Mistä on pienet koirat tehty (sisältää haasteen)

Lupasin tuossa aiemmin kirjoitella ajatuksiani koiran kuvaamisesta ja muusta tutkimisesta. Itselläni on ravihevos- ja lypsykarjataustan vuoksi jonkinlainen käsitys jalostuksesta, muttei minkäänlaista kokemusta koirien jalostamisesta. Ravipuolella sanotaan "astuta paras parhaalla ja toivo parasta", minkä ymmärän tarkoittavan huolellista emän ja isän valintaa, mutta kertovan myös sen, että aina parhaistakaan tarpeista ei tule toivottua lopputulosta. Sattuma voi puuttua peliin ja nostaa esille kaikki huonoimmat mahdolliset ominaisuudet. Karrikoidusti jalostuksella pyritään parantamaan yksilöiden laatua, mutta vähintäänkin estämään virheiden kertaantumisen. Vähimmäisvaatimuksena ettei paritettaisi kahta yksilöä joilla molemmilla on sama vika, koirien kohdalla esimerkiksi korostuneen pidättyväinen luonne. Sukutaustalla ja sen tuntemisella on suuri merkitys, mutta se jääköön tämän blogitekstin ulkopuolelle, koska en pumien sukuja tunne tai osaa arvioida.

Siinä ei ole rakennetta karvalla tehty, vaan mitä lie pinnan alla..?

Uula ei tullut minulle millään muotoa näyttely-, kisa- tai jalostuskoiraksi, mutta koska pumi on minulle erittäin rakas rotu, haluan kantaa korteni kekoon sekä terveys- että luonnetulosten osalta. Mitä enemmän tietoa saadaan, sitä paremmat mahdollisuudet on viedä rotua eteenpäin. Lisäksi olen kovin kiinnostunut tietämään mitä koirani on "syönyt", joten jo senkin vuoksi virallisten terveystulosten ja luonnetulosten hankkiminen on ollut ajatuksissa ihan alusta saakka. Kiinnostuksen vuoksi käytiin luonnetta testaamassa myös susitestissä, kun sellainen viimesyksynä Kajaanissa oli (siitä löytyy erillinen postaus). MH-luonnekuvaus on ohjelmassa lokakuussa ja luonnetesti tod.näk. ensivuonna.

Mutta siitä kuvaamisesta... Itselläni oli jostain syystä sellainen käsitys, että pumeilta on kuvattu selkiä jo vaikka kuinka paljon. Hämmästys oli suuri kun aloin tutkimaan asiaa Kennelliiton tietokannasta ja ensimmäinen tulos löytyi vasta 2013 (siinäkin vain SP lausuttu). Siitä tähän päivään saakka on kuvattu selkä vain 24 pumilta ja näistä kahdeksalla on jokin osa-alue selästä muuta kuin 0 eli 33 prosentilla kuvatuista ei ole puhdas tulos.

Alla listaus:

Siinä se VA1 on

LTV2 (symmetrinen) 1 kpl
LTV3 (epäsymmetrinen) 1 kpl
LTV4 (6 tai 8 lannenikamaa) 5 kpl
VA1 (aste 1, lievä) 2 kpl
Yhdellä koiralla oli sekä LTV2 että VA1, siksi tuloksia on 9 kpl.
Se, vaikuttavatko muutokset koiran elämään, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Mutta jalostuksen kannalta on merkittävää ettei esim. kahta LTV4 koiraa pariteta keskenään. On myös mahdotonta tietää onko kaikki poikkeamat perinnöllisiä, esimerkiksi Uulan kaulanikamissa oleva poikkeama voi olla myös sikiöaikana tapahtunut kasvuhäiriö, jolla ei ole perinnöllistä taustaa. Mutta kuten todettu, mahdotonta sanoa.

Kennelliiton selkäohje
Lisätietoa Kennelliiton sivuilta

Minusta on hieman yllättävää ettei jalostuskoirilta kuvata enemmän selkiä, kun kuitenkin kyynärien ja lonkkien kuvaaminen on arkipäivää. Etenkin jos kuvia ylipäänsä otetaan, ei selkäkuvan lisääminen pakettiin tuo kovin paljoa lisähintaa. Kuvaamattomien yksilöiden paritus on tietynlaista arpapeliä, jota ei soisi enää nykyaikana tapahtuvan, kun kuvausmahdollisuus on melkein joka kylässä. No, tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni ja eriäviäkin varmasti löytyy.

Pumin jalostuksen tavoiteohjelmassa, kohdassa "Jalostuksen tavoitteet" sanotaan:
"Rodun terveydentilan tulee säilyä lonkkadysplasian osalta vähintään nykyisellään. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni yksilö kuvattaisiin, käytetään sitä siitokseen tai ei. D- ja E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää siitokseen. C-lonkkaista yksilöä käytettäessä olisi hyvä, että toisella osapuolella on terveet lonkat. PEVISAn mukaan siitoskäyttöön käytettävä koira on lonkkakuvattava.
Polvitutkimuksen, samoin kuin selkien ja kyynärnivelien kuvaamisen, suorittaminen jalostuskoirille on suositeltavaa, jotta saataisiin tietoa ja voitaisiin ennaltaehkäistä tulevia sairauksia. Pumeilla on esiintynyt jonkin verran selän muutoksia, kuten sakralisaatiota. Häntämutkia esiintyy myös jonkin verran."

Ruotsissa on ilmeisen kielteinen kanta kuvaamiseen. Emma Willblad kirjoittaa blogissaan aiheesta ja perustelee kantaansa sillä, että mikäli kaikki koirat kuvataan, ei muutoin hyviä koiria käytetä jalostukseen jonkin pienen luustomuutoksen vuoksi. No, tietysti tässä kohtaa voisin kysyä että miksi sitten kuvata edes niitä lonkkia..? Lisäksi tekstissä mainitaan että Ruotsin eläinsuojelulain mukaan on kiellettyä käyttää jalostukseen koiraa, jolla on todettu jokin vika. Tähän en osaa kommentoida mitään, kun en asiasta tiedä. Mielestäni tuo on vähän pään pensaaseen laittamista (koira on terve kunnes toisin todistetaan). Riskinä on onnistua jalostamaan jotain luustovikaa, kun ei nähdä tarpeelliseksi kuvata. Käsittääkseni lonkkanivelten tilannetta on saatu parannettu nimenomaa kuvaamisen tuottaman tiedon avulla.

"Olen erittäin hyvä ellen täydellinen"

Jalostus ei tietenkään ole pelkkää terveyttä, vaan myös luonne ja rakenne pitää mahduttaa mukaan yhtälöön, jolloin tehtävä mutkistuu entisestään. Koira on kokonaisuus, täydellistä yksilöä tuskin löytyy, ja jalostuksessa jokainen joutuu tekemään kompromisseja sekä valitsemaan sen, mitä haluaa erityisesti painottaa. Eipä ole kovin helppo tai kiitollinen tehtävä! Terveysdatan osalta tulisi miettiä keinoja, miten pumin omistajia saisi motivoitua tarkastuttamaan koiransa, jotta saisimme mahdollisimman paljon tärkeää tietoa pumin terveydetä.  Olisiko hyvä malli se, että pumin hintaan lisättäisiin esim. 150 euroa, joka palautettaisiin siinä vaiheessa kun terveystulokset on Kennelliiton tietokannassa? Pystyisikö Pumit ry tukemaan asiaa jollain tavalla? Enkä jokin kunniamaininta tai kruusailtu kunniakirja jokaisesta silmät, polvet + kuvat tutkitusta koirasta? Tätä asiaa kannattaisi minusta pumi-ihmisten miettiä.

Haastankin nyt kaikki blogiani lukevat pumi-bloggarit tekemään oman postauksen aiheesta (näkökulma vapaa, luonne/terveys/rakenne) ja pohtimaan lisää keinoja terveysdatan lisäämiseksi.

Toim.huom: Tämä kirjoitus pohjautuu ihan täysin minun omiin ajatuksiini ja näkemyksiini aiheesta. Niinkuin alussa totesin, koirien jalostuksesta minulla ei ole mitään kokemusta. Sen vuoksi onkin helppoa ajatella asioista kovin "kirkasotsaisesti". :)

Veljestapaaminen heinäkuussa

Keväällä oli puhetta Uulan Unka-veljen omistajan, Soilin, kanssa että he tulevat mahdollisesti kesällä käymään Kajaanissa. Soililla on paha sähköyliherkkyys, joten matkan oli tarkoitus toteutua ihan sen mukaan missä kunnossa Soili on. Tämä tarkoitti tietysti sitä, ettei tarkempaa aikataulua voitu sopia etukäteen. Kesäkuulla soiteltiin vähän minun työvuoroista ja missä paikassa mahdollisesti voisimme tavata, kun he eivät voi kaupunkiin tulla. Mieleeni tuli eräs rauhallinen metsätie, jossa välillä käyn Uulan kanssa lenkkeilemässä. Metsätien varrella on lampi, joka mahdollisesti on syntynyt maanajon seurauksena, ja siinä kohdalla on laaja hiekkakenttä, jossa voisi asuntoauton kanssa majoittua.

Uula lammella

Heinäkuun alkaessa viikko, jolloin vieraat ovat liikenteessä, oli jo tiedossa, mutta tarkempi aikataulu vielä avoin. Maanantai-iltapäivällä 6.7. lähdin koiran kanssa lenkille tuolle mainitulle metsätielle, koska halusin vielä silmäillä, ettei vaan missään törötä linkkimastoa tai isoa sähkölinjaa. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, istuskelin lammen rannalla pitkät tovit koiran touhutessa omiaan. Lähdimme käppäilemään takaisin tien risteykseen jätetyn auton luokse ja vähän ennen autolle saapumista vastaan ajeli iso harmaa pakettiauto. Siirryimme koiran kanssa sivuun enkä ajatellut asiaa enempää kunnes huomasin sivuikkunassa harmaan pumin pään. Mitä? Kuka? Täh? Kunnes tajusin että ei oo totta, nyt ne on täällä! Samanlainen hämmästys oli ollut autossa, kun olivat ensin katsoneet että pumi, nyt pysähdytään, ja samalla tajunneet että tuossahan se velipoika nyt on. Siinä hetken aikaa ihmeteltiin ja juteltiin, kunnes annoin ohjeet perille lammen rannalle ja lähdin käymään kotona, jotta saan koiran ruokittua. Vähän myöhemmin ajeltiin Uulan kanssa takaisin ja siinä menikin ilta pitkälle kahvia juodessa ja kuulumisia vaihtaessa. Koirat juoksentelivat välillä ulkona tai huilailivat meidän seurana asuntoautossa. Majoituspaikka osoittautui nappivalinnaksi, sillä häiritsevää säteilyä ei paikassa ollut ja muutoinkin miljöö ihan miellyttävä. Itselle vain tuli lievä asuntoauto-kuume, kun oishan se nyt niin kätevä reissussa!

Uula, Tapsu ja Unka

Vieraat aikoivat viihtyä muutaman yön Kajaanissa, joten sovimme että seuraavana iltana otan mukaan kolmannen veljeksen, Tapsun, sekä omistaja Maaritin. Tosin teimme niin että minä ajelin ensin lammelle Uulan kanssa ja Maarit tuli myöhemmin Tapsun kanssa. Unka ja Uula leikki ihan nätisti siihen saakka  kunnes Tapsu tuli, mutta kun toisilleen kovin tutut  Uula ja Tapsu aloittivat hillittömän juoksemisen, katsoi  Unka viisaammaksi tulla ihmisten seuraan. Etenkin  kun pojat kiskoivat keppiä raivokkaasti äristen, oli  Unka sitä mieltä ettei tuo nyt kovin järkevältä touhulta  vaikuta. 

Ilta meni todella nopsaan Soilin, Raimon ja Maaritin kanssa jutellessa. Soililla ja Raimolla on ollut aikaisemmin puleja (myös suursnautsereita) ja olikin hauska kuulla vertailua pumin ja pulin ominaisuuksista. Saimme lisäksi nauttia tarinoista purjehdusreissuilta ja kuinka koira oppii nopeasti miten veneessä eletään ja ollaan.

Ylhäältä: Unka, Uula ja Tapsu

Maaritin piti lähteä kotiin vähän aikaisemmin, mutta minä jäin vielä hetkeksi vieraiden seuraksi. Siinä yhdessä harmiteltiin kun Suomi on niin kovin pitkä maa, Luvian ja Kajaanin väli on miltei 550 kilometriä, joten kovin usein ei päästä tapaamaan. Aikaisemmin siskoni asui Raumalla ja sieltä Unkan luokse oli matkaa alle 100 kilometriä. Muutaman kerran käytiin Uulan kanssa Luvialla samalla reissulla kun oltiin siskoni luona. Soilin sähköallergian vuoksi he eivät voi kovin usein reissailla, joten saattaa olla että tämä oli heidän ensimmäinen ja viimeinen Kajaanin visiitti. Täytyy kyllä sanoa että oli aivan ihana kun he viitsivät tänne saakka ajella! Soili ja Raimo ovat molemmat todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä ja heidän seurassaan viihtyy kyllä pidemmänkin ajan. Olen niin iloinen siitä, että he ovat saaneet Unkan elämäänsä, etenkin Soilille Unka on todella tärkeä. Ja Unkan elämäntehtävänä on ihan selvästi Soilista huolehtiminen! 

Koirapyörre

Kerro kerro röntgenlaite

Uteliaana ihmisenä olen kiinnostunut tietämään mitä koirani on "syönyt", joten alusta saakka on ollut itsestään selvää että luusto kuvataan läpi ja tehdään kaikki muutkin tarvittavat terveystarkastukset. Lisäksi pumi on rotuna niin pieni, että kaikki mahdolliset terveystulokset ovat rodun kannalta hyödyksi. Näin haluan kantaa oman korteni kekoon minulle rakkaan rodun puolesta! Polvet on kopeloitu terveeksi jo tämän vuoden tammikuussa ja nyt heinäkuussa oli virallisten luustokuvien vuoro. Tulokset olivat varsin mukavat: terve selkä, nollan kyynärät ja A:n lonkat. Ainoa kauneusvirhe löytyi kaularangasta, kaularangan 3. ja 4. nikaman nikamaväli on puutteellinen. 

Tässä kohtaa heräsi tietysti mielenkiinto, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kuvat ottaneelle eläinlääkärille (Suvi Heinola) löydös ei ollut tuttu, mutta hän arveli ettei tuo ehkä tule normaalielämässä vaivaamaan millään tavalla. Vapaana liikkumista ja hihnassa vetämisen estämistä hän suositteli. Ohjeena oli että mikäli alkaa oireilemaan, kannattaa otattaa magneettikuvat.

Röntgenhoitajan työuransa tehnyt äitini sanoi, että tällaisia nikamamuutoksia näkyy suht usein ihmisillä, eikä kuvattava ole yleensä ollut asiasta millään tavalla tietoinen. Samanlainen näkemys oli myös fysioterapeutilla. Miten lie sitten koirilla...

Tiedustelin kuvat lausuneelta Anu Lappalaiselta mitä hän osaa kertoa ko. ilmiön yleisyydestä ja mahdollisista vaikutuksista:
"Koirilla näitä esiintyy silloin tällöin. Mäyräkoirista tiedän (niitä kuvattu pitkään), että tämä on perinnöllistä ja ainakin niillä on kirjallisuudessa tietoja siitä, että tällainen blokki rasittaa naapurivälejä ja voi aiheuttaa niihin välilevytyrää. Pumeja on kuvattu niin vähän, että yleisyydestä ei voi mitään sanoa. En huolta kantaisi normaalielämässä tai harrastuksissa (ehkä pantaa kannattaa varoiksi välttää ja käyttää valjaita). Jalostuksessa toisen osapuolen on syytä olla kuvattu ja normaali tämän suhteen. Kun lisää kuvataan niin lisää tiedetään."

Facebook-ryhmässä "Koiran lihaksisto & liikkuminen" kyselin onko kenelläkään kokemusta ja sain yhden vastauksen:
"Täältä löytyy yksi jolla on 2-3 väli yhteen kasvanut. Koira nyt 10v ja ja kohtalaisesti pärjännyt tuon kanssa. Tällä yksilöllä aiheuttanut lähinnä jotain ongelmaa toisen takajalan hermotukseen. Tod näk jotenkin on hermoradat ahtaalla jossain kohti. Lisäksi on kahdesti toisen koiran kanssa painiessaan saanut tölväisyn ja sen jälkeen ollut esim pään vinossa pitämistä. Kovalle rasitukselle joutuu siis se seuraavan välin välilevyn, meidän tapauksessa 3-4 väli joka on ns. tuplarasituksella. Niska ei ole koskaan tarvinnut erityishoitoa, ilmeisesti 2-3 väli on paras mahdollinen jos jokin. Se on "ei toiminnallinen" väli. Meillä näkynyt nimenomaan jonkinlaisena hermorata-ahtautena ja vajaina liikkeinä toisessa takajalassa -> aiheuttanut jumeja lihaksistoon ja epätasaista kuormitusta. Vastakkainen takajalka on ns. vahvempi -> vinouttaa koiraa. Koira on saanut tarpeen mukaan sekä hierontaa että laseria ja lisäksi nivelravinteita yms koko ikänsä. Varsinaiselle vialle ei ymmärtääkseni voi tehdä mitään. "

Ranka + hermotus

Uulan kohdalla tuo nikamamuutos ei ole oireillut mielestäni mitenkään. Ainoa asia, mikä tuon ylläolevan kokemuksen myötä tuli mieleeni, on Uulan vasemman takajalan hyppyasken ravissa. Siis se, mikä yleensä liitetään polvilumpion luksaatioon. Tätä ei esiinny suinkaan joka askeleella, mutta kuitenkin mainittavasti ja välillä enemmän välillä vähemmän. On täysin mahdollista että hyppyaskel liittyy nikamamuutoksen aiheuttamaan hermotusongelmaan, mutta toisaalta hyppyaskelen esiintyminen vähenee huomattavasti hieronnan jälkeen. Mahdollinen kuvio: nikamamuutos altistaa hyppyaskeleelle => hyppyaskel jumittaa selkää/pakaraa => hyppyaskeleen käyttö lisääntyy ja kierre on valmis. Ja toisaalta voi olla ettei tällä nikamamuutoksella ole asian kanssa mitään tekemistä! Muutoin Uulalla on todella hyvä koordinaatio ja se on sekä nopea että ketterä.

Luustokuvauksen tuloksiin olen siinä mielessä todella tyytyväinen, että Uula on tuota yhtä poikkeamaa lukuunottamatta terve koira. Mikäli muutos olisi ollut selässä, pitäisin sitä paljon vakavampana asiana. Täysin priimaa koiraa ei varmasti ole olemassakaan ja jokainen jumiutuu yksilöllisesti eri kohdasta eri syistä, olipa luusto terve tai ei. Kuitenkin nyt kun koira on kuvattu ja tietää mikä on heikko kohta, osaa ajatella mahdollisesti tulevaisuudessa ilmeneviä ongelmia tämän tiedon valossa. Suosittelen kaikille oman koiran kuvaamista! Alla vielä Kennelliiton ohjeistusta.

Kennelliiton ohje selkäkuvauksesta

Ps. Kirjoittelen blogiin mikäli vielä kuulen lisäkokemuksia asiasta.