OnniDog'14 osa 3

Viimeinen osa, vihdoin...

Sunnuntai-aamu 7.9. valkeni Jämsässä varsin sumuisena. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin koiran kanssa aamulenkille Jämsänjokivarteen ja aika lailla rauhassa siellä saatiin aamusta nauttia. Jos olisi ollut yhtään enemmän aikaa, niin olis ollut aivan ihana kierrellä pidempään entisen kotikaupungin katuja sunnuntai-aamun hiljaisuudessa. Majapaikassa aamiainen oli jätetty jääkaappiin valmiiksi aikaisia lähtijöitä odottamaan. Jotkut olivat olleet liikkeellä jo ennen meitä ja kahvit oli pannussa valmiiksi tiputeltuna. Koska aamupalatarjoilu oli ihan meidän huoneemme vieressä eikä paikalla näkynyt ketään muita, tuli Uula minun seurakseni. Tosin hänellä oli ihan oma aamupala huoneessa... OnniDog-aamun ohjelmassa oli tutustuminen agilityyn ja rally tokoon, joten seuraavaksi hop, nokka kohti Himosta!

Agilityesteitä on käyty ihmettelemässä joskus aikaisemminkin, joten ihan vieraita erilaiset häkkyrät eivät olleet. Uula on varsin ennakkoluuloton kaveri, mitään estettä se ei osannut arastella. Hienoisena miinuksena oli se, että alkeis- ja jatkoryhmä oli yhdistetty ja pari tyttöä teki radanpätkää kahden erittäin innokkaan bortsun kanssa. Ylläripylläri Uulakin hiukan meinas lämmetä kun ne haukun kanssa rallasivat putkea ja hyppyesteitä. Tässä vaiheessa ei meillä tarvis vielä kauheesti vauhtia olla...

Hengähdystauon jälkeen oli ohjelmassa tutustuminen Rally-Tokoon, joka oli minulle entuudestaan vieras laji. Ohjaaja kertoili ensin vähän yleisistä säännöistä ja jutuista ja sen jälkeen oli tarkoituksena tehdä pienimuotoinen rata. Aluksi käytiin tutustumassa rataan ilman koiria ja sen jälkeen harjoiteltiin koirien kanssa jokainen liike erikseen. Rally-Toko rata koostuu erilaisista tehtäväkylteistä (kaikki käytettävät kyltit löytyvät yhdityksen sivuilta), joiden kohdalla suoritetaan kyltin määräämä tehtävä, esimerkiksi "käännös vasemmalle", "juosten" tai "maahan". Tokoon verrattuna tämä laji on hieman sallivampi eli kaiken ei tarvitse olla niin sotilaallisen täsmällistä. Kuten Rally-Tokoyhdistyksen sivuilla kerrotaan "Tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti, liikkeet suoritetaan hymyssä suin hännät heiluen." Rata oli sopivan haastava ja lopuksi meistä jokainen suoritti sen vuorollaan läpi. Tästä jäi sellainen fiilis, että tämä voisi olla meidän laji! Harmi vaan että Kajaanissa ei ole mitään ryhmää missä tätä lajia voisi treenata.

Paikallinen Jämsän Seutu kävi myös seuraamassa tapahtumaa.

Aamupäiväisen aivojumpan jälkeen koira pääsi autoon huilaamaan kun minä suuntasin odotetulle Tuire Kaimion luennolle "Koiran käyttäytyminen, oppiminen ja palkitseminen". Luento aloitettiin alusta eli koiran perimästä: sekä arkuus/rohkeus että arsykekynnys ja palautuminen ovat voimakkaasti perinnöllisiä ominaisuuksia. Lisäksi myös kasvuolot kasvattajan luona vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Tuire mainitsi erityisesti herkkyyskaudet eli tietyn käytöksen puhkeamisen ajankohdan, jolloin käytöstä on helpointa vahvistaa tai sammuttaa. Esimerkiksi jos koirasta ei toivota kovaa kaivamaan, voidaan käytös sammuttaa kun muutamaksi viikoksi estetään kaivaminen silloin, kun käytös ensimmäisen kerran puhkeaa. Pumien kohdalla kasvattajalla on varmasti mahdollista vaikuttaa siihen minkä verran pennut oppivat haukkumaan ts. onko se jatkuvaa huvikseen "räkytystä" vai jonkin asian ilmaisemista tarvittaessa. Tällaista vaivannäköä kasvattajalta ainakin minä omistajana arvostan todella paljon! Sosiaalisen käyttäytymisen alkeet opitaan pikkupentuaikana emän ja sisarusten kanssa, mutta asiaan pitää kiinnittää huomiota myös pennun uudessa kodissa. Tuiren näkemys oli, ettei puolen vuoden ikään mennessä saisi tulla yli viikon jaksoa tapaamatta toisia koiria, jotta pentu oppisi sosiaalisen käyttäytymisen kunnolla. Tähän olen itse joutunut panostamaan, koska Uula on ainokainen koira ja pentuaikana vierailtiinkin tuttujen koiraihmisten luona sekä koirapuistossa ahkerasti. Toki omistajan kannattaa yrittää varmistaa että kaikki kohtaamiset olisivat positiivisia.

Koulutuksessa tärkeintä Tuiren mukaan on, että tehtävä on pilkottu riittävän helppoihin osiin. Jos koiraa pääsee palkitsemaan riittävän usein, niin sen mielenkiinto tehtävää kohtaan säilyy. Sitten kun tehtävä sujuu n. 80% varmuudella, voidaan vaikeuttaa. Jos koira on liian varma eli osaa 110 %, niin se ei osaa ollenkaan niin herkästi tarjota mitään muuta toimintamallia, vaan turhautuu kun ei saakaan enää palkkiota siitä, mistä aiemmin palkattiin. Kun koiraa kouluttaa niin että tehtävät ovat riittävän helppoja, palkintoja tulee tiheään ja välillä pidetään muutaman minuutin huilitaukoja, niin koira jaksaa tehdä töitä pitkään. Lisäksi Tuire mainitsi että kannattaa selvittää mikä koiraa mihinkin asiaan motivoi ja palkata sitten sillä, näin päästään parhaaseen lopputulokseen.

Kaikenkaikkiaan luento oli todella mielenkiintoinen ja sitä olisi jaksanut kuunnella vaikka koko päivän. Tässä on koostettuna lähinnä kaikkein eniten mieleenjääneet asiat, mutta lisätietoahan löytyy Tuiren kirjoittamista kirjoista vaikka kuinka. Löysin myös hieman kattavammat muistiinpanot eräästä toisesta blogista, joten jos kiinnostaa, niin käykää ihmeessä tsekkaamassa.

Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen OnniDog tapahtuman antiin. Harvoin on mahdollisuus päästä tällaisille luennoille, saatika että niitä on useampi muutaman päivän sisällä. Suosittelen tsekkaamaan tarjonnan, kun OnniDog´15 tapahtuma lähestyy. Ajankohtahan on 10.-13.9.2015 ja paikkana mahtaa olla edelleen Jämsän Himos.