Pieni koira saapuu taloon

Napos Ujònc aka Uula (Uulis, Uulispuulis, Pöndis) tassutteli elämääni 23.8.2013 Keminmaalta, Maulasta. Olin kesällä jo lämmennyt ajatukselle että hankkisin itsellenikin pumin, koska siskoni pumeineen asuu 600 kilometrin päässä. Suunnitelmana oli sopiva kevätpentu, koska pennun kanssa olisi helpompi touhuta kesällä. Innostuksissani surffailin heinäkuussa eri pumi-sivuja, kun satuin huomaamaan että Napos-kennelissä oli syntynyt pentue kesäkuun puolella... (No, voihan sinne laittaa sähköpostia ja kysellä vähän mitä vaatimuksia pennunostajalle on. Kun ei siellä kuitenkaan ole enää yhtään pentua vapaana.) Laitoin sähköpostia Eilalle ja vastaus, yksi uros on vielä vapaana! No kuka siinä nyt enää kevääseen jaksaa odottaa!!!

Oma pentu ekaa kertaa sylissä <3

Piinaavan viiden viikon odottelun jälkeen tuli THE päivä kun pentu saapuu. Eila & co. oli matkalla Hämeenlinnaan näyttelyyn ja sovittiin että minä tulen hakemaan Uulan matkan varrelta. Kajaaniin oli tulossa myös toinen pentu, Uulan veli Tapsu (Napos Ukasz) ja olin luvannut ottaa molemmat pojat kyytiin. Varsinaista "rakkautta ensisilmäyksellä" fiilistä ei ainakaan pennun puolelta ollut havaittavissa kun tavattiin Kärsämäellä. Uula painautui tiiviisti Eilaa vasten ja vastusti tiukasti sylin vaihtoa. Tapsu sensijaan oli mielellään kenen vaan sylissä eikä nähnyt tilanteessa mitään outoa.

Uulan mukana tuli Kennelliito lehti "Onnellinen pentu" :)

Kajaaniin saavuttuamme kävin ensin viemässä Tapsun onnellisille omistajille ja sen jälkeen oman pennun kanssa tutustumaan uuteen kotiin. Uula oli tutustumisesta hiukan eri mieltä eikä tullut kuljetusboksista ulos ollenkaan, mulkoili vaan minua hyvin epäluuloisena. Väsytystaistelu päättyi kolmen tunnin jälkeen siihen, että kävin kylmän viileesti nostamassa herran kopasta syliini.

Mökillä 31.8.2013

Eila oli kertonut että Uula on reipas ja tohukas pentu, joten hämmästys oli aika suuri kun pentu olikin aluksi todella arka eikä suostunut esimerkiksi lähtemään pihasta mihinkään. Ehdin jo ajatella että miten ikinä pärjään tällaisen koiran kanssa, mutta onneksi alun arkuus osoittautui vain todella suureksi kodinvaihtojärkytykseksi.

Late hyökkää!

Ensimmäisen kotiviikon jälkeen minulla alkoi loma ja suuntasimme saman tien Viitasaarella äitin mökille, jossa siskon porukka jo meitä odotteli. Alkuarastelun jälkeen Uulasta oli huippukivaa leikkiä muutamaa kuukautta vanhemman Laten kanssa. Upi katsoi nuorison riekkumista sivusta, hänen arvolleen ei oikein sopinut moiseen touhuun osallistuminen. Uulan mielestä Upi oli tosi cool, ja aina välillä piti käydä varovasti tervehtimässä.




Ihan liian pian uudet kaverit hyppäsivät autoon ja suuntasivat kotiin Rauman Kodisjoelle, jonne me ajeltiin perästä muutama päivä myöhemmin. Upi oli lähtenyt Millan kanssa viikonlopuksi Nokialle, joten kakaraosasto sai hillua rauhassa. Ohjelmassa oli myös koirien sosiaalistamista Rauman keskustassa. Torilla koulutettiin pitkään ja hartaasti että varmasti tulee toimivia koiria! :)