torstai 23. lokakuuta 2014

Yökyläilyä

Olen saanut nauttia muutaman yön koirattomasta elämästä. Kyllä, nimenomaa nauttia! Tällaisella yh-puminhuoltajalla kun arkipäivät menevät muuten lähinnä töissä ja se aika mikä ei mene töissä, menee koiran kanssa kävellessä. Tuntuu ihan luksukselta kun viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla ei tarvitse lähteä ulos. Toki hyvä puoli tässä vapaudessa on se, että se kestää vain hetken, koirastahan en missään nimessä haluaisi luopua!

Valopäät
Uula on siis yökylässä veljensä Tapsun (Napos Ukasz) luona. Heidän perheessään on koiran lisäksi kaksi aikuista ja 8-vuotias poika. Minusta on aivan mielettömän ihanaa, että Uulalla on Kajaanissa kakkoskoti, jonne voin koiran jättää hyvillä mielin. Tiedän, että Uula viihtyy ja tiedän, että sitä kohdellaan kuin omaa koiraa. Lisäksi Uula tottuu siihen että ympärillä on enemmän elämää kuin meidän kotona ja oppii olemaan lasten kanssa. Meillä kun ei oikein lapsituttavia ole. Vastavuoroisesti Tapsu on aina tervetullut meille kylään, mikäli hoitopaikkaa tarvii tai ihan muuten vaan. Olen ollut huolissani siitä, että Uula leimaantuu liikaa minuun, joten molemmille tekee varmasti hyvää olla välillä erossa.

Vapaailtaa juhlistin luonnollisesti jollain, mitä en normaalisti voi töitten jälkeen tehdä... Menemällä kuntosalille! Kotona voi toki treenailla omalla painolla vaikka mitä, mutta ah kun on ollut rautaa ikävä. Minulla on nyt ihka oma personal trainer, liikuntapuolta opiskeleva komistus, joka pitää huolen ettei meikä pääse veltostumaan. Syyskuun lopulla tehtiin kuntotestit ja inbody-mittaukset, jotka uusitaan sitten tammikuun puolivälissä ja katsotaan mitä on saatu aikaan. Ainakin hikeä ja kipeytyneitä lihaksia, sen voin kertoa...

Viaton uhri ja väsyneet teurastajat


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit otetaan ilolla vastaan!