Yritän kirjoitella tähän jonkinlaista koostetta tästä meidän närästysongelmasta. Usein aiemminkin olen aihetta blogitekstiksi mielessäni pyöritellyt, mutta se on ollut sen verran ahdistavaa etten ole valmiiksi tekstiksi saanut.
Uulan närästysongelmat alkoivat jossain vaiheessa helmikuuta, tosin en osaa sanoa oliko oireita jo aiemmin, mutten vaan niitä osannut nähdä. Meillä oireena on ollut nieleskely, maiskuttelu ja huulien lipominen sekä ajoittainen levottomuus, ei oikein löydy sopivaa nukkumapaikkaa. Pahimpina aikoina oli lisäksi kauhea mahan kurina ja lurina + tyhjän mahan oksentelu melkein joka aamu. Aluksi ajattelin että ei hätää, jätetään ruokavaliosta yleisesti pahimmat närästyksen aiheuttajat merilevä ja kalaöljy pois sekä muutetaan lihoja hiukan vähärasvaisempaan suuntaan, niin ongelma on pois päiväjärjestyksestä. Näin kahdeksan kuukautta myöhemmin voin todeta ettei menny ihan ku Strömsössä!
Kun alkoi näyttää siltä ettei ruokavalion muutoksen tuo toivottua tulosta kävimme ensimmäisen kerran eläinlääkärissä
14.4. ja sen jälkeen syötiin ensimmäinen Tylosin kuuri. Koska oireet jatkuivat senkin jälkeen vaihtelevasti kävimme lääkärissä myös 26.5. ja 16.6. Kaikki nämä kerrat on käyty paikallisella eläinlääkäriasemalla
"Kantripoliksella" eläinlääkäri Marja Ojalehdon luona. Palvelu on aina ollut hyvää ja keskustelu eläinlääkärin kanssa avartavaa, mutta koska ko. klinikalla ei ole mahan tähystykseen tarvittavia laitteita sovimme että varaamme tähystysajan jollekin muulle klinikalle ja eläinlääkäri lähettää hoitokertomuksen sitten sinne. Tähystyshän ei ole mikään pakollinen tai autuaaksi tekevä toimenpide, mutta voi valottaa hyvinkin ongelman syytä, joten halusin käyttää senkin kortin. Tähystys oli 20.7. mutta valitettavasti (vai onneksi) mitään selittävää tekijää oireiluille ei löytynyt ja diagnoosiksi tuli "mahdollisesti
IBD tyyppinen suolisto-oireilu". Tähystäneen eläinlääkärin
(Suvi Heinola) kanssa tehtiin jatkosuunnitelma, että otetaan ruokavalioon jokin ruoansulatusvaivaisille suunniteltu nappula + kana (jonka vaihdoin seitiin, koska kanan syöttäminen ei ollut aiemminkaan ongelmaa ratkaissut). Lisäksi pitkä laskevalla annostuksella oleva Tylosin kuuri ja mikäli se ei tehoa, niin kortisoni.
Tylosinia syötiin sitten 1,5 kuukautta ja samalla haettiin ruokavaliota kohdilleen. Kuuri loppui joskus syyskuun puolivälissä ja suht hyvää kautta kesti näihin päiviin saakka, kunnes selkeät närästysoireet palasivat taas. Yritin lääkitä hetken Pepcidillä, mutta totesin etten jaksa sitä nikottelua ja nieleskelyä kuunnella ja käytiin lääkärissä hakemassa Tylosinia. Nyt vaan pidetään peukkuja että kuuri puree ja saadaan närästys pois. Ajatuksena on laskea annostus pienimmälle tehoavalle tasolle ja jatkaa kuuria pidempään. Jotkut IBD-koirat syövät Tylosinia lopun ikäänsä, mikäli oireilu ei muuten pysy poissa. Toivottavasti tähän ei kuitenkaan tarvitse mennä.
 |
| Joko makkara on valmista? |
Tämän rumban aikana olen kokeillut varmaan sen miljoona "tämä on aina meillä toiminut närästykseen" -kikkaa todeten että meilläpä ei toimi. Ruokavaliota säädettiin niin, että kesä syötiin lähinnä kypsennettyä kanafilettä tai paistisuikaletta ja puuro/riisi/parsakaali/jokumuu sekoitusta tavoitteena mahdollisimman hyvin sulava ruoka. Mutta ei, mikään ei tuonut lopullista ratkaisua närästykseen, joka välillä oli kyllä parempana, mutta välillä taas huonompana. Muutaman kerran ehdin jo varata ja perua tähystysajan, kun tuntui että juuri silloin kuin toimenpiteeseen olisi pitänyt mennä maha oli parempana. Kuvittelin että koiran pitää olla jotenkin hullun kipeä että "kehtaa" mennä tähystykseen, mutta Jyväskylän Animagin hoitaja sanoi että kyllä tähystyksiä tehdää hyvinkin pienillä oireilla ja niistä saattaa löytyä vaikka mitä yllättävää. Se täytyy sanoa että
Jyväskylän Animagissa palvelu oli koko ajan aivan ensiluokkaista, kaksi kertaa varasin ja peruin tähystysajan, kolmas aika vasta pidettiin, mutta kertaakaan ei kukaan kyseenalaistanut päätöstäni eikä muutenkaan kuulostanut millään lailla tympääntyneeltä. Myös paikanpäällä palvelu oli hyvää. Jyväskylä valikoitui paikaksi koska äitini asuu 100km päässä Viitasaarella, joten kesälomalla oli helppo käydä tähystyksessä äitin kesämökiltä käsin. Samalla unella otettiin viralliset luustokuvat.
 |
| Mamman vinttari |
Facebookin ruokintapalstoja ja netin koiranruokintasaitteja olen lukenut kuin riivattu ja yrittänyt keksiä mikä olisi meille se toimivin yhdistelmä. Mitään suurta ratkaisua en ole löytänyt, mutta todella paljon arvokasta tietoa ja vertaistukea sekä aitoa auttamishalua. Valitettavasti tämän ongelman kanssa en näytä olevan yksin. Netin vertaistuen lisäksi kaikki läheisimmät ihmiset ovat varmasti kyllästymiseen asti saaneet kuunnela minun valitusta aiheesta. Etenkin aluksi, kun tajusin ettei tämä ongelma selviäkään ihan naps vaan, oli stressin määrä aivan valtava. Kun huomasi ettei eläinlääkärin konstit heti ratkaisekaan asiaa, tuli pelko että entä jos tämä vain pahenee ja pahenee eikä löydy mitään apua... Voin kertoa että kesällä monta yötä meni jollain 3-5 tunnin unilla, kun en stressiltäni saanut nukuttua enempää! Ja kuten tiedätte, koira vaistoaa omistajan olotilan ja stressi pahentaa närästystä... Todella kiva tilanne, en suosittele!
Itse epäilen että nämä ongelmat lähtivät liikkeelle raakaruoalle siirtymisestä. Vaihdos tehtiin joulukuussa ja helmikuussa huomasin ensimmäiset oireet. Todennäköisesti siinä tehtiin sellainen virhe, että muutokset tapahtuivat liian äkkiä ja eri lihoja otettiin ruokavalioon aivan liian nopeasti. Lisäksi annoin liikaa ja liian rasvaista lihaa, koska Uula oli hoikassa kunnossa. Aluksi näytti että raakaruoka sopii hyvin ja maistuu, saadaan vähän sitä kaivattua massaa. No ei saatu, kun pirun paljon ongelmia! Raakaruokinta on mielestäni erittäin hyvä ruokintamuoto, mutta pelkkä raaka ei välttämättä sovi kaikille. Ja toiset koirat kestävät hyvinkin nopeat ruokavalion muutokset, mutta toiset on sitten ongelmissa. Nyt meillä on ollut taas niin vähärasvainen ruokavalio että tuo pumi muistuttaa lähinnä vinttikoiraa, hyvät lihakset, mutta rasvaprosentti nolla. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, ettei ainakaan nivelet rasitu ylipainosta. :)
Niin ja kun asiaa kuitenkin mietitte, niin ei, Uulalla ei ole vakuutusta eli kaikki on mennyt ihan omasta pussista. Tosin paljon on mennyt myös ruokiin ym. lisiin ja lääkkeisiin, niitähän ei mikään vakuutus olisi korvannutkaan. Ja täytyy myöntää etten ole edes missään kohtaa harmitellut vakuutuksen puutetta. Niissä on kuitenkin monesti aika hyvä hinnat ja suht korkeat omavastuut, eli tuskin niin älyttömästi plussalla oltaisiin kuitenkaan.
 |
| Rakas ötökkä 2v 5kk |
Pahoittelen että teksti voi olla paikoin sekavaa. Yritin tiivistää asian jonkinlaiseen pakettiin. Kysykää ihmeessä jos jokin asia jäi mietityttämään ja muutenkin kommentit ovat tervetulleita.
