MEJÄ

Keväällä käytiin Uulan kanssa Seppälässä jälkikurssilla, jossa saatiin ohjeet ja harjoitukset ihmisjäljen opiskeluun. Kesän aikana olenkin tehnyt muutamia kertoja jälkeä nurmelle ja Uula on aina kovin innoissaan kun näkee että valjaat+liina kaivetaan esiin. Verijälki on kiinnostanut myöskin tuosta kurssista lähtien, mutta ei ole ollut oikein ketään, joka neuvoisi miten se tehdään oikeaoppisesti. Tavoitteena toki että voisimme mennä joskus jälkikokeeseen (Metsästyskoirien jäljestämiskoe, MEJÄ).

Nyt lomalla tuli tilaisuus opetella verijälkeä Hallissa Paasikiven Mailiksen opastuksella. Mailiksella on aikanaan ollut useampia kiharakarvaisia noutajia, joiden kanssa hän on jäljestänyt. Pumi tuli hänen kuvioihinsa 2003 Karvakorvan Äimänkäen eli Ukon, muodossa. Ukolla on kaksi tulosta avoimen ja viisi tulosta voittajaluokan jäljeltä vuosilta 2012-2013, on muistaakseni yhtä tulosta vaille jälkivalio. Nyt Mailiksella on kasvamassa toinenkin pumi, Karvakorvan Guru eli Pomo, Uulan hyvä kaveri.

Maanantaina 15.9. ajeltiin iskän mökiltä Halliin, jossa Mailiksella oli jo tykötarpeet valmiina ja niin suuntasimme koirien kanssa Vehkaojan metsiin. Koirat jätettiin protestoinnista välittämättä autolle jälkien teon ajaksi. Välineistöä ei tarvinnut kuin narussa oleva pesusieni ja pullo verta. Ensiksi potkittiin maahan aloituskohta, jossa sieneen kaadettiin verta ja sen jälkeen Mailis suunnisti edellä merkkaamassa reittiä ja minä vedin sientä perässä. Jäljen kokonaispituus oli ehkä 200 - 300 metriä, mutta kokeessakin olevat kaksi makausta / kulmaa sinne tehtiin. Sorkkaa ei ollut matkassa, joten jäljen päässä palkkana oli verinen sieni. Sitten vielä toinen samanmoinen jälki Pomolle.

Uula pääsi ensimmäiseksi ajamaan jälkeä ja valjaista+liinasta tiesi jo että nenätyötä on tarjolla. Tällä kertaa jälki ei ollutkaan ihmisjälki, vaan verijälki, mutta se ei pientä pumitusta hämännyt. Nenä tiukasti maahan ja vauhti päälle. Aluksi intoa oli sen verran, että liinasta joutui vähän jarruttelemaan ettei ihan mene hökellykseksi, mutta äkkiä rauhoittui tekemään töitä kunnolla. Ensimmäisellä makauksella piti hetki hakea suuntaa, mutta sitten hoksasi ettei tämä jatkunutkaan suoraan, vaan joku oli tehnyt kulman. Jälkeä tehdessä ajattelin että ei kait se näin pitkää jälkeä jaksa keskittyä ajamaan, vaan mitä sitä tyhjää, Uula kyseli jäljen päässä että oikeestiko tämä jo loppui. Intoa olisi selvästi ollut paljon enemmän. Hieno ja taitava pieni! Ja Pomo suoritti tyylilleen uskollisena oman jälkensä vielä vauhdikkaammin. Ei taida pumeilta virta ihan äkkiä loppua! :) Palkaksi pojat pääsivät vielä metsään juoksentelemaan.

Loppuviikosta kulkeuduttiin äitin mökille Viitasaarelle veripullo matkassa. Torstai-iltana kävin tekemässä 300 - 400 metrin jäljen ryteikköön ja sitten perjantai-aamuna, reilu 12 tuntia myöhemmin, koiran kanssa ajamaan. Virheettä, tarkkaan ja hienosti Uula ajoi tämänkin jäljen ja palkkana ollut jäinen lihapulla oli jo syöty kun minä pääsin kaadolle. Itse ajattelin muutamassa kohdassa että nyt on väärä suunta, kunnes näin että sinne ne merkitkin näyttää. On se vaan niin kiva seurata kun koira tekee jotain luontaista ja mieluista hommaa! Nyt innolla odotellaan ens kevättä ja kesää, että päästäisiin ihan oikeisiin jälkikokeisiin.

Edit: Mielestäni mä julkaisin tän tekstin jo aikaa sitten, mutta näytti jostain syystä olevan luonnoksena. Niin tai näin, nyt ainaskin näkyy! t. tekniikan ihmelapsi Miia

OnniDog'14 osa 2

OnniDog-lauantaipäivän seuraava luento oli Jari Parkkisenniemen "Ongelmakäyttäytymisestä ratkaisuihin". Avainajatuksena oli, että ongelmallinen käyttäytyminen on vain käyttäytymistä ja sitä ohjaa aina jokin tarkoitus (yleisimmin saada tai välttää jotain) eli tarkoituksen löytäminen on ongelman ratkaisun löytymisen avain. Käyttäytyminen ei synny tyhjästä ja käyttäytymisen seuraukset ohjaavat oppimista, joten koiran kanssa kannattaa olla "hereillä" ettei ongelmalliseksi koettu käytös pääse vahvistumaan. Yht'äkkinen muutos käyttäytymisessä saattaa johtua terveysongelmista, joten ennen kuin puutut kovin vahvasti käyttäytymiseen, käväise koiran kanssa eläinlääkärissä. Erittäin tärkeää on myös tiedostaa, että pentuaikana ja nuoruudessa opitut asiat esiintyvät yleensä voimakkaana vanhemmalla iällä, esimerkiksi jos et halua hyppivää aikuista koiraa, älä palkitse hyppivää pentua.

Taustatekijöiksi ongelmakäytökselle Jari listasi:
- oppiminen
- pelko / pelkoehdollistumat
- akuutti kipu
- terveydentila (kilpirauhasongelmat, hormoniongelmat, jne.)
- voimakkaana esiintyvä rotutyypillinen käyttäytyminen
- ihmisen reagointi asioihin

Omistajan lisäksi koiraa "kouluttavat" muut ihmiset sekä ympäristö. Hyvä esimerkki minusta on se, ettei Uula hypi minua vasten (tähän on muutamia poikkeustilanteita, liittyvät palkitsemiseen), mutta saattaa ihan pokkana hyppiä muita ihmisiä vasten, koska useimmat vieraat ihmiset sallivat hyppimisen ja taputtelevat koiraa samalla iloisena. Eli Uula käyttää surutta hyödykseen toisten sallivuuden! Tietty minä komennan vierestä (ja kiristelen hampaitani) mutta se ei ole ollenkaan niin tehokasta. Jari huomautti myös, että käyttäytyminen yleistyy helposti. Esimerkiksi ensin koira haukkuu isoille mustille koirille, sen jälkeen haukkuu kaikille mustille koirille ja pian se haukkuu jo kaikille koirille. Käytökseen on helpointa vaikuttaa ennen kun se on yleistynyt. Käytösongelma ratkaistaan useimmiten kouluttamalla jokin sallittu käytös ei-toivotun sijaan: koira ei ymmärrä käskyä ei hypi, mutta se ymmärtää käskyn istu. Tässä minusta todella mielenkiintoisen luennon keskeisin anti rankalla kädellä tiivistettynä. Luento olis saanut olla kevyesti koko päivän mittainen, niin paljon aiheeseen liittyy asiaa ja Jarilta tuskin olisi tietämys loppunut kesken vaikka ois viikon puhunut...
- - - - --

Lauantain päätti Juha Kareksen luento "Koiran jalostuksen uusi aika - luonnonvalinta" ja täytyy sanoa etten ole pitkään aikaan, jos koskaan, ollut näin hauskalla luennolla! Yllättävää kyllä, hauskuus ei millään tavalla vähentänyt asian tärkeyttä tai esilletuontia, vaan päinvastoin. Ihanan virkistävää kohdata tällainen henkilö, joka on kaikilla mittapuilla menestynyt kasvattaja ja tietää asioista todella paljon, mutta ei ota itseään turhan vakavasti ja uskaltaa laittaa persoonansa peliin.

Keskeinen sanoma luennolla oli se, että vain vahvimpien ja elinvoimaisimpien yksilöiden tulisi jatkaa sukua, kuten on aina myös luonnonvalinnassa ollut. Astutuksen pitäisi sujua luonnollisesti ilman mitään pakotusta, synnytyksen tulisi olla helppo ja emon hoitaa pentujaan vaistojensa ohjaamana. Jalostuksessa pitäisi katsoa kokonaisuutta eikä vain tuijottaa jotain indeksejä tai lonkkatuloksia. Luonteeseen ja hermorakenteeseen tulisi kiinnittää erittäin paljon huomiota. Luennolla korostettiin myös nartun kantoajan ja pentujen pikkupentuajan olosuhteiden merkitystä. Olen napannut tähän alle Juhan ajatuksia hänen omasta blogistaan. Sieltä löytyy myös paljon lisää ajatuksia koiran kasvatuksesta yms., suosittelen lukemaan ja ajattelemaan.

Oikea koirankasvatus on eläimen tuntemista ja elämän kunnioittamista. Oikea kasvattaja lukee koiraa ja pyrkii kasvattamaan elinvoimaisia sekä onnellisia koiria. Kasvattaja antaa koiriensa olla koiria ja hän pyrkii kasvattamaan koiria, jotka saavat olla koiria. Se kaikki alkaa elinvoimaisten pentujen helposta syntymästä ja näiden pentujen vaivattomasta terveestä kasvusta. Kosketuksen eläimeen ja luontoon omaava kasvattaja seuraa pentuja sekä valitsee itselleen sekä jatkojalostukseen ne kaikkein vahvimmat sekä elinvoimaisimmat pennut. Vuosikymmenien kuluessa olen havainnut, että näillä vahvimmilla pennuilla on myös yleensä vahvimmat hermot ja paras luonne. Luontaiset johtajat nousevat muiden yli, koska niillä on paras rakenne ja eniten elinvoimaa. Kosketuksen oikeisiin koiriin omaava kasvattaja osaa etsiä siitokseen ne populaation vahvimmat ja elinvoimaisimmat koirat. Koirankasvatus ei ole poikkeus nisäkkäiden yleiseen luonnossa lisääntymiseen. Vahvimmat ja rohkeimmat urokset saavat astua ja tuottavat jälkeläisiä. Heikot, arat ja elinvoimaltaan surkeat urokset eivät pääse lähellekkään naaraita. Me ihmiset olemme erkaantuneet aivan liikaa perusasioista koirankasvatuksessa ja kaiken maailmaan huuhaa paperipelleily on lisääntynyt kohtalokkaan paljon.

Luonne ja koiran hermorakenne ovat jatkuvasti läsnä koiran elämässä 24/24 ja 7/7. Luonnetta tärkeämpää asiaa ei voi olla. Koirallakin henkinen hyvinvointi on tasapainoisen sekä laadukkaan elämän keskeisin tekijä. Luonne on jäänyt kuitenkin monasti vaille riittävää huomiota, koska se ei ole selkeästi mitattava ja riittävästi huomioitu ominaisuus kasvattajien ja rotujärjestöjen työssä. Toki suurin osa kasvattajista tekee tarkkaa työtä luonteiden vaalimisessa, mutta on nurin kurista, että hermorakenteeltaan lähes ala-arvoista koiraa voidaan käyttää jalostukseen kenenkään liikaa asiasta piittaamatta, mutta lonkissa ja muissa numeroissa pienetkään kompromissit eivät useinkaan ole mahdollisia.

Degeneraatio lisääntyy. Allergiat, kilpirauhasen vajaatoiminnat, immuniteetin, ruuansulatuksen, hedelmällisyyden ja hengistyksen sekä joidenkin sisäelinten kohtalokkaatkin ongelmat jäävät helposti taka-alalle, koska koirille ei näistä kerry tilastoitavaa ja helposti arvioitavaa asteikkoa. Silti ne voivat olla koiran arjessa jatkuvasti tuskallisemmin ja haitallisesti läsnä kuin yksittäinen lonkkanivelen aste. Puhumattakaan aivan liian varhain selvästi perinnöllisiin syöpiin kuolevista koirista. Listaa liian vähälle huomiolle jäävistä asioista voisi jatkaa loputtomiin. Pitkällä tähtäimellä rodun todellinen degeneraatio lisääntyy, kun huomiota kiinnittyy liiallisesti yksittäisiin tekijöihin kokonaisuuden asemasta.

Yksittäisten tilastoitavien tekijöiden ylikorostuessa, kokonaisvaltainen terveys ja elinvoima on unohtunut. Eikö keskeistä pitäisi olla koirien keskimääräinen elinikä ja eletyn elämän laatu? Laadukkaasta ja helposta, ilman sairauksia tai lääkekuureja eletystä elämästä ei kerry 1,2,3 tai 4 ilmaistavaa määrettä koiran tietoihin ja niinpä, näkemyksettömät harrastajat eivät välttämättä huomioi koko asiaa riittävästi. Kyynärpää lausunto 1, yksittäinen ripsi silmässä tai lonkka-aste C onkin joillekkin tärkeämpää kuin kokonaisuus ja oikea eletty elämän laatu. Liian monet rotujärjestöt ovat lähteneet mukaan pinnalliseen terveyden käsityksen kaventamiseen. Monilla roduilla on täysin näkemyksettömiä ja pinnallisia Pevisa ohjelmia, joissa yksittäinen ilmiö jyrää kokonaisvaltaisen terveyskäsityksen yli. Hyvä kysymys on myös: Miksi koira luokitellaan usein ihmisten mielissä ja jopa rotujärjestöissä sairaaksi, jos sen jokin nivelen aste ei ole ideaali, mutta koira ei siitä elämässään kärsi? Sairaus pitäisi olla kuten ihmistenkin kohdalla sitä, että olo on sairas ja ollaan kipeitä. Vaditaan lääkärinhoitoa tai tunnetaan elämänlaatua laskevaa kipua. Mitä terveys oikein koiralla tarkoitttaa? 

Stay tuned for OnniDog'14 osa 3...

OnniDog'14 osa 1

OnniDog'14 tapahtumaan minua houkutteli sopiva ajankohta (loman alku) sekä kiinnostavat luennot. Lisäksi kun 14v siskontyttön Milla oli vailla kaveria ko. tapahtumaan, oli asia selvä ja ilmoittauduin mukaan lauantaille ja sunnuntaille 6.-7.9. Majoituksen varasin Jämsän Gasthausista ihan edullisen hinnan vuoksi ja koska sinne olivat myös koirat tervetulleita. Paikka osoittautui muutenkin varsin mukavaksi, toki rakennus on vanha, mutta huoneessa oli kaikki tarvittava ja siivous oli hyvin tehty.

Lauantai-aamuna ajelin Viitasaarelta Jämsään hyvissäajoin että ehdin vielä käydä Uulan kanssa lenkillä Himoksen maisemissa ennen ensimmäisen luennon alkua. Ilma oli onneksi suht viileä eikä aurinko paistanut, niin koiran pystyi jättämään autoon luennon ajaksi. Päivä alkoi ELL Anni Hakasen luennolla, jossa käsiteltiin koiran ensiapua, hoitotarpeen arviointia kotona sekä myrkytyksiä. Laitan tähän tiivistelmän luennon asioista, koska jotain näistä valitettavasti tarvitsee jossain koiran elämän vaiheessa. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta kyllä yllättävissä tilanteissa koiran kanssa tieto myös vähän helpottaa toimimista.

ENSIAPU / KOSKA PÄIVYSTYKSEEN

Kun soitat eläinlääkärille, selvitä

• Ikä, rotu, sukupuoli, perussairaudet

• Mitä tapahtunut / Miten oireilee

• Onko syönyt, juonut, pissannut, kakannut

• Mikä on koiran yleisvointi – näkemyseroja…

• Jos mahdollista mittaa lämpö, tarkasta limakalvojen väri

Oksenteleva/ripuloiva

• Suurin osa syönyt sopimatonta ruokaa / ruokavaliossa äkillinen muutos

• Ripuliruokinta ja tukihoitovalmisteet sekä riittävästä nesteensaannista huolehtiminen

Päivystykseen, jos

• Koira apaattinen

• Jatkuu yli 3 vrk kotihoidosta huolimatta ja vointi heikkenee

• Sairas/vanha/pentu

• Oireenkuva raju tai koira selkeästi tuskainen

• Syytä epäillä esim. suoliston vierasesinettä tai myrkytystä

• Oksennuksessa/ripulissa verta

Pyometra eli kohtutulehdus

• Leikkaamaton narttu – epäillään lähes aina kun kuumeinen

• Apatia

• Kuume

• Lisääntynyt juominen ja pissaaminen (käytännössä aina merkki sairaudesta)

• Yleensä 2 vkoa- 2kk juoksujen loppumisesta

• Emätinvuoto – ei aina!

• Oksentelu, ruokahaluttomuus, levottomuus, vatsakipu jne.

• Ennuste sitä parempi mitä nopeammin hoidetaan, joten em. oireilla hakeuduttava mahdollisimman pian eläinlääkäriin!!! Aina akuutti henkeä uhkaava tila.

Haavat

• Kotona tyrehdytetään vuoto, puhdistetaan haava ja suojataan siteellä

• Nuoleminen estetään

• Ommeltavat hoidetaan heti – paraneminen nopeutuu ja vältetään turhaa kipua

   Viiltohaavat

   Repsottavat haavat

• Puremahaavoja ei yleensä ommella

   Voivat olla onteloisia, jolloin vaatii dreneerauksen

   Vaatii yleensä antibioottihoidon, koska tulehtuvat helposti

   Kipulääkitys

Silmäsairaudet

• Käytännössä suositellaan aina heti hoidettaviksi, vähintäänkin jos

   Siristelee

   Hankaa

   Kivulias

   Silmän pinta samea tai punainen

   Oireet alkavat äkillisesti tai ovat toispuoleisia

• Hankaamisen estäminen, kipulääkitys, silmän huuhtelu (syövyttävät / ärsyttävät aineet)

Ontumat

• Tutki ja painele jalka kotona – haavoja, turvotuksia, aristuskohtia?

• Päivystykseen jos alkanut äkillisesti voimakkaana

   Yleensä röntgentutkimus päivystyksessä vain jos syytä epäillä murtumia etc.

   Jatkotutkimukset arkena

• Kipulääkitys (ei ole ontumaa ilman kipua) ja lepo

Hengitysvaikeudet / yskä

Päivystykseen, jos

• Yleisvointi heikko

• Riskirotu; brakykefaalinen, syvärintainen, jättirotu

• Vanha/pentu/perussairaus

• Hengitystyyppi muuttunut tai hengitystiheys lisääntynyt

• Korkea kuume tai useamman päivän jatkunut kuume

Kennelyskä; kuiva kumea yskä, kakominen, liman oksentelu, lievä kuumeilu, alkaa usein äkillisesti, leuanalusimusolmukkeet turvonneet – jos yleisvointi hyvä ja kyseessä perusterve koira, voidaan seurailla kotona

Kouristukset

• Yksittäinen lievä epileptinen kohtaus perusterveellä nuorella koiralla ei vaadi päivystykseen lähtemistä

• Lievä kohtaus kestää alle 2 min ja toipuminen siitä on nopeaa

Päivystykseen, jos…

• Kestää yli 2 min (max 5 min)

• Kohtauksia ryppäyksittäin

• Vanha/sairas koira

Elvytys

• usein tehotonta kotiolosuhteissa, myös klinikalla huono selviytymisprosentti

(paitsi anestesian aikaisissa elvytystilanteissa)

• tarkista ensin että hengitystiet auki

• tuntuuko pulssi (reisipulssi tai symen kohdalta)

• paineluelvytys 80-100 kertaa minuutissa, koira oikealle kyljelle, tynnyririntaiset (bulldogit) selälleen ja ihan pieniä koiria painellaan sormin rintakehän molemmin puolin

• ventilaatio haastavaa, teoriassa puhallus nenän kautta, painelu ensisijaista

KUINKA TOIMIA MYRKYTYSTÄ EPÄILTÄESSÄ?

Soita päivystävälle eläinlääkärille / klinikalle ja valmistaudu vastaamaan;

◦ Koiran yleisvointi

◦ Ikä, rotu, terveydentila

◦ Mille on altistunut ja miten (iholle/suun kautta)

◦ Vaikuttava aine, kauppanimi, vahvuus jne.

◦ Mikä on maksimiannos, jonka koira on voinut syödä

◦ Koska on altistunut

◦ Jos vakavia yleisoireita, välittömästi vastaanotolle (soitto matkalta) !!!

◦ Mikäli tilasta / annoksesta ei varmuutta, parempi tarkastuttaa tilanne…

Ihoaltistus

◦ Nuolemisen estäminen

◦Ihmisten ja muiden eläinten suojaaminen

◦Syövyttävät hapot/emäkset huuhtelu 15-20min ilman hankaamista

◦Öljypohjaisten aineiden pesu (Fairy tms.)

Silmäaltistus

◦Huuhtelu kotona 15-20min ennen vastaanotolle lähtemistä

◦Hankaamisen estäminen

◦Käytännössä tarkastutettava aina!

Ruuansulatuskanava-altistus

Oksennuttaminen

◦ Ei kannata jos yli 4h (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta), usein tehokasta vain <1h

◦ Mitä nopeammin sitä parempi

◦ Kotona; 3% vetyperoksidi 1-2ml/kg (max 50ml), ei saa toistaa, vaikutus 10min kuluessa

◦ Ennen oksennutusta maha täyteen ruokaa!

◦ Suollalla oksennuttamista ei enää suositella

◦ Kotona oksennuttaminen on usein hidasta ja epävarmaa, joten usein parempi lähteä suoraan vastaanotolle

EI jos

◦ Tajunnan taso laskenut, koira on jo oksentanut, hengitysvaikeudet, oireilee jo, syövyttävät hapot / emäkset, öljypohjaiset aineet

Ruuansulatuskanavaärsytys

Lääkehiili

◦ 1-5g/kg 4-8h välein

◦ Veteen liuotetut rakeet (carbomix) tehokkaimpia, tabletit murskattava!

◦ Imee itseensä nestettä, vettä vapaasti tarjolla!

◦ Aina hyödyllinen, kun on syöty myrkkyä, imee itseensä toksiineja

- - - - - -

Seuraavan luennon piti koirahieroja Erika Hankalin aiheesta koiran lihashuolto. Kehon huollon kulmakiviksi hän mainitsi seuraavat asiat tärkeysjärjestykseen listattuna:

Uula muistaa myös levätä 

- ravinto ja neste

- liikunta ja lepo (!)

- lämmittely ja jäähdyttely

- itse tehtävät hieronnat ja venyttelyt

- hieroja, fysioterapeutti, osteopaatti, tms.

Yhtenä mottona Erikalla oli "Pinkeä pää, pinkeät pakarat" eli myös koiralla kaikki vaikuttaa kaikkeen. Liikunnan suhteen hän suositteli monipuolista maastoa ja vauhdin vaihtelua, paras liikuntamuoto koiralle on pitkä rento ravi ja selkeästi huonoin "hitaasti hihnassa asfaltilla". Syvien lihaksien vahvistamiseksi hän suositteli kävelyä esim. risukossa, ja nimenomaa niin että koira kävelee. Tällöin se joutuu väkisin käyttämään myös syviä lihaksiaan. Mahdollisimman monipuolinen liikunta vahvistaa koiran lihaksistoa tasapuolisesti ja hyvä lihaskunto on paras ennaltaehkäisy kaikenlaisia lihasvammoja vastaan. 

Kaikkiin harrasteisiin / kilpailulajeihin on tarpeen lämmitellä vähän ennen suoritusta sekä myös jäähdytellä suorituksen jälkeen. Lämmittelynä ravia nousevalla tempolla ja jäähdyttelynä vastaavasti ravia laskevalla tempolla, ainoastaan aktiivinen liike lämmittää lihaksen, takki auttaa vain pitämään lämmön hieman pidempään. Staattista venyttelyä Erika ei itse suosi ollenkaan, mutta piti hyvänä esim. namin kanssa tehtäviä venyttelyjä ja liikeratojen avauksia. Hän suositteli kehumaan koiran omaehtoista venyttelyä, jotta koira tekisi sitä mahdollisimman paljon. Lisäksi kannatta havainnoida kaikki muutokset venyttelytavoissa (ja toki liikkeissä), jotta mahdollisiin ongelmiin pääsee käsiksi nopeasti. Eli ei oikeastaan mitään uutta auringon alla, mutta käsi ylös, kuinka moni tosissaan panostaa tuohon lämmittelyyn - jäähdyttelyyn..?

Lauantaina oli vielä luennot ongelmakäytöksestä ja jalostuksesta, joten stay tuned, OnniDog'14 osa 2 tulossa pian... :)

Ps. Jättäkää ihmeessä kommentteja jos käytte lukemassa mun jorinoita. 

PAIM-T

Koska olen sen verran kädetön, etten osaa tuota pdf-tiedostoa tähän paremmin liittää, niin saatte kuvan paimennustaipumustestauksen arvostelukortista näin print screeninä. Kirjoittelen testistä tarkemmin het kun ehdin.

Luonteesta ja sen testaamisesta

Lueskelin luonnetesti-juttuja vanhoista Unkarinpaimenkoirat lehdistä ja mieleeni tuli että mehän käytiin Uulan kanssa eräänlaisessa testissä jo huhtikuussa. Virallisiin luonnetesteihin meillä ei ole asiaa ennen ensi kesää, mutta kaikki info oman koiran luonteesta ja ominaisuuksista kiinnostaa suunnattomasti. Ja kun sopivasti olimme käymässä sisareni luona Raumalla, varasin ajan koirakoulu Lunatanille neuvolatunnille. Siskoni koirat ovat käyneet Lunatanin koulutuksissa, joten hän osasi suositella Virpiä. No, joku voi tietysti ajatella että tuonkin rahan olisi voinut käyttää johonkin muuhun... Tietty, mutta halusin käyttää sen just tähän! :)

Kuvan koira liittyy tapaukseen

Testi noudatteli joiltain osin luonnetestiä, kolinatynnyri, haalari ja kelkka, ja muutoin seurattiin koiran (ja omistajan) käyttäytymistä ihan normaalissa ulkoilutilanteessa, ensin hihnassa ja sitten irti. Liitän tähän Virpiltä saamani kommentit Uulan käyttäytymisestä ja hänen näkemyksensä koirasta sillä hetkellä.

- - -

"Tämä ei suinkaan ole mikään virallinen luonnetesti, vaan pikemminkin käyttäytymistesti, minkä perimmäisenä tarkoituksena on kartoittaa koiran ja omistajan suhdetta.

”Kolinatynnyri” Hyvä hermorakenne, palautuu nopeasti. Reagoi kolinaan, mutta palautui heti, eikä hetken kuluttua edes muistanut koko tynnyriä, vaan lompsi ohi ihan muina miehinä. Ei pehmeyttä havaittavissa.

”Haalari” Ei kokenut haalaria uhkaavana, ei kokenut tarvetta puolustaa omistaa. Erittäin rohkea koira. Itsenäinen; hyvä piirre koirassa, mutta luo enemmän haasteita omistajalle. Koira ei ollut juurikaan kiinnostunut omistajan näyttämästä haalarin hihasta, vaan tsekkasi haalarin itsekseen, totesi täysin vaarattomaksi ja menetti nopeasti kiinnostuksensa haalariin.

”Kelkka” Ei aggressivisuutta. Olisi mieluiten paennut tilanteesta. Tuli kelkan luo kun omistaja kutsui, mutta hetkeksi meni maate omistajan kylkeen…ei tiennyt miten toimia, mutta palautui nopeasti ja sen jälkeen kelkka oli ok. Usein koirat reagoivat näin jos taustalla on esimerkiksi epäluuloisuutta vieraita (usein miehiä) kohtaan. Tässäkin itsenäisyys tuli ilmi, eli omistajan tarjoama hiha ei kelvannut, vaan koira halusi tutkia kelkan itse. Koira käyttäytyi samalla tavalla hihnassa ja vapaana, kertoo hyvästä suhteesta omistajaan.

Yleistä:
Nuori pumi uros, hieno yksilö. Ei höntyile turhia, rohkea ja reipas! Mielestäni sopisi jalostuskäyttöön. Toki tulee huomioida koiran nuori ikä eli kehitys on kesken ja luonne vielä muokkautuu ja koira hakee paikkaansa. Hyvä suhde omistajaan testi tilanteessa, mutta pieniä merkkejä tulevaisuuden ”mahdollisista ongelmista”. Koira vetää hihnassa herrasmiesmäisesti, ei kisko, mutta hihnassa pieni kireys lähes koko ajan lenkillä. Myös hihnassa ruopimiseen kannattaa puuttua.

Erittäin tasapainoinen nuori koira. Kestää arkielämän haasteet ja omistajan ”mahdolliset mokat”. Ei saa kohdella missään nimessä silkkihansikkain."
- - -

Todella jännä nähdä minkälaisia tuloksia saadaan sitten ihan oikeesta luonnetestistä ja mihin suuntaan koira on kehittynyt. Lisäksi haluan kantaa oman korteni kekoon, jotta pumeille saataisiin mahdollisimman paljon testituloksia. Hmm, Kajaanissa näyttäisi olevan lokakuun puolivälissä karhu- ja susitestipäivä, joten taidan hassata vähän lisää rahaa ja käydä katsomassa miten Uula suhtautuu suteen.

Kuinkas moni teistä on käyttänyt koiransa luonnetestissä? Minkälaisin tuloksin ja millainen kokemus on ollut?

Paimennusta

Sunnuntai-iltana saavuttiin siskon perheen luo Rauman Kodisjoelle. Lähdettiin heti Uulan ja Laten kanssa lenkille, että saavat aluksi treffata jossain muualla kuin sisätiloissa. Vikinästä ja vinkumisesta kävi kyllä hyvin selville että pojat tunnistivat toisensa heti. Ja voi riemua kun "vapaa" lupa viimein sänkipellolla tuli!

Maanantai-iltana ajeltiin Eurajoelle (Pietilän tila) harjoittelemaan paimennusta samaisen kaksikon kanssa. Pitihän meidän päästä vähän treenaamaan ennen loppuviikon paimennusleiriä. Alla pari videonpätkää Uulan tyylistä, kuvaajana siskoni Henna-Riikka.

Viikonlopun OnniDog ´14 tapahtumasta kirjoittelen paremmalla ajalla. Paikallinen Jämsän Seutu bongasi meidät sunnuntaina. :)

Miia ja Uula rally-tokoilee

L O M A

Seuraavat pari viikkoa vietämme taas tien päällä ja sukulaisten nurkissa. Tänään starttaamme ensimmäiselle etapille kohti Viitasaarta ja äitin mökkiä. Heti aamusta jatkamme matkaa Jämsään, OnniDog'14 tapahtumaan. Lauantaina on ohjelmassa vain luentoja, mutta sunnuntaina käymme myös testaamassa agilityä sekä rally tokoa. Millan (siskontyttö) piti tulla myös Late-pumin kanssa, mutta valitettavasti 39 asteen kuume pitää sängynpohjalla. :( No, sunnuntaina ajelemme sitten joka tapauksessa Kodisjoelle siskon lauman luokse ja siellä touhuilemme pumimaisia juttuja koko alkuviikon. Torstaina jatkamme Somerolle Woollandiaan paimennusleirille ja lauantaina on ohjelmassa paimennustaipumustesti.

Mökillä keväällä 2014

Tässä alustavaa aikataulua tälle road tripille. Jos ehdin, niin kirjoittelen kuulumisia matkan varrelta. Ai niin, pari viikkoa on lomalla mittaa, joten katsotaan mitä kaikkea ehdimme! 

Kuulaita syyspäiviä kaikille!

Koira hierojalla, koirahierojalla

Kun on draivi päällä niin kirjoitetaan sitten... :)

Uula pääsi eilen ensimmäistä kertaa hierojan käsittelyyn, koska halusin tsekata onko lihaksistossa kaikki ok kunnossa eikä ole tullut mitään toispuoleisuuksia tai vinouksia. Toki itse yrittää koko ajan seurata että koira liikkuu suorassa ja tasapainoisesti, mutta kummasti sitä vaan sokeutuu kun joka päivä katselee. Vinoudet saattaa hiipiä pikkuhiljaa, jolloin silmäkin ehtii tottumaan ja koiran liikkuminen näyttää itsestä ihan normaalilta, kun taas ulkopuolinen näkee heti että jotain on pielessä.

Eläinhieroja Sanna Uhlbäck tekee sekä kotikäyntejä että ottaa vastaan asiakkaita kotonaan Kuhmossa sekä Kajaanin Mustin ja Mirrin tiloissa. Saimme suht nopeasti ajan Mustin ja Mirrin hoitopäivään ja työvuoroakin sain rukattua niin, että pääsimme paikalle. Uula on onneksi niin sosiaalinen tapaus että pötkähti pian hoitopöydälle nauttimaan käsittelystä ja ehdimme jutella Sannan kanssa ummet ja lammet kaikkia koirajuttuja. Välillä kun kropasta löytyi tiukka kohta, pomppasi hoidettava seisomaan ja katsoi minua siihen malliin että tää ois nyt valmis. No, onneksi mitään ihmeellistä, pikkujumeja kummempaa, ei löytynyt ja hieroja tuumasi vain että normaali aktiivisen nuoren koiran lihaksisto. Hyvä hyvä!

Kun painaa aina sata lasissa, niin voi tulla venähdyksiä

Mukava oli seurata ammattilaisen työskentelyä ja kuinka koira rauhoittui selvästi nauttimaan käsittelystä. Tätä palvelua aiomme hyödyntää jatkossakin, aina tarvittaessa, mutta vähintään puolen vuoden, vuoden välein. Eikä hoito ollut edes hinnalla pilattu, 33 euroa oli vain kustannus.

Pumi Show ja WDS 2014

Ajatus Maailman Voittaja – koiranäyttelyyn osallistumisesta heräsi joskus keväällä, kun muutama koirallinen työkaveri kyseli että ollaankos me menossa wee dee ässään. ”Jaa niin minne?” – oli meikäläisen kysymys siinä vaiheessa, mutta pikaisen googlettelun jälkeen selvisi, minkälaisesta tapahtumasta on kyse. Aluksi pidin ajatusta täysin hulluna, mutta hetken pohdinnan jälkeen totesin että haluan mennä paikanpäälle joka tapauksessa, joten miksen ottaisi koiraa matkaan. Taisin kasvattaja-Eilaltakin kysäistä että onko ihan päätön ajatus, mutta kun täystyrmäystä ei tullut siltäkään suunnalta niin ilmo sisään ja nöyrästi resurssiosastolta lomaa anomaan.


Pumi Show

Pilisi-Kocos Csipke haastaa tyttärenpoikaansa leikkimään

Sopivasti Maailman Voittajaa edeltävälle päivälle järjestetty Pumi Show veti puoleensa ihan mielenkiinnosta päästä tapaamaan pumi-ihmisiä, joten ilmoitin Uulan sinnekin. Kajaanista lähdimme liikenteeseen torstai-iltana ja yhden pysähdyksen taktiikalla saavuimme Jokelaan perjantaina. Yötä olimme veljeni perheen luona, jossa Uula pääsi leikkimään heidän nuoren lapinkoiransa Möllin kanssa. Lauantai-aamuna lähdettiin jo yhdeksän aikoihin päivän rientoihin, aluksi Eilan ja Vilpiina trimmauskäsittelyyn ja samalla näin ensimmäisen kerran Uulan emän Fionan. Kun turkki oli ojennuksessa, suunnistimme navigaattorin avulla Tuomarinkylän vinttikoirakeskukselle ja siellä tapasimme heti lisää sukulaisia, Fionan emä Csipke ja muu Joelin lauma (Felálló-Fülű -kennel) olivat jo saapuneet Virosta paikalle.

Vinttikoirakeskus oli oikein sopiva paikka tällaiselle tilaisuudelle, tilaa oli yllin kyllin ja nurmialuetta riitti myös koirien lenkkeilytykseen. Reunoilla olevat puut tarjosivat sopivasti varjoa, vaikka päivä oli onneksi enimmäkseen pilvinen. Koiria ja ihmisiä tipahteli pikkuhiljaa alueelle ja ennen varsinaisen näyttelyn alkua ehti hyvin käydä jututtamassa muita paikalle saapuneita. Näyttelyyn oli ilmoittautunut 25 pumia, mutta myös useita turistikoiria näkyi menossa mukana. Päivän parasta antia olikin uusiin ihmisiin tutustuminen ja tällaisessa tapahtumassa tunnelma on sopivan rento tehdä tuttavuutta. (Tiedä sitten kuin korrektia on lähestyminen ”Moi. Kuka sää oot ja mikä koira sulla on?” :) )

Puolilta päivin aloitettiin pikkupentu- ja pentuluokilla sekä kotikoiraluokalla joiden jälkeen tuli junioriurokset eli Uula. Varsinkin näyttelyn alussa tuomari Zsolt Fodor tuntui tekevän hyvin perusteellista työtä, arvioinnissa kesti aika pitkään. Mukana oli tulkki, joka ilmeisesti käänsi tuomarin unkarinkieliset arvostelut suomeksi. Arvostelut olisi ehkä voinut tehdä suoraan englanniksi, koska Show’hun osallistui myös monia ei-suomenkielisiä. Meidän osuutemme oli pian suoritettu ja sen jälkeen saimme keskittyä muiden kanssa seurusteluun. Tuloksena oli ERI ilman muita koristeita ja JUK1 (ainokainen kun oli) sekä hulvaton kasa Best Friend koiranherkkuja.

Kuva Stacy Lehman

Päivä eteni todella hitaasti ja itselle tuli ainakin sellainen fiilis että tapahtuman aikataulua olisi hyvin voinut tiivistää, etenkin kun suurin osa porukasta oli menossa seuraavana päivänä Maailman Voittajaan. Pumi Shown ROP oli Ylenmäen Obelix ja VSP Teräsvillan Ainoa Oikea ja kun Show oli saatu pakettiin, oli ohjelmassa jälleen odottelua, koska pumi-tapaamisen oli määrä alkaa vasta 17.30. Paikalle saapui mukavasti lisää ihmisiä ja kun kello oli pykälässä, pääsimme syömään herkullista piirakkaa ja salaattia (joista muuten paikalliset ampiaisetkin olivat hieman liian kiinnostuneita). Tapahtumassa oli lisäksi Levyjen USA:sta tuoman erikoisviinipullon huutokauppa ja jos en väärin muista, niin pullon huusi itselleen Seijan mies Jukka Salonen. Suomen Frisbeekoirat ry oli järjestänyt tapahtumaan vauhdikkaan lajiesittelyn kahden pumin voimin ja myös yleisö pääsi kokeilemaan miten se frisbee lentää. Pitkän mutta mukavan päivän jälkeen pääsimme majapaikkaan vasta kahdeksan maissa illalla eikä siinä enää suuria virityksiä tarvinnut, kun sekä koira että omistaja olivat valmiita nukkumaan.

Maailman Voittaja 2014

Seuraavana aamuna kello soi hyvissä ajoin jotta ehtisimme Messukeskukselle ennen ruuhkia. Koska en ole Messukeskuksessa aiemmin käynyt, taisi päivän suurin jännitysmomentti olla parkkipaikan ja kehän löytäminen. Tällaisesta asiasta kuuluu toki etukäteen stressata suunnattomasti! Paikalle päästiin vaivattomasti ja heti parkkipaikalta velipoika Uffen peesiin. Häkkialue kehän laidalla oli vielä koskematon, joten levittelimme häkit ja muut tykötarpeet. Tilanteen tasaannuttua lähdin Uulan kanssa käymään ulkoilutusalueella, mutta Uulis olisi halunnut vaan katsella liikennettä ja sisään tulevia koiria eikä tepastella ällöttävällä tekonurmella. Kahdeksan jälkeen henkiseksi tueksi paikalle saapuivat vielä siskoni Henna-Riikka ja hänen tyttärensä Milla, joka oli luvannut toimia minun hovikuvaajana. (mm. alempaa löytyvät kuvat)

Uulan kanssa olemme molemmat yhtä tuoreita tässä näyttelymaailmassa, eka näyttely (pentuluokassa) oli helmikuussa ja kesän aikana 6 kertaa virallisessa kehässä. Näyttelyitä tuli haalittua osittain juuri sen vuoksi, ettei tarvitse lähteä Maailman Voittajaan harjoittelemaan ja viimeisimmät näyttelyt sujuivatkin jo ihan mallikkaasti. Vaikka nyt oltiin isossa tapahtumassa runsaan yleisön edessä, ei esiintyminen jännittänyt muita näyttelyitä enempää. Koirakin on tottunut kulkemaan vaikka missä, joten sekään ei ihmetellyt touhua ollenkaan. Liikkeellä oltiin toki edelleen kokemusmielessä, ei niinkään titteleitä tavoittelemassa, ja kokemusta saatiinkin rutkasti.

Edellä Uffe-veli (Napos Udvarlo), joka näyttää ihan vähän muhkeammalta kuin rimpula-Uulis :)

Junioriurosten kehä lähti hyvin liikkeelle, seisotukset ja juoksutukset menivät ongelmitta. Myös tuomarin lähestyminen siedettiin pöydällä hyvin. Mutta… jostain syystä tuomari katsoi tarpeelliseksi sanoa minulle ”niin se on vähän kun tulee tällaiseen näyttelyyn noin lyhyellä karvalla kun muilla on paljon enemmän”. Täh? No tämä kuulosti tietysti minun korvaani siltä että ”heippa, voitte mennä kotiin” ja rukkaset putos siinä vaiheessa. Oma keskittyminen hävisi ihan täysin ja sitä myöten koiralta myös, joten tuomarin edessä seisotuksesta tuli jotain epämääräistä kiemurtelua. Lopputuloksena oli meidän osalta EH ja JUK4 viidestä junnusta. Tulokseen en ollut pettynyt (EH kait tarkoittaa että koiran vielä tunnistaa pumiksi :) ), lähinnä jäi harmittamaan se, että annoin tuomarin heiton vaikuttaa itseeni ja meidän esiintymiseemme. Kaikki oli sujunut kuitenkin siihen saakka moitteetta. Jatkossa tiedän olla skarppina ja odottaa, että tuomarilta voi tulla jotain tuollaisia omituisia lausahduksia kesken kisan.

Lennokasta menoa...

Onneksi junnu-urokset olivat ensimmäisenä vuorossa, niin sen jälkeen sai ihan rauhassa seurata pumikehää ja paljon hienoja koiria olikin esillä. Itselleni tuli hieman yllätyksenä ettei Maailman Voittajassa ollut kuin 48 pumia, eikä rodun kotimaasta Unkarista ollut tullut yhtään koiraa ja Ruotsistakin vain muutamia. Hankala sanoa kuinka sijoitukset menivät, kun en asiasta kovin paljoa tiedä, mutta ihan kaikkia valintoja en vajavaisella ymmärrykselläni käsittänyt. No, onneksi minun ei tarvitse asiaa miettiä, vaan ratkaisut tekee tuomari. Hienoa oli kuitenkin katsoa kuinka hyvin oma kasvattaja ja muut tutut pärjäsivät!

Kaiken kaikkiaan meillä oli hieno viikonloppu: saimme paljon uusia tuttavia, näimme Uulan sukulaisia ja pääsimme pyörähtämään isossa kehässä. Seuraavan viikon vietimme kesälomaillen mökillä Keski-Suomessa, sulattelemassa reissun antia ja latailemassa akkuja.

Mysteeriä kerrakseen

Hmm, kumma juttu että muutaman kuukauden valohoito ei ole muuttanut tätä bloggeria yhtään käyttäjäystävällisemmäksi... Edelleenkään en osaa luoda tänne noita hienoja "välilehtiä" joilla pystyisin esim. itseni ja koiran esittelemään. No jos vaikka jokupäivä törmään johonkin bloggerguruun tai suuri valaistuminen tapahtuu unessa...

Napos-teamin tiedotuslehtiseen kirjoittelin juttua Pumi Showsta ja Maailman Voittajasta, joten julkaisen sen samoin tein myös täällä. Ei kait se blogin ulkonäkö, vaan ne laadukkaat jutut! =D

Edit: nyt tais pienimuotoinen valaistuminen tapahtua ihan hereillä ollessa! Mä sain lisättyä kuvan ja linkit noihin kuvauksiin (jotka on kesken...). Wuhuuuu, toivo ei ole menetetty!!!