Veljestapaaminen heinäkuussa

Keväällä oli puhetta Uulan Unka-veljen omistajan, Soilin, kanssa että he tulevat mahdollisesti kesällä käymään Kajaanissa. Soililla on paha sähköyliherkkyys, joten matkan oli tarkoitus toteutua ihan sen mukaan missä kunnossa Soili on. Tämä tarkoitti tietysti sitä, ettei tarkempaa aikataulua voitu sopia etukäteen. Kesäkuulla soiteltiin vähän minun työvuoroista ja missä paikassa mahdollisesti voisimme tavata, kun he eivät voi kaupunkiin tulla. Mieleeni tuli eräs rauhallinen metsätie, jossa välillä käyn Uulan kanssa lenkkeilemässä. Metsätien varrella on lampi, joka mahdollisesti on syntynyt maanajon seurauksena, ja siinä kohdalla on laaja hiekkakenttä, jossa voisi asuntoauton kanssa majoittua.

Uula lammella

Heinäkuun alkaessa viikko, jolloin vieraat ovat liikenteessä, oli jo tiedossa, mutta tarkempi aikataulu vielä avoin. Maanantai-iltapäivällä 6.7. lähdin koiran kanssa lenkille tuolle mainitulle metsätielle, koska halusin vielä silmäillä, ettei vaan missään törötä linkkimastoa tai isoa sähkölinjaa. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, istuskelin lammen rannalla pitkät tovit koiran touhutessa omiaan. Lähdimme käppäilemään takaisin tien risteykseen jätetyn auton luokse ja vähän ennen autolle saapumista vastaan ajeli iso harmaa pakettiauto. Siirryimme koiran kanssa sivuun enkä ajatellut asiaa enempää kunnes huomasin sivuikkunassa harmaan pumin pään. Mitä? Kuka? Täh? Kunnes tajusin että ei oo totta, nyt ne on täällä! Samanlainen hämmästys oli ollut autossa, kun olivat ensin katsoneet että pumi, nyt pysähdytään, ja samalla tajunneet että tuossahan se velipoika nyt on. Siinä hetken aikaa ihmeteltiin ja juteltiin, kunnes annoin ohjeet perille lammen rannalle ja lähdin käymään kotona, jotta saan koiran ruokittua. Vähän myöhemmin ajeltiin Uulan kanssa takaisin ja siinä menikin ilta pitkälle kahvia juodessa ja kuulumisia vaihtaessa. Koirat juoksentelivat välillä ulkona tai huilailivat meidän seurana asuntoautossa. Majoituspaikka osoittautui nappivalinnaksi, sillä häiritsevää säteilyä ei paikassa ollut ja muutoinkin miljöö ihan miellyttävä. Itselle vain tuli lievä asuntoauto-kuume, kun oishan se nyt niin kätevä reissussa!

Uula, Tapsu ja Unka

Vieraat aikoivat viihtyä muutaman yön Kajaanissa, joten sovimme että seuraavana iltana otan mukaan kolmannen veljeksen, Tapsun, sekä omistaja Maaritin. Tosin teimme niin että minä ajelin ensin lammelle Uulan kanssa ja Maarit tuli myöhemmin Tapsun kanssa. Unka ja Uula leikki ihan nätisti siihen saakka  kunnes Tapsu tuli, mutta kun toisilleen kovin tutut  Uula ja Tapsu aloittivat hillittömän juoksemisen, katsoi  Unka viisaammaksi tulla ihmisten seuraan. Etenkin  kun pojat kiskoivat keppiä raivokkaasti äristen, oli  Unka sitä mieltä ettei tuo nyt kovin järkevältä touhulta  vaikuta. 

Ilta meni todella nopsaan Soilin, Raimon ja Maaritin kanssa jutellessa. Soililla ja Raimolla on ollut aikaisemmin puleja (myös suursnautsereita) ja olikin hauska kuulla vertailua pumin ja pulin ominaisuuksista. Saimme lisäksi nauttia tarinoista purjehdusreissuilta ja kuinka koira oppii nopeasti miten veneessä eletään ja ollaan.

Ylhäältä: Unka, Uula ja Tapsu

Maaritin piti lähteä kotiin vähän aikaisemmin, mutta minä jäin vielä hetkeksi vieraiden seuraksi. Siinä yhdessä harmiteltiin kun Suomi on niin kovin pitkä maa, Luvian ja Kajaanin väli on miltei 550 kilometriä, joten kovin usein ei päästä tapaamaan. Aikaisemmin siskoni asui Raumalla ja sieltä Unkan luokse oli matkaa alle 100 kilometriä. Muutaman kerran käytiin Uulan kanssa Luvialla samalla reissulla kun oltiin siskoni luona. Soilin sähköallergian vuoksi he eivät voi kovin usein reissailla, joten saattaa olla että tämä oli heidän ensimmäinen ja viimeinen Kajaanin visiitti. Täytyy kyllä sanoa että oli aivan ihana kun he viitsivät tänne saakka ajella! Soili ja Raimo ovat molemmat todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä ja heidän seurassaan viihtyy kyllä pidemmänkin ajan. Olen niin iloinen siitä, että he ovat saaneet Unkan elämäänsä, etenkin Soilille Unka on todella tärkeä. Ja Unkan elämäntehtävänä on ihan selvästi Soilista huolehtiminen! 

Koirapyörre