Ajatus Maailman Voittaja – koiranäyttelyyn osallistumisesta
heräsi joskus keväällä, kun muutama koirallinen työkaveri kyseli että ollaankos
me menossa wee dee ässään. ”Jaa niin minne?” – oli meikäläisen kysymys siinä
vaiheessa, mutta pikaisen googlettelun jälkeen selvisi, minkälaisesta
tapahtumasta on kyse. Aluksi pidin ajatusta täysin hulluna, mutta hetken
pohdinnan jälkeen totesin että haluan mennä paikanpäälle joka tapauksessa,
joten miksen ottaisi koiraa matkaan. Taisin kasvattaja-Eilaltakin kysäistä että onko ihan
päätön ajatus, mutta kun täystyrmäystä ei tullut siltäkään suunnalta niin ilmo
sisään ja nöyrästi resurssiosastolta lomaa anomaan.
Pumi Show
Pumi Show
Pilisi-Kocos Csipke haastaa tyttärenpoikaansa leikkimään |
Vinttikoirakeskus oli oikein sopiva paikka tällaiselle tilaisuudelle, tilaa oli yllin kyllin ja nurmialuetta riitti myös koirien lenkkeilytykseen. Reunoilla olevat puut tarjosivat sopivasti varjoa, vaikka päivä oli onneksi enimmäkseen pilvinen. Koiria ja ihmisiä tipahteli pikkuhiljaa alueelle ja ennen varsinaisen näyttelyn alkua ehti hyvin käydä jututtamassa muita paikalle saapuneita. Näyttelyyn oli ilmoittautunut 25 pumia, mutta myös useita turistikoiria näkyi menossa mukana. Päivän parasta antia olikin uusiin ihmisiin tutustuminen ja tällaisessa tapahtumassa tunnelma on sopivan rento tehdä tuttavuutta. (Tiedä sitten kuin korrektia on lähestyminen ”Moi. Kuka sää oot ja mikä koira sulla on?” :) )
Puolilta päivin aloitettiin pikkupentu- ja pentuluokilla
sekä kotikoiraluokalla joiden jälkeen tuli junioriurokset eli Uula. Varsinkin
näyttelyn alussa tuomari Zsolt Fodor tuntui tekevän hyvin perusteellista työtä,
arvioinnissa kesti aika pitkään. Mukana oli tulkki, joka ilmeisesti käänsi tuomarin
unkarinkieliset arvostelut suomeksi. Arvostelut olisi ehkä voinut tehdä suoraan englanniksi, koska Show’hun osallistui myös monia
ei-suomenkielisiä. Meidän osuutemme oli pian suoritettu ja sen jälkeen saimme
keskittyä muiden kanssa seurusteluun. Tuloksena oli ERI ilman muita koristeita
ja JUK1 (ainokainen kun oli) sekä hulvaton kasa Best Friend koiranherkkuja.
Kuva Stacy Lehman |
Päivä eteni todella hitaasti ja itselle tuli ainakin
sellainen fiilis että tapahtuman aikataulua olisi hyvin voinut tiivistää, etenkin
kun suurin osa porukasta oli menossa seuraavana päivänä Maailman Voittajaan. Pumi
Shown ROP oli Ylenmäen Obelix ja VSP Teräsvillan Ainoa Oikea ja kun Show oli saatu pakettiin, oli ohjelmassa jälleen
odottelua, koska pumi-tapaamisen oli määrä alkaa vasta 17.30. Paikalle saapui
mukavasti lisää ihmisiä ja kun kello oli pykälässä, pääsimme syömään herkullista
piirakkaa ja salaattia (joista muuten paikalliset ampiaisetkin olivat hieman liian
kiinnostuneita). Tapahtumassa oli lisäksi Levyjen USA:sta tuoman
erikoisviinipullon huutokauppa ja jos en väärin muista, niin pullon huusi
itselleen Seijan mies Jukka Salonen. Suomen Frisbeekoirat ry oli järjestänyt
tapahtumaan vauhdikkaan lajiesittelyn kahden pumin voimin ja myös yleisö pääsi
kokeilemaan miten se frisbee lentää. Pitkän mutta mukavan päivän jälkeen
pääsimme majapaikkaan vasta kahdeksan maissa illalla eikä siinä enää suuria
virityksiä tarvinnut, kun sekä koira että omistaja olivat valmiita nukkumaan.
Maailman Voittaja 2014
Seuraavana aamuna kello soi hyvissä ajoin jotta ehtisimme
Messukeskukselle ennen ruuhkia. Koska en ole Messukeskuksessa aiemmin käynyt,
taisi päivän suurin jännitysmomentti olla parkkipaikan ja kehän löytäminen. Tällaisesta
asiasta kuuluu toki etukäteen stressata suunnattomasti! Paikalle päästiin
vaivattomasti ja heti parkkipaikalta velipoika Uffen peesiin. Häkkialue kehän
laidalla oli vielä koskematon, joten levittelimme häkit ja muut tykötarpeet. Tilanteen tasaannuttua lähdin Uulan kanssa käymään
ulkoilutusalueella, mutta Uulis olisi halunnut vaan katsella liikennettä ja
sisään tulevia koiria eikä tepastella ällöttävällä tekonurmella. Kahdeksan
jälkeen henkiseksi tueksi paikalle saapuivat vielä siskoni Henna-Riikka ja
hänen tyttärensä Milla, joka oli luvannut toimia minun hovikuvaajana. (mm. alempaa löytyvät kuvat)
Uulan kanssa olemme molemmat yhtä tuoreita tässä
näyttelymaailmassa, eka näyttely (pentuluokassa) oli helmikuussa ja kesän
aikana 6 kertaa virallisessa kehässä. Näyttelyitä tuli haalittua osittain juuri
sen vuoksi, ettei tarvitse lähteä Maailman Voittajaan harjoittelemaan ja
viimeisimmät näyttelyt sujuivatkin jo ihan mallikkaasti. Vaikka nyt oltiin
isossa tapahtumassa runsaan yleisön edessä, ei esiintyminen jännittänyt muita
näyttelyitä enempää. Koirakin on tottunut kulkemaan vaikka missä, joten sekään
ei ihmetellyt touhua ollenkaan. Liikkeellä oltiin toki edelleen kokemusmielessä,
ei niinkään titteleitä tavoittelemassa, ja kokemusta saatiinkin rutkasti.
Edellä Uffe-veli (Napos Udvarlo), joka näyttää ihan vähän muhkeammalta kuin rimpula-Uulis :) |
Junioriurosten kehä lähti hyvin liikkeelle, seisotukset ja juoksutukset menivät ongelmitta. Myös tuomarin lähestyminen siedettiin pöydällä hyvin. Mutta… jostain syystä tuomari katsoi tarpeelliseksi sanoa minulle ”niin se on vähän kun tulee tällaiseen näyttelyyn noin lyhyellä karvalla kun muilla on paljon enemmän”. Täh? No tämä kuulosti tietysti minun korvaani siltä että ”heippa, voitte mennä kotiin” ja rukkaset putos siinä vaiheessa. Oma keskittyminen hävisi ihan täysin ja sitä myöten koiralta myös, joten tuomarin edessä seisotuksesta tuli jotain epämääräistä kiemurtelua. Lopputuloksena oli meidän osalta EH ja JUK4 viidestä junnusta. Tulokseen en ollut pettynyt (EH kait tarkoittaa että koiran vielä tunnistaa pumiksi :) ), lähinnä jäi harmittamaan se, että annoin tuomarin heiton vaikuttaa itseeni ja meidän esiintymiseemme. Kaikki oli sujunut kuitenkin siihen saakka moitteetta. Jatkossa tiedän olla skarppina ja odottaa, että tuomarilta voi tulla jotain tuollaisia omituisia lausahduksia kesken kisan.
Onneksi junnu-urokset olivat ensimmäisenä vuorossa, niin sen
jälkeen sai ihan rauhassa seurata pumikehää ja paljon hienoja koiria olikin
esillä. Itselleni tuli hieman yllätyksenä ettei Maailman Voittajassa ollut kuin
48 pumia, eikä rodun kotimaasta Unkarista ollut tullut yhtään koiraa ja
Ruotsistakin vain muutamia. Hankala sanoa kuinka sijoitukset menivät, kun en
asiasta kovin paljoa tiedä, mutta ihan kaikkia valintoja en vajavaisella
ymmärrykselläni käsittänyt. No, onneksi minun ei tarvitse asiaa miettiä, vaan
ratkaisut tekee tuomari. Hienoa oli kuitenkin katsoa kuinka hyvin oma kasvattaja ja muut tutut pärjäsivät!
Kaiken kaikkiaan meillä oli hieno viikonloppu: saimme paljon
uusia tuttavia, näimme Uulan sukulaisia ja pääsimme pyörähtämään isossa kehässä.
Seuraavan viikon vietimme kesälomaillen mökillä Keski-Suomessa, sulattelemassa
reissun antia ja latailemassa akkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit otetaan ilolla vastaan!