomuus, ei oikein löydy sopivaa nukkumapaikkaa. Pahimpina aikoina oli lisäksi kauhea mahan kurina ja lurina + tyhjän mahan oksentelu melkein joka aamu. Aluksi ajattelin että ei hätää, jätetään ruokavaliosta yleisesti pahimmat närästyksen aiheuttajat merilevä ja kalaöljy pois sekä muutetaan lihoja hiukan vähärasvaisempaan suuntaan, niin ongelma on pois päiväjärjestyksestä. Näin kahdeksan kuukautta myöhemmin voin todeta ettei menny ihan ku Strömsössä!



Kun alkoi näyttää siltä ettei ruokavalion muutoksen tuo toivottua tulosta kävimme ensimmäisen kerran eläinlääkärissä 14.4. ja sen jälkeen syötiin ensimmäinen Tylosin kuuri. Koska oireet jatkuivat senkin jälkeen vaihtelevasti kävimme lääkärissä myös 26.5. ja 16.6. Kaikki nämä kerrat on käyty paikallisella eläinlääkäriasemalla "Kantripoliksella" eläinlääkäri Marja Ojalehdon luona. Palvelu on aina ollut hyvää ja keskustelu eläinlääkärin kanssa avartavaa, mutta koska ko. klinikalla ei ole mahan tähystykseen tarvittavia laitteita sovimme että varaamme tähystysajan jollekin muulle klinikalle ja eläinlääkäri lähettää hoitokertomuksen sitten sinne. Tähystyshän ei ole mikään pakollinen tai autuaaksi tekevä toimenpide, mutta voi valottaa hyvinkin ongelman syytä, joten halusin käyttää senkin kortin. Tähystys oli 20.7. mutta valitettavasti (vai onneksi) mitään selittävää tekijää oireiluille ei löytynyt ja diagnoosiksi tuli "mahdollisesti IBD tyyppinen suolisto-oireilu".  Tähystäneen eläinlääkärin (Suvi Heinola) kanssa tehtiin jatkosuunnitelma, että otetaan ruokavalioon jokin ruoansulatusvaivaisille suunniteltu nappula + kana (jonka vaihdoin seitiin, koska kanan syöttäminen ei ollut aiemminkaan ongelmaa ratkaissut). Lisäksi pitkä laskevalla annostuksella oleva Tylosin kuuri ja mikäli se ei tehoa, niin kortisoni.

Tylosinia syötiin sitten 1,5 kuukautta ja samalla haettiin ruokavaliota kohdilleen. Kuuri loppui joskus syyskuun puolivälissä ja suht hyvää kautta kesti näihin päiviin saakka, kunnes selkeät närästysoireet palasivat taas. Yritin lääkitä hetken Pepcidillä, mutta totesin etten jaksa sitä nikottelua ja nieleskelyä kuunnella ja käytiin lääkärissä hakemassa Tylosinia. Nyt vaan pidetään peukkuja että kuuri puree ja saadaan närästys pois. Ajatuksena on laskea annostus pienimmälle tehoavalle tasolle ja jatkaa kuuria pidempään. Jotkut IBD-koirat syövät Tylosinia lopun ikäänsä, mikäli oireilu ei muuten pysy poissa. Toivottavasti tähän ei kuitenkaan tarvitse mennä.

Joko makkara on valmista?

Tämän rumban aikana olen kokeillut varmaan sen miljoona "tämä on aina meillä toiminut närästykseen" -kikkaa todeten että meilläpä ei toimi. Ruokavaliota säädettiin niin, että kesä syötiin lähinnä kypsennettyä kanafilettä tai paistisuikaletta ja puuro/riisi/parsakaali/jokumuu sekoitusta tavoitteena mahdollisimman hyvin sulava ruoka. Mutta ei, mikään ei tuonut lopullista ratkaisua närästykseen, joka välillä oli kyllä parempana, mutta välillä taas huonompana. Muutaman kerran ehdin jo varata ja perua tähystysajan, kun tuntui että juuri silloin kuin toimenpiteeseen olisi pitänyt mennä maha oli parempana. Kuvittelin että koiran pitää olla jotenkin hullun kipeä että "kehtaa" mennä tähystykseen, mutta Jyväskylän Animagin hoitaja sanoi että kyllä tähystyksiä tehdää hyvinkin pienillä oireilla ja niistä saattaa löytyä vaikka mitä yllättävää. Se täytyy sanoa että Jyväskylän Animagissa palvelu oli koko ajan aivan ensiluokkaista, kaksi kertaa varasin ja peruin tähystysajan, kolmas aika vasta pidettiin, mutta kertaakaan ei kukaan kyseenalaistanut päätöstäni eikä muutenkaan kuulostanut millään lailla tympääntyneeltä. Myös paikanpäällä palvelu oli hyvää. Jyväskylä valikoitui paikaksi koska äitini asuu 100km päässä Viitasaarella, joten kesälomalla oli helppo käydä tähystyksessä äitin kesämökiltä käsin. Samalla unella otettiin viralliset luustokuvat.

Mamman vinttari
Facebookin ruokintapalstoja ja netin koiranruokintasaitteja olen lukenut kuin riivattu ja yrittänyt keksiä mikä olisi meille se toimivin yhdistelmä. Mitään suurta ratkaisua en ole löytänyt, mutta todella paljon arvokasta tietoa ja  vertaistukea sekä aitoa auttamishalua. Valitettavasti tämän ongelman kanssa en näytä olevan yksin. Netin vertaistuen lisäksi kaikki läheisimmät ihmiset ovat varmasti kyllästymiseen asti saaneet kuunnela minun valitusta aiheesta. Etenkin aluksi, kun tajusin ettei tämä ongelma selviäkään ihan naps vaan, oli stressin määrä aivan valtava. Kun huomasi ettei eläinlääkärin konstit heti ratkaisekaan asiaa, tuli pelko että entä jos tämä vain pahenee ja pahenee eikä löydy mitään apua... Voin kertoa että kesällä monta yötä meni jollain 3-5 tunnin unilla, kun en stressiltäni saanut nukuttua enempää! Ja kuten tiedätte, koira vaistoaa omistajan olotilan ja stressi pahentaa närästystä... Todella kiva tilanne, en suosittele!

Itse epäilen että nämä ongelmat lähtivät liikkeelle raakaruoalle siirtymisestä. Vaihdos tehtiin joulukuussa ja helmikuussa huomasin ensimmäiset oireet. Todennäköisesti siinä tehtiin sellainen virhe, että muutokset tapahtuivat liian äkkiä ja eri lihoja otettiin ruokavalioon aivan liian nopeasti. Lisäksi annoin liikaa ja liian rasvaista lihaa, koska Uula oli hoikassa kunnossa. Aluksi näytti että raakaruoka sopii hyvin ja maistuu, saadaan vähän sitä kaivattua massaa. No ei saatu, kun pirun paljon ongelmia! Raakaruokinta on mielestäni erittäin hyvä ruokintamuoto, mutta pelkkä raaka ei välttämättä sovi kaikille. Ja toiset koirat kestävät hyvinkin nopeat ruokavalion muutokset, mutta toiset on sitten ongelmissa. Nyt meillä on ollut taas niin vähärasvainen ruokavalio että tuo pumi muistuttaa lähinnä vinttikoiraa, hyvät lihakset, mutta rasvaprosentti nolla. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, ettei ainakaan nivelet rasitu ylipainosta. :)

Niin ja kun asiaa kuitenkin mietitte, niin ei, Uulalla ei ole vakuutusta eli kaikki on mennyt ihan omasta pussista. Tosin paljon on mennyt myös ruokiin ym. lisiin ja lääkkeisiin, niitähän ei mikään vakuutus olisi korvannutkaan. Ja täytyy myöntää etten ole edes missään kohtaa harmitellut vakuutuksen puutetta. Niissä on kuitenkin monesti aika hyvä hinnat ja suht korkeat omavastuut, eli tuskin niin älyttömästi plussalla oltaisiin kuitenkaan.

Rakas ötökkä 2v 5kk 
Pahoittelen että teksti voi olla paikoin sekavaa. Yritin tiivistää asian jonkinlaiseen pakettiin. Kysykää ihmeessä jos jokin asia jäi mietityttämään ja muutenkin kommentit ovat tervetulleita.



keskiviikko 7. lokakuuta 2015

VA1 nikamamuutoksesta

Koska olen kovasti paljon utelias ja ylimääräistä rahaa paljon :) niin kysyin vielä Timo Talviolta (eläinlääketieteen tohtori, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) lausunnon tuosta nikamamuutoksesta ja tässä vastaus:

"Kaularangassa kolmannen ja neljännen kaulanikaman välinen yhteensulautuma eli fuusio. Kyseessä on synnynnäinen nikamankehityshäiriö, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Löydös ei vaikuta koiran normaaliin käyttöön, eikä sitä tarvitse huomioida millään tavoin. 

Nikamien rakenneviat ovat perinnöllisiä. Käytössämme ei ole pumien selkärankakuvaustuloksia tämänkailtaisen löydöksen yleisyyden arvioimiseksi. Vastaavia löydöksiä esiintyy useissa roduissa. Koska meille lähetetään paljon selkäkuvia arvosteltavaksi näemme myös tämänkaltaisia löydöksiä useampia tapauksia vuodessa."

Eli ei tarvitse suuremmin murehtia. :)


maanantai 5. lokakuuta 2015

MH-luonnekuvaus

Kävimme Uulan kanssa 4.10. Maaningalla MH-luonnekuvauksessa, kuvaajina Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Kerron tässä postauksessa kuvauksen kulusta ja vähän omia mietteitäni.

Aluksi Kennelliiton sivuilta lisätietoa aiheesta:
Mitä on MH-luonnekuvaus?
MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri testiosiota, jossa kuvataan koiran 31 eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelevat koiran luonteenominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta.

Millä roduilla on osallistumisoikeus?
Osallistumisoikeus on Kennelliiton tai sen hyväksymään koirarekisteriin merkityillä puhdasrotuisilla koirilla, jotka ovat vähintään 18 kuukauden ikäisiä.

Mikä on kuvauksen tarkoitus?
MH:n tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa. Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Yksittäisen koiran MH kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihanneluonnekuvaan verrattuina.

Miten kuvaukseen pääsee?
Eri puolilla Suomea järjestettävien MH-luonnekuvausten ilmoittautumistiedot löytyvät Palveluskoiraliiton sivuilla olevasta koekalenterista.

Hyvää pohjatietoa löytyy myös springerspanieleiden sivuilta.

---

Tässä on esiteltynä kuvauksen osiot ja omat kommenttini meidän kuvauksesta. Lisäksi jokaisesta kohdasta löytyy video (kiitos kuvaajalle, Maaritille!).

1. Kontakti
Tervehtiminen,  äänellä ja kättelemällä. 
Yhteistyötä kuvataan, kun testinohjaaja ottaa koiran taluttimen ja kulkee koiran kanssa 10 metrin päähän ja takaisin. 
Käsittely, testinohjaaja koskettaa koiraa käsin päästä varpaisiin ja tarkistaa lopuksi hampaat. 

2. Leikki 1
Leikkiesineenä vahva 50 cm pitkä ja 5cm paksu esine, jossa solmu molemmissa päissä. Koira on vapaana. 
Leikkihalu, testinohjaaja ja koiranohjaaja heittelevät esinettä toisilleen. 
Tarttuminen,  tarttuuko koira esineeseen ja kuinka innokkaasti. 
Puruote ja taistelutahto, testinohjaaja leikkii koiran kanssa.

Näissä osiossa ei ollut mitään yllättävää, Uula oli ihan oma itsensä tilanne huomioiden. Leikkiesineen paksuus teki minusta sen, ettei Uula tarttunut siihen samalla tavalla kuin mitä kotona vetoleikeissä. Se tykkäisi ohuemmista, paremmin suuhun sopivista köysistä.
Video



3. Takaa‐ajo ja tarttuminen 
Kuvaa koiran halua ajaa takaa liikkuvaa esinettä ja tarttua siihen. Saalista vedetään naruista siksakkia 8‐10 limittäin asetetun rullan ympäri. Koira lasketaan irti viidennen rullan kohdalla. Sama toistetaan.

Tässä osiossa näkyi minusta eniten koulutuksen vaikutus, Uula ei lähde ilman lupaa säntäämään minkään perään. Hihnan liu'uttaminen irti pannasta aiheutti vielä sen, että tunsi olevansa kiinni ja minun pysähtyminen on vahva signaali koirallekin pysähtyä. Nauroin mielessäni, että aamulenkillä irti ollessaan lähti vielä melko vauhdikkaasti jäniksen jälkeen.


4. Aktiviteettitaso 
Tarkoitus kuvata koiran reaktioita, jossa odotettu toiminta jääkin tapahtumatta. Koiranohjaaja seisoo, koira on hihnassa. Odotetaan 3 minuuttia. Tarkkaillaan koiraa kuinka aktiivinen tai rauhaton se on. 

Uulalle ei ole ongelma olla paikallaan ja odotella. :)


5. Etäleikki 
Kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan henkilön kanssa pienen välimatkan päässä ohjaajasta. Avustaja, jolla on polvipituinen, hupullinen ympäristöstä selvästi erottuva värillinen (ei keltainen tai oranssi) viitta, on piilossa ja aloittaa toiminnan neljällä lyhyellä koputuksella. Avustaja liikkuu kumarassa kolme metriä sivuttain koiraan – kääntyy kohti ja leventää ylävartalonsa niiaten samalla. Jatkaa kolme metriä ja toistaa toiminnon. Tämä toistuu kahdesti. Avustaja poistaa hupun ja heittää lelua kolme kertaa ilmaan ja juoksee piiloon riisuen viitan päältään. Tässä vaiheessa koira päästetään irti ja etäleikissä kuvataan mitä koira tekee. Tuleeko etäleikkijän luokse, leikkiikö etäleikkijän kanssa. Entä mitä koira tekee, kun etäleikkijä on passiivinen. Tässä osiossa MH‐ toimihenkilöltä vaaditaan pokkaa, kieltämättä se näyttää katsojista vähän oudolta toiminnalta.

Se toiminta näytti todellakin oudolta! En minäkään koirana olisi innostunut sen tyypin kanssa leikkimään. Uula kuitenkin meni tsekkaamaan tilanteen ja merkkaamaan pari puskaa. 


6. Yllätys 
Tarkoituksena on selvittää koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa. Haalarit vedetään ylös maasta yllättäen 3 metrin päässä koirasta Ja samalla ohjaaja päästää hihnan käsistään. Osiossa seurataan pysähtyykö tai pakeneeko koira. Uhkaileeko tai hyökkääkö kohti haalareita. Meneekö haalarin luo uteliaana vai pitääkö houkutella. jääkö jäljelle jäävää pelkoa koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan. 

Haalareilla Uula hyppäsi taaksepäin ja jäi sitten muutaman haukahduksen jälkeen minun taakseni seuraamaan tilannetta. Tuli haistamaan haalarin, kun kyykistyin sen eteen. Jälkeenpäin ohi kävellessä ei ollut enää mitään eli haalarit oli jo unohdettu.
Video


7. Ääniherkkyys 
Kuvataan koiran reaktiota yllättävään ääneen. Räminälaite on aaltopelti, jonka päällä metalliketjussa 2 kattilankantta. Koirakko ohittaa laitteen 1‐ 1,5 metrin etäisyydeltä. Ääni tulee odottamatta ja yllättäen. Ohjaaja päästää irti taluttimesta ja kääntyy räminälaitetta kohti. Koira saa etsiä äänen aiheuttajaa vapaana. Seurataan pysähtyykö koira, väistääkö vai pakeneeko. Meneekö koira laitteen luo vai tarvitseeko siihen tukea. Jäljellejäävää pelkoa seurataan koirakon kulkiessa laitteen ohi kahteen kertaan.

Räminälaite sai vähän lievemmän reaktion aikaan kuin mitä haalari. Muutoin Uula käyttäytyi tämän yllätyksen kohdalla samalla tavalla.
Video


8. Aaveet 
Kuvataan koiran reaktiota uhkaavien liikkuvien kohteiden edessä, jotka hitaasti lähestyvät koiraa. Valkokaapuiset aaveet, joille on maalattu mustarenkaiset pyöreät silmät ja suu leveänä viivana. Aaveet lähestyvät kaavamaisin varmoin hitain liikkein, vuorotellen, noin kolmen metrin päähän toisistaan, ennalta merkittyyn paikkaan. Ohjaaja päästää koiran taluttimesta irti koiran halutessa paeta paikalta. Kun aaveet ovat pysähtyneet, seurataan hyväksyykö koira aaveiden kontaktinoton vai ottaako koira itse kontaktia aaveisiin. 

Aaveet oli tosi pelottavia ja niitä haukuttiin mamman selän takaa. Uula ei saata käsittää omituisesti pukeutuvia ihmisiä!
Video


9. Leikki 2 
Tarkkaillaan esineellä leikin yhteydessä ovatko koiran reaktiot ensimmäisen leikin jälkeen muuttuneet. Kuten leikki 1, mutta ilman taisteluleikkiä. 

10. Ampuminen 
Kuvataan koiran reaktiota sen kuullessa laukauksen. Koira testataan sen ollessa aktiivinen ja passiivinen. Laukaus ammutaan 9 mm starttipistoolilla noin 20 metrin päässä koirakosta, ampujan ollessa piilossa. Ammutaan kaksi laukausta 10 sekunnin välein sekä aktiivisessa että passiivisessa osiossa. Aktiivinen osuus. koiran leikkiessä vapaana ohjaajansa kanssa. Passiivisessa osiossa koira seisoo pitkässä taluttimessa ilman käskyä seistä paikallaan. 

Leikki sujui samalla tavalla kuin alussa. Kun ammuttiin, oli Uula kovin kiinnostunut laukauksista ja tuijotti tarkasti sinne, mistä ne kuuluivat. Pelkoa ei kuitenkaan osoittanut millään tavalla.


Lopuksi vielä Jorma Kerkän suullinen palaute kuvauksesta. 
Video

---

Tosi kiva oli käydä oman koiran kanssa tämäkin testi. Mitään yllätyksiä ei tullut ja reippaasti vedettiin osiot läpi. Hieman ihmettelen tätä luonnekuvauksen 18 kk:n ikärajaa, koska minusta tämä testi tuo koiran ominaisuudet esille sitä paremmin, mitä "kouluttamattomampi" koira on. Toki ei tämä ihan pennuille sovi, mutta voisi olla passeli noin vuoden iässä. Kuvaus on minusta varsin jäykkä, koska se toteutetaan jokaiselle koiralle identtisellä kaavalla ja samanlaisilla välineillä, mutta toisaalta silloin se on kaikille täsmälleen sama. Koiran perusluonteen ominaisuudet paljastuvat tällä testillä ihan riittävästi, ainakin pelko, aggressio ja tilanteiden kuormittavuus ts.millä tavalla tilanteet jäävät koiran mieleen. Näistä voisi sanoa että Uulalta puuttuu aggressio täysin ja pelkoa on sen verran että mamma saa mielellään hoitaa kaikki hankalat tilanteet, mutta toisaalta ne tilanteet eivät jää Uulaa vaivaamaan, vaan iloisella mielellä jatketaan aina eteenpäin. Hieno pieni!

Tässä vielä Uulan kuvausarviointi ja alla taulukko siitä, miten tuo pisteytyt tulkitaan. Tosin tuo taitaa olla joku vanhempi versio, mutta se näkyy kuvana paremmin kuin Kennelliiton sivuilta löytyvä voimassaoleva taulukko, eikä siinä mitään suuren suuria muutoksia ole.







maanantai 28. syyskuuta 2015

Liebster award

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle."

SÄÄNNÖT
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Haasteen minulle osoitti Hansku blogissaan Teräsvillan pumit, joten kiitän ja kuittaan näin haasteen vastaanotetuksi! Heitän pallon muutamalle seuraamalleni blogille ajatuksella vastaatte jos jaksatte. :)  Ajatuksia kuulisin mieluusti seuraavilta... Tattadadaa!

Pumikaksikon matkassa
Supamanstyle
Kenguruhirviöt Ihmemaassa

Yhdessä blogeista vilistää pumeja, mutta kahdessa ihan muita rotuja.

Tässä kysymykseni Teille arvon blogistit:
1. Millainen sinä olet koiran omistajana?
2. Kuvaile kolmella sanalla omistamasi rotu/rodut?
3. Missä asioissa koirasi on tyypillinen rodun edustaja ja missä taas ei?
4. 
Koirasi paras ja huonoin ominaisuus?
5. 
Mitä muuttaisit koirassasi?
6. Miksi sinulla on koira/koiria?
7. Millainen sinä olet koiraharrastajana?
8. Mitä tavoitteita sinulla on koirasi/koiriesi kanssa?
9. 
 Millainen on hyvä kasvattaja?
10. Jos olisi pakko valita, minkä muun rodun ottaisit?
11. Kerro jokin hauska tapaus mikä on sattunut koirien kanssa?



Ja sitten Hanskun esittämiin kiperiin kysymyksiin...

1. Millainen sinä olet koirankouluttajana?
Laiska! Minulta puuttuu täysin motivaatio vääntää ja hinkata loputtomiin eri liikkeitä tai tehdä niitä "kotitehtäviä". Elinehtona on ohjatut treenit, jonne saan kyllä lähdettyä, mutta muutoin jää vähiin. Toisaalta arki- ja kotikäytöksen suhteen olen natsi, hihnassa vetäminen on nounou ja turhanpäiväinen hilluminen kiellettyä. Eri paikoissa ja tilanteissa pitää osata käyttäytyä ja sen eteen on kyllä tehty töitä. Ajattelen että kun koiran ensimmäisen elinvuoden käyttää tehokkaasti näiden asioiden harjoitteluun, saa sen loppuelämän olla aika huolettomasti. 

2. Millainen on stereotyyppi rotusi harrastajasta?
Jaa-a... Koiraharrastusmaailma on minulle aika uusi ja vieras tuttavuus. Jos oman ajatukseni stereotyypistä kertoisin, niin pumi-harrastajat ovat rämäpäisiä hurtilla huumorilla varustettuja värikkäitä persoonia.

3. Millaisista ominaisuuksista voit koirassa tinkiä?
Jokainen koira on yksilö ja toiveitahan voi aina olla, mutta koira on silti juuri sellainen kuin on. Tai juuri sellainen kuin minkälaiseksi koulutat eli jonkin verran käytökseen voi tietysti vaikuttaa. Helpompi kertoa, mistä en voi tinkiä: luonne on minulle sellainen tekijä, että haluan täyspäisen koiran enkä mitään viirapäistä säheltäjää jonka kanssa menis minulta hermo. Jos jostain pitäisi tinkiä, niin ehdottomasti se olisi ulkoiset seikat. Mutta tietysti mikäli ajattelee näyttelyissä käydä, niin sitten ei kovin paljoa niistäkään... Vastaus: sellaisista ominaisuuksista jotka eivät heikennä koiran elämänlaatua! 

4. Millainen on hyvä kasvattaja?
Asialleen omistautunut ja kiinnostunut, laajakatseinen, terveeseen ja hyvinvoivaan rotuun tähtäävä. Sellainen joka jakaa tietoaan mielellään muillekin ja keskustelee avoimesti myös niistä negatiivisista asioista. Antaa tukensa pennunostajalle, ohjaa ja opastaa.


5. Mitkä ovat koirasi heikkoudet ja vahvuudet?
Hmmm, sanoisin että heikkoudet on ehkä rakenteessa, sillä runko saisi olla hieman pidempi ja vankempi. Luonteeltaan Uula on täyttä kultaa, voin luottaa siihen ihan kaikissa tilanteissa. 

6. Minkä rotuinen koira sinä olisit luonteesi perusteella?
Joku sellainen pikkuisen tiukkapipoinen tosikko... Oisko sakemanni? (älkää teilatko, en oikeesti tunne rotua :) )

7. Valitsisiko koirasi sinut emännäkseen?
Se on jo valinnut!

8. Mikä saa sinut suuttumaan koiraharrastuksessa?
Liika tiukkapipoisuus ja tavoitteisiin painostaminen. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla hauskaa yhdessäolemista, tulokset tulevat sitten sivutuotteena. Tämä on ainakin minun harrastuksen lähtökohta. 

9. Millaisissa tilanteissa sinun tekisi mieli vaihtaa harrastusta ja mihin?
Koiraharrastus tekisi mieli vaihtaa ihan mihin tahansa siinä vaiheessa kun koira on kipeä. Ei siksi että koiralla ei voi silloin harrastaa, vaan siksi että toisen kipua on niin vaikea kestää. Paljon ennemmin olisi itse kipeänä!

10. Mikä on rotusi eläkepäiviä varten?
Eläkepäivistä en tiedä, mutta jostain syystä olen viehtynyt borderterrieriin. Ymmärtääkseni nekin ovat kompaktin kokoisia, monipuolisia harrastuskoiria, joista on myös pelkäksi kotikoiraksi.

11. Millaisia väärinkäsityksiä tai ennakko-oletuksia ihmisillä on ollut rodustasi?
Kauheesti en ole mihinkään ennakko-oletuksiin törmännyt, taitaa olla näillä seuduilla sen verran tuntemattomampi rotu. Mutta sen olen huomannut että monet luulevat Uulan tavattuaan että pumi on rauhallinen ja helppo rotu! =D


Veljekset Uula ja Tapsu




sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ystävänä greyhound

Uulan kavereihin on kuulunut alusta saakka ystäväni Liisan kaksi greyhound narttua, Sella 10v ja Pinja 2,5v. Tyttöjen kanssa on ollut sikasiistiä juosta täysiä ja vaikka grey on suoralla nopeampi, voittaa pumi ketteryydessä kuus nolla. Tosin välillä on pientä koulukiusausmeininkiä ollut, kun tytöt ovat rökittäneet pientä vierastaan yhteistuumin. :)
Viisaus ei asu meissä...

Pinjan veli Väinö etsi kesällä uutta kotia omistajan ajanpuutteen vuoksi ja koska Sella alkaa olla Pinjan leikkeihin turhan iäkäs, päätti Liisa hakea Väinön ainakin koeajalle. Vaikka Väinö oli osoittanut olevansa ihan suht fiksu poika ja sopeutuneen hyvin naisvaltaiseen laumaan, mietitytti vähän se, miten Uula saadaan nyt tähän kuvioon mahtumaan. Teimme suunnitelman että lähdemme poikien kanssa remmilenkille niin, että saavat toistensa jälkiä haistella ja sen jälkeen pääsevät irti tutustumaan.

Tuumasta toimeen, pojat hihnoihin ja baanalle. Uula nyt ei paljoa jaksa toisista koirista stressata, kun on niin paljon muiden koirien kanssa ollut ja aikuisiälläkin uusia tuttavuuksia treffattu. Väinö näytti hieman epäluuloiselta ja nosti varmuuden vuoksi selkäkarvat pystyyn. Veikkaampa että taustalla oli uuden tilanteen aiheuttama epävarmuus, voi olla ettei hän ole oman entisen laumansa lisäksi paljon muita koiria tavannut. Kun homma meinasi mennä tuijotteluksi sanoin että nyt koirat irti ennenkuin keräävät yhtään lisää pullisteluenergiaa. Väinö meni edelleen säkä pystyssä tekemään tuttavuutta hiukan sellaisella "meitsi on kingi" -asenteella, mutta pikkupumi ei asiasta turhia hötkyillyt. Hievahtamatta paikallaan seisten se sieti isomman pörhistelyt, tosin jos toinen tuli liikaa iholle, niin Uula ilmoitti että tuo ei ole sallittua. Porukalla kävelimme koko ajan eteenpäin ja pikkuhiljaa Väinökin alkoi vähän rentoutua. Uula ei provosoinut eikä provosoitunut missään vaiheessa toisen pullisteluista, näytti vaan lähinnä sellaista "lopettaisit ton, niin voitais leikkiä" -naamaa. Välillä saattoi tulla vähän sanomista kun toinen teki jotain kiellettyä, mutta isompaa rähinää ei tullut missään vaiheessa.

Hippa!

Pihalle kun päästiin laitettiin Väinö Sellan kanssa sisälle niin, että Pinja ja Uula saivat jäädä ulos leikkimään. Ja jonkin ajan päästä otettiin Uula Sellan seuraksi sisälle ja Väinö ulos. Omatoiminen nuoriso ei kuitenkaan kauaa ulkona viihtynyt vaan houdinit keplottelivat oven auki ja niin oli koko seurakunta sisällä. Väinö meinasi vähän taas kokeilla pullistelua, mutta kun Uula oli komennettu minun jalkoihin ja Liisa ilmoitti että täällä ei rähinöidä, laittoi Väinö rauhassa pitkälleen.

Niin että ota kii jos saat!



Sitten kun koitti uloslähdön aika ehdotin, että laitetaan pojat keskenään pihalle ja ihmiset (jotka yleensä omalla hermostuksellaan tekevät tilanteesta jännitteisen) jäävät sisälle. Ikkunasta katseltiin kun Väinö alkoi melkein heti tehdä leikkikumarruksia ja poikien välit olivat sillä selvät eli oma aavistus oikeasta toimintatavasta osui ihan nappiin. Tytöt teljettiin julmasti sisälle ja lähdettiin vielä poikien kanssa pikku lenkille ja järvelle puljaamaan. Enää ei ollut minkäänlaista kireyttä havaittavissa, mutta toki leikkitapojen erilaisuus aiheutti muutaman sanomisen. Fiksuilla pojilla rähinä ei jäänyt päälle, vaan kun asia oli tehty selväksi leikki jatkui. Väinökin alkoi sietää pumin kahdella jalalla vasten nojailua, mitä greyt eivät kuulemma koskaan tee. Ja olihan niillä kivaa! Juostiin niin että vesi roiskui, Uula edellä ja Väinö perässä. Onni on omistaa täyspäinen uros, jonka voi laskea turvallisin mielin monenlaisen koiran kanssa leikkimään. Viimeisimpänä tuttavuutena toisen kaverin 10 vk ikäinen lapinkoira.

Wihiiii

Catch'ya

Kuvat on kaikki Liisan ottamia ja lisää hänen ihania otoksiaan löytyy osoitteesta  http://kengurumieli.kuvat.fi/


Ystävykset




keskiviikko 26. elokuuta 2015

Mistä on pienet koirat tehty (sisältää haasteen)

Lupasin tuossa aiemmin kirjoitella ajatuksiani koiran kuvaamisesta ja muusta tutkimisesta. Itselläni on ravihevos- ja lypsykarjataustan vuoksi jonkinlainen käsitys jalostuksesta, muttei minkäänlaista kokemusta koirien jalostamisesta. Ravipuolella sanotaan "astuta paras parhaalla ja toivo parasta", minkä ymmärän tarkoittavan huolellista emän ja isän valintaa, mutta kertovan myös sen, että aina parhaistakaan tarpeista ei tule toivottua lopputulosta. Sattuma voi puuttua peliin ja nostaa esille kaikki huonoimmat mahdolliset ominaisuudet. Karrikoidusti jalostuksella pyritään parantamaan yksilöiden laatua, mutta vähintäänkin estämään virheiden kertaantumisen. Vähimmäisvaatimuksena ettei paritettaisi kahta yksilöä joilla molemmilla on sama vika, koirien kohdalla esimerkiksi korostuneen pidättyväinen luonne. Sukutaustalla ja sen tuntemisella on suuri merkitys, mutta se jääköön tämän blogitekstin ulkopuolelle, koska en pumien sukuja tunne tai osaa arvioida.

Siinä ei ole rakennetta karvalla tehty, vaan mitä lie pinnan alla..?

Uula ei tullut minulle millään muotoa näyttely-, kisa- tai jalostuskoiraksi, mutta koska pumi on minulle erittäin rakas rotu, haluan kantaa korteni kekoon sekä terveys- että luonnetulosten osalta. Mitä enemmän tietoa saadaan, sitä paremmat mahdollisuudet on viedä rotua eteenpäin. Lisäksi olen kovin kiinnostunut tietämään mitä koirani on "syönyt", joten jo senkin vuoksi virallisten terveystulosten ja luonnetulosten hankkiminen on ollut ajatuksissa ihan alusta saakka. Kiinnostuksen vuoksi käytiin luonnetta testaamassa myös susitestissä, kun sellainen viimesyksynä Kajaanissa oli (siitä löytyy erillinen postaus). MH-luonnekuvaus on ohjelmassa lokakuussa ja luonnetesti tod.näk. ensivuonna.

Mutta siitä kuvaamisesta... Itselläni oli jostain syystä sellainen käsitys, että pumeilta on kuvattu selkiä jo vaikka kuinka paljon. Hämmästys oli suuri kun aloin tutkimaan asiaa Kennelliiton tietokannasta ja ensimmäinen tulos löytyi vasta 2013 (siinäkin vain SP lausuttu). Siitä tähän päivään saakka on kuvattu selkä vain 24 pumilta ja näistä kahdeksalla on jokin osa-alue selästä muuta kuin 0 eli 33 prosentilla kuvatuista ei ole puhdas tulos.

Alla listaus:
Siinä se VA1 on
LTV2 (symmetrinen) 1 kpl
LTV3 (epäsymmetrinen) 1 kpl
LTV4 (6 tai 8 lannenikamaa) 5 kpl
VA1 (aste 1, lievä) 2 kpl
Yhdellä koiralla oli sekä LTV2 että VA1, siksi tuloksia on 9 kpl.
Se, vaikuttavatko muutokset koiran elämään, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Mutta jalostuksen kannalta on merkittävää ettei esim. kahta LTV4 koiraa pariteta keskenään. On myös mahdotonta tietää onko kaikki poikkeamat perinnöllisiä, esimerkiksi Uulan kaulanikamissa oleva poikkeama voi olla myös sikiöaikana tapahtunut kasvuhäiriö, jolla ei ole perinnöllistä taustaa. Mutta kuten todettu, mahdotonta sanoa.

Kennelliiton selkäohje
Lisätietoa Kennelliiton sivuilta

Minusta on hieman yllättävää ettei jalostuskoirilta kuvata enemmän selkiä, kun kuitenkin kyynärien ja lonkkien kuvaaminen on arkipäivää. Etenkin jos kuvia ylipäänsä otetaan, ei selkäkuvan lisääminen pakettiin tuo kovin paljoa lisähintaa. Kuvaamattomien yksilöiden paritus on tietynlaista arpapeliä, jota ei soisi enää nykyaikana tapahtuvan, kun kuvausmahdollisuus on melkein joka kylässä. No, tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni ja eriäviäkin varmasti löytyy.

Pumin jalostuksen tavoiteohjelmassa, kohdassa "Jalostuksen tavoitteet" sanotaan:
"Rodun terveydentilan tulee säilyä lonkkadysplasian osalta vähintään nykyisellään. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni yksilö kuvattaisiin, käytetään sitä siitokseen tai ei. D- ja E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää siitokseen. C-lonkkaista yksilöä käytettäessä olisi hyvä, että toisella osapuolella on terveet lonkat. PEVISAn mukaan siitoskäyttöön käytettävä koira on lonkkakuvattava.
Polvitutkimuksen, samoin kuin selkien ja kyynärnivelien kuvaamisen, suorittaminen jalostuskoirille on suositeltavaa, jotta saataisiin tietoa ja voitaisiin ennaltaehkäistä tulevia sairauksia. Pumeilla on esiintynyt jonkin verran selän muutoksia, kuten sakralisaatiota. Häntämutkia esiintyy myös jonkin verran."

Ruotsissa on ilmeisen kielteinen kanta kuvaamiseen. Emma Willblad kirjoittaa blogissaan aiheesta ja perustelee kantaansa sillä, että mikäli kaikki koirat kuvataan, ei muutoin hyviä koiria käytetä jalostukseen jonkin pienen luustomuutoksen vuoksi. No, tietysti tässä kohtaa voisin kysyä että miksi sitten kuvata edes niitä lonkkia..? Lisäksi tekstissä mainitaan että Ruotsin eläinsuojelulain mukaan on kiellettyä käyttää jalostukseen koiraa, jolla on todettu jokin vika. Tähän en osaa kommentoida mitään, kun en asiasta tiedä. Mielestäni tuo on vähän pään pensaaseen laittamista (koira on terve kunnes toisin todistetaan). Riskinä on onnistua jalostamaan jotain luustovikaa, kun ei nähdä tarpeelliseksi kuvata. Käsittääkseni lonkkanivelten tilannetta on saatu parannettu nimenomaa kuvaamisen tuottaman tiedon avulla.

"Olen erittäin hyvä ellen täydellinen"
Jalostus ei tietenkään ole pelkkää terveyttä, vaan myös luonne ja rakenne pitää mahduttaa mukaan yhtälöön, jolloin tehtävä mutkistuu entisestään. Koira on kokonaisuus, täydellistä yksilöä tuskin löytyy, ja jalostuksessa jokainen joutuu tekemään kompromisseja sekä valitsemaan sen, mitä haluaa erityisesti painottaa. Eipä ole kovin helppo tai kiitollinen tehtävä! Terveysdatan osalta tulisi miettiä keinoja, miten pumin omistajia saisi motivoitua tarkastuttamaan koiransa, jotta saisimme mahdollisimman paljon tärkeää tietoa pumin terveydetä.  Olisiko hyvä malli se, että pumin hintaan lisättäisiin esim. 150 euroa, joka palautettaisiin siinä vaiheessa kun terveystulokset on Kennelliiton tietokannassa? Pystyisikö Pumit ry tukemaan asiaa jollain tavalla? Enkä jokin kunniamaininta tai kruusailtu kunniakirja jokaisesta silmät, polvet + kuvat tutkitusta koirasta? Tätä asiaa kannattaisi minusta pumi-ihmisten miettiä.

Haastankin nyt kaikki blogiani lukevat pumi-bloggarit tekemään oman postauksen aiheesta (näkökulma vapaa, luonne/terveys/rakenne) ja pohtimaan lisää keinoja terveysdatan lisäämiseksi.

Toim.huom: Tämä kirjoitus pohjautuu ihan täysin minun omiin ajatuksiini ja näkemyksiini aiheesta. Niinkuin alussa totesin, koirien jalostuksesta minulla ei ole mitään kokemusta. Sen vuoksi onkin helppoa ajatella asioista kovin "kirkasotsaisesti". :)






perjantai 14. elokuuta 2015

Veljestapaaminen heinäkuussa

Keväällä oli puhetta Uulan Unka-veljen omistajan, Soilin, kanssa että he tulevat mahdollisesti kesällä käymään Kajaanissa. Soililla on paha sähköyliherkkyys, joten matkan oli tarkoitus toteutua ihan sen mukaan missä kunnossa Soili on. Tämä tarkoitti tietysti sitä, ettei tarkempaa aikataulua voitu sopia etukäteen. Kesäkuulla soiteltiin vähän minun työvuoroista ja missä paikassa mahdollisesti voisimme tavata, kun he eivät voi kaupunkiin tulla. Mieleeni tuli eräs rauhallinen metsätie, jossa välillä käyn Uulan kanssa lenkkeilemässä. Metsätien varrella on lampi, joka mahdollisesti on syntynyt maanajon seurauksena, ja siinä kohdalla on laaja hiekkakenttä, jossa voisi asuntoauton kanssa majoittua.

Uula lammella
Heinäkuun alkaessa viikko, jolloin vieraat ovat liikenteessä, oli jo tiedossa, mutta tarkempi aikataulu vielä avoin. Maanantai-iltapäivällä 6.7. lähdin koiran kanssa lenkille tuolle mainitulle metsätielle, koska halusin vielä silmäillä, ettei vaan missään törötä linkkimastoa tai isoa sähkölinjaa. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, istuskelin lammen rannalla pitkät tovit koiran touhutessa omiaan. Lähdimme käppäilemään takaisin tien risteykseen jätetyn auton luokse ja vähän ennen autolle saapumista vastaan ajeli iso harmaa pakettiauto. Siirryimme koiran kanssa sivuun enkä ajatellut asiaa enempää kunnes huomasin sivuikkunassa harmaan pumin pään. Mitä? Kuka? Täh? Kunnes tajusin että ei oo totta, nyt ne on täällä! Samanlainen hämmästys oli ollut autossa, kun olivat ensin katsoneet että pumi, nyt pysähdytään, ja samalla tajunneet että tuossahan se velipoika nyt on. Siinä hetken aikaa ihmeteltiin ja juteltiin, kunnes annoin ohjeet perille lammen rannalle ja lähdin käymään kotona, jotta saan koiran ruokittua. Vähän myöhemmin ajeltiin Uulan kanssa takaisin ja siinä menikin ilta pitkälle kahvia juodessa ja kuulumisia vaihtaessa. Koirat juoksentelivat välillä ulkona tai huilailivat meidän seurana asuntoautossa. Majoituspaikka osoittautui nappivalinnaksi, sillä häiritsevää säteilyä ei paikassa ollut ja muutoinkin miljöö ihan miellyttävä. Itselle vain tuli lievä asuntoauto-kuume, kun oishan se nyt niin kätevä reissussa!

Uula, Tapsu ja Unka


Vieraat aikoivat viihtyä muutaman yön Kajaanissa, joten sovimme että seuraavana iltana otan mukaan kolmannen veljeksen, Tapsun, sekä omistaja Maaritin. Tosin teimme niin että minä ajelin ensin lammelle Uulan kanssa ja Maarit tuli myöhemmin Tapsun kanssa. Unka ja Uula leikki ihan nätisti siihen saakka  kunnes Tapsu tuli, mutta kun toisilleen kovin tutut  Uula ja Tapsu aloittivat hillittömän juoksemisen, katsoi  Unka viisaammaksi tulla ihmisten seuraan. Etenkin  kun pojat kiskoivat keppiä raivokkaasti äristen, oli  Unka sitä mieltä ettei tuo nyt kovin järkevältä touhulta  vaikuta. 




Ilta meni todella nopsaan Soilin, Raimon ja Maaritin kanssa jutellessa. Soililla ja Raimolla on ollut aikaisemmin puleja (myös suursnautsereita) ja olikin hauska kuulla vertailua pumin ja pulin ominaisuuksista. Saimme lisäksi nauttia tarinoista purjehdusreissuilta ja kuinka koira oppii nopeasti miten veneessä eletään ja ollaan.

Ylhäältä: Unka, Uula ja Tapsu


Maaritin piti lähteä kotiin vähän aikaisemmin, mutta minä jäin vielä hetkeksi vieraiden seuraksi. Siinä yhdessä harmiteltiin kun Suomi on niin kovin pitkä maa, Luvian ja Kajaanin väli on miltei 550 kilometriä, joten kovin usein ei päästä tapaamaan. Aikaisemmin siskoni asui Raumalla ja sieltä Unkan luokse oli matkaa alle 100 kilometriä. Muutaman kerran käytiin Uulan kanssa Luvialla samalla reissulla kun oltiin siskoni luona. Soilin sähköallergian vuoksi he eivät voi kovin usein reissailla, joten saattaa olla että tämä oli heidän ensimmäinen ja viimeinen Kajaanin visiitti. Täytyy kyllä sanoa että oli aivan ihana kun he viitsivät tänne saakka ajella! Soili ja Raimo ovat molemmat todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä ja heidän seurassaan viihtyy kyllä pidemmänkin ajan. Olen niin iloinen siitä, että he ovat saaneet Unkan elämäänsä, etenkin Soilille Unka on todella tärkeä. Ja Unkan elämäntehtävänä on ihan selvästi Soilista huolehtiminen! 

Koirapyörre











sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kerro kerro röntgenlaite

Uteliaana ihmisenä olen kiinnostunut tietämään mitä koirani on "syönyt", joten alusta saakka on ollut itsestään selvää että luusto kuvataan läpi ja tehdään kaikki muutkin tarvittavat terveystarkastukset. Lisäksi pumi on rotuna niin pieni, että kaikki mahdolliset terveystulokset ovat rodun kannalta hyödyksi. Näin haluan kantaa oman korteni kekoon minulle rakkaan rodun puolesta! Polvet on kopeloitu terveeksi jo tämän vuoden tammikuussa ja nyt heinäkuussa oli virallisten luustokuvien vuoro. Tulokset olivat varsin mukavat: terve selkä, nollan kyynärät ja A:n lonkat. Ainoa kauneusvirhe löytyi kaularangasta, kaularangan 3. ja 4. nikaman nikamaväli on puutteellinen. 

Tässä kohtaa heräsi tietysti mielenkiinto, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kuvat ottaneelle eläinlääkärille (Suvi Heinola) löydös ei ollut tuttu, mutta hän arveli ettei tuo ehkä tule normaalielämässä vaivaamaan millään tavalla. Vapaana liikkumista ja hihnassa vetämisen estämistä hän suositteli. Ohjeena oli että mikäli alkaa oireilemaan, kannattaa otattaa magneettikuvat.

Röntgenhoitajan työuransa tehnyt äitini sanoi, että tällaisia nikamamuutoksia näkyy suht usein ihmisillä, eikä kuvattava ole yleensä ollut asiasta millään tavalla tietoinen. Samanlainen näkemys oli myös fysioterapeutilla. Miten lie sitten koirilla...

Tiedustelin kuvat lausuneelta Anu Lappalaiselta mitä hän osaa kertoa ko. ilmiön yleisyydestä ja mahdollisista vaikutuksista:
"Koirilla näitä esiintyy silloin tällöin. Mäyräkoirista tiedän (niitä kuvattu pitkään), että tämä on perinnöllistä ja ainakin niillä on kirjallisuudessa tietoja siitä, että tällainen blokki rasittaa naapurivälejä ja voi aiheuttaa niihin välilevytyrää. Pumeja on kuvattu niin vähän, että yleisyydestä ei voi mitään sanoa. En huolta kantaisi normaalielämässä tai harrastuksissa (ehkä pantaa kannattaa varoiksi välttää ja käyttää valjaita). Jalostuksessa toisen osapuolen on syytä olla kuvattu ja normaali tämän suhteen. Kun lisää kuvataan niin lisää tiedetään."


Facebook-ryhmässä "Koiran lihaksisto & liikkuminen" kyselin onko kenelläkään kokemusta ja sain yhden vastauksen:
"Täältä löytyy yksi jolla on 2-3 väli yhteen kasvanut. Koira nyt 10v ja ja kohtalaisesti pärjännyt tuon kanssa. Tällä yksilöllä aiheuttanut lähinnä jotain ongelmaa toisen takajalan hermotukseen. Tod näk jotenkin on hermoradat ahtaalla jossain kohti. Lisäksi on kahdesti toisen koiran kanssa painiessaan saanut tölväisyn ja sen jälkeen ollut esim pään vinossa pitämistä. Kovalle rasitukselle joutuu siis se seuraavan välin välilevyn, meidän tapauksessa 3-4 väli joka on ns. tuplarasituksella. Niska ei ole koskaan tarvinnut erityishoitoa, ilmeisesti 2-3 väli on paras mahdollinen jos jokin. Se on "ei toiminnallinen" väli. Meillä näkynyt nimenomaan jonkinlaisena hermorata-ahtautena ja vajaina liikkeinä toisessa takajalassa -> aiheuttanut jumeja lihaksistoon ja epätasaista kuormitusta. Vastakkainen takajalka on ns. vahvempi -> vinouttaa koiraa. Koira on saanut tarpeen mukaan sekä hierontaa että laseria ja lisäksi nivelravinteita yms koko ikänsä. Varsinaiselle vialle ei ymmärtääkseni voi tehdä mitään. "


Ranka + hermotus
Uulan kohdalla tuo nikamamuutos ei ole oireillut mielestäni mitenkään. Ainoa asia, mikä tuon ylläolevan kokemuksen myötä tuli mieleeni, on Uulan vasemman takajalan hyppyasken ravissa. Siis se, mikä yleensä liitetään polvilumpion luksaatioon. Tätä ei esiinny suinkaan joka askeleella, mutta kuitenkin mainittavasti ja välillä enemmän välillä vähemmän. On täysin mahdollista että hyppyaskel liittyy nikamamuutoksen aiheuttamaan hermotusongelmaan, mutta toisaalta hyppyaskelen esiintyminen vähenee huomattavasti hieronnan jälkeen. Mahdollinen kuvio: nikamamuutos altistaa hyppyaskeleelle => hyppyaskel jumittaa selkää/pakaraa => hyppyaskeleen käyttö lisääntyy ja kierre on valmis. Ja toisaalta voi olla ettei tällä nikamamuutoksella ole asian kanssa mitään tekemistä! Muutoin Uulalla on todella hyvä koordinaatio ja se on sekä nopea että ketterä.

Luustokuvauksen tuloksiin olen siinä mielessä todella tyytyväinen, että Uula on tuota yhtä poikkeamaa lukuunottamatta terve koira. Mikäli muutos olisi ollut selässä, pitäisin sitä paljon vakavampana asiana. Täysin priimaa koiraa ei varmasti ole olemassakaan ja jokainen jumiutuu yksilöllisesti eri kohdasta eri syistä, olipa luusto terve tai ei. Kuitenkin nyt kun koira on kuvattu ja tietää mikä on heikko kohta, osaa ajatella mahdollisesti tulevaisuudessa ilmeneviä ongelmia tämän tiedon valossa. Suosittelen kaikille oman koiran kuvaamista! Alla vielä Kennelliiton ohjeistusta.

Kennelliiton ohje selkäkuvauksesta

Ps. Kirjoittelen blogiin mikäli vielä kuulen lisäkokemuksia asiasta.