OnniDog'14 osa 2

OnniDog-lauantaipäivän seuraava luento oli Jari Parkkisenniemen "Ongelmakäyttäytymisestä ratkaisuihin". Avainajatuksena oli, että ongelmallinen käyttäytyminen on vain käyttäytymistä ja sitä ohjaa aina jokin tarkoitus (yleisimmin saada tai välttää jotain) eli tarkoituksen löytäminen on ongelman ratkaisun löytymisen avain. Käyttäytyminen ei synny tyhjästä ja käyttäytymisen seuraukset ohjaavat oppimista, joten koiran kanssa kannattaa olla "hereillä" ettei ongelmalliseksi koettu käytös pääse vahvistumaan. Yht'äkkinen muutos käyttäytymisessä saattaa johtua terveysongelmista, joten ennen kuin puutut kovin vahvasti käyttäytymiseen, käväise koiran kanssa eläinlääkärissä. Erittäin tärkeää on myös tiedostaa, että pentuaikana ja nuoruudessa opitut asiat esiintyvät yleensä voimakkaana vanhemmalla iällä, esimerkiksi jos et halua hyppivää aikuista koiraa, älä palkitse hyppivää pentua.

Taustatekijöiksi ongelmakäytökselle Jari listasi:
- oppiminen
- pelko / pelkoehdollistumat
- akuutti kipu
- terveydentila (kilpirauhasongelmat, hormoniongelmat, jne.)
- voimakkaana esiintyvä rotutyypillinen käyttäytyminen
- ihmisen reagointi asioihin

Omistajan lisäksi koiraa "kouluttavat" muut ihmiset sekä ympäristö. Hyvä esimerkki minusta on se, ettei Uula hypi minua vasten (tähän on muutamia poikkeustilanteita, liittyvät palkitsemiseen), mutta saattaa ihan pokkana hyppiä muita ihmisiä vasten, koska useimmat vieraat ihmiset sallivat hyppimisen ja taputtelevat koiraa samalla iloisena. Eli Uula käyttää surutta hyödykseen toisten sallivuuden! Tietty minä komennan vierestä (ja kiristelen hampaitani) mutta se ei ole ollenkaan niin tehokasta. Jari huomautti myös, että käyttäytyminen yleistyy helposti. Esimerkiksi ensin koira haukkuu isoille mustille koirille, sen jälkeen haukkuu kaikille mustille koirille ja pian se haukkuu jo kaikille koirille. Käytökseen on helpointa vaikuttaa ennen kun se on yleistynyt. Käytösongelma ratkaistaan useimmiten kouluttamalla jokin sallittu käytös ei-toivotun sijaan: koira ei ymmärrä käskyä ei hypi, mutta se ymmärtää käskyn istu. Tässä minusta todella mielenkiintoisen luennon keskeisin anti rankalla kädellä tiivistettynä. Luento olis saanut olla kevyesti koko päivän mittainen, niin paljon aiheeseen liittyy asiaa ja Jarilta tuskin olisi tietämys loppunut kesken vaikka ois viikon puhunut...
- - - - --

Lauantain päätti Juha Kareksen luento "Koiran jalostuksen uusi aika - luonnonvalinta" ja täytyy sanoa etten ole pitkään aikaan, jos koskaan, ollut näin hauskalla luennolla! Yllättävää kyllä, hauskuus ei millään tavalla vähentänyt asian tärkeyttä tai esilletuontia, vaan päinvastoin. Ihanan virkistävää kohdata tällainen henkilö, joka on kaikilla mittapuilla menestynyt kasvattaja ja tietää asioista todella paljon, mutta ei ota itseään turhan vakavasti ja uskaltaa laittaa persoonansa peliin.

Keskeinen sanoma luennolla oli se, että vain vahvimpien ja elinvoimaisimpien yksilöiden tulisi jatkaa sukua, kuten on aina myös luonnonvalinnassa ollut. Astutuksen pitäisi sujua luonnollisesti ilman mitään pakotusta, synnytyksen tulisi olla helppo ja emon hoitaa pentujaan vaistojensa ohjaamana. Jalostuksessa pitäisi katsoa kokonaisuutta eikä vain tuijottaa jotain indeksejä tai lonkkatuloksia. Luonteeseen ja hermorakenteeseen tulisi kiinnittää erittäin paljon huomiota. Luennolla korostettiin myös nartun kantoajan ja pentujen pikkupentuajan olosuhteiden merkitystä. Olen napannut tähän alle Juhan ajatuksia hänen omasta blogistaan. Sieltä löytyy myös paljon lisää ajatuksia koiran kasvatuksesta yms., suosittelen lukemaan ja ajattelemaan.

Oikea koirankasvatus on eläimen tuntemista ja elämän kunnioittamista. Oikea kasvattaja lukee koiraa ja pyrkii kasvattamaan elinvoimaisia sekä onnellisia koiria. Kasvattaja antaa koiriensa olla koiria ja hän pyrkii kasvattamaan koiria, jotka saavat olla koiria. Se kaikki alkaa elinvoimaisten pentujen helposta syntymästä ja näiden pentujen vaivattomasta terveestä kasvusta. Kosketuksen eläimeen ja luontoon omaava kasvattaja seuraa pentuja sekä valitsee itselleen sekä jatkojalostukseen ne kaikkein vahvimmat sekä elinvoimaisimmat pennut. Vuosikymmenien kuluessa olen havainnut, että näillä vahvimmilla pennuilla on myös yleensä vahvimmat hermot ja paras luonne. Luontaiset johtajat nousevat muiden yli, koska niillä on paras rakenne ja eniten elinvoimaa. Kosketuksen oikeisiin koiriin omaava kasvattaja osaa etsiä siitokseen ne populaation vahvimmat ja elinvoimaisimmat koirat. Koirankasvatus ei ole poikkeus nisäkkäiden yleiseen luonnossa lisääntymiseen. Vahvimmat ja rohkeimmat urokset saavat astua ja tuottavat jälkeläisiä. Heikot, arat ja elinvoimaltaan surkeat urokset eivät pääse lähellekkään naaraita. Me ihmiset olemme erkaantuneet aivan liikaa perusasioista koirankasvatuksessa ja kaiken maailmaan huuhaa paperipelleily on lisääntynyt kohtalokkaan paljon.

Luonne ja koiran hermorakenne ovat jatkuvasti läsnä koiran elämässä 24/24 ja 7/7. Luonnetta tärkeämpää asiaa ei voi olla. Koirallakin henkinen hyvinvointi on tasapainoisen sekä laadukkaan elämän keskeisin tekijä. Luonne on jäänyt kuitenkin monasti vaille riittävää huomiota, koska se ei ole selkeästi mitattava ja riittävästi huomioitu ominaisuus kasvattajien ja rotujärjestöjen työssä. Toki suurin osa kasvattajista tekee tarkkaa työtä luonteiden vaalimisessa, mutta on nurin kurista, että hermorakenteeltaan lähes ala-arvoista koiraa voidaan käyttää jalostukseen kenenkään liikaa asiasta piittaamatta, mutta lonkissa ja muissa numeroissa pienetkään kompromissit eivät useinkaan ole mahdollisia.

Degeneraatio lisääntyy. Allergiat, kilpirauhasen vajaatoiminnat, immuniteetin, ruuansulatuksen, hedelmällisyyden ja hengistyksen sekä joidenkin sisäelinten kohtalokkaatkin ongelmat jäävät helposti taka-alalle, koska koirille ei näistä kerry tilastoitavaa ja helposti arvioitavaa asteikkoa. Silti ne voivat olla koiran arjessa jatkuvasti tuskallisemmin ja haitallisesti läsnä kuin yksittäinen lonkkanivelen aste. Puhumattakaan aivan liian varhain selvästi perinnöllisiin syöpiin kuolevista koirista. Listaa liian vähälle huomiolle jäävistä asioista voisi jatkaa loputtomiin. Pitkällä tähtäimellä rodun todellinen degeneraatio lisääntyy, kun huomiota kiinnittyy liiallisesti yksittäisiin tekijöihin kokonaisuuden asemasta.

Yksittäisten tilastoitavien tekijöiden ylikorostuessa, kokonaisvaltainen terveys ja elinvoima on unohtunut. Eikö keskeistä pitäisi olla koirien keskimääräinen elinikä ja eletyn elämän laatu? Laadukkaasta ja helposta, ilman sairauksia tai lääkekuureja eletystä elämästä ei kerry 1,2,3 tai 4 ilmaistavaa määrettä koiran tietoihin ja niinpä, näkemyksettömät harrastajat eivät välttämättä huomioi koko asiaa riittävästi. Kyynärpää lausunto 1, yksittäinen ripsi silmässä tai lonkka-aste C onkin joillekkin tärkeämpää kuin kokonaisuus ja oikea eletty elämän laatu. Liian monet rotujärjestöt ovat lähteneet mukaan pinnalliseen terveyden käsityksen kaventamiseen. Monilla roduilla on täysin näkemyksettömiä ja pinnallisia Pevisa ohjelmia, joissa yksittäinen ilmiö jyrää kokonaisvaltaisen terveyskäsityksen yli. Hyvä kysymys on myös: Miksi koira luokitellaan usein ihmisten mielissä ja jopa rotujärjestöissä sairaaksi, jos sen jokin nivelen aste ei ole ideaali, mutta koira ei siitä elämässään kärsi? Sairaus pitäisi olla kuten ihmistenkin kohdalla sitä, että olo on sairas ja ollaan kipeitä. Vaditaan lääkärinhoitoa tai tunnetaan elämänlaatua laskevaa kipua. Mitä terveys oikein koiralla tarkoitttaa? 

Stay tuned for OnniDog'14 osa 3...