sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ruokaa!

Meillä on aina enemmän tai vähemmän jouduttu säätämään syömisen kanssa. Uula oli pentuna huono syömään, joten miltei kaikki vippaskonstit käytettiin että pentu söisi riittävästi evästä. Ja meillä oli selkeästi eri näkemys siitä, mikä on riittävästi! Kaikki häiriöt vaikuttivat syömiseen niin, että syöminen keskeytettiin välittömästi eikä sitä välttämättä enää jatkettu, vaikka häiriö loppui. Etenkin reissussa ollessa oli monesti kaikkea niiiiiiin paljon mielenkiintoisempaa kuin syöminen. Siskoni perhe näkee varmaan edelleen painajaisia meidän vierailuista, kun kaikki käskettiin istumaan hengittämättä hiljaa silloin, kun Uula ruokaili. =D Toki ongelma oli varmaan enemmän minun pääni sisällä, eihän koira kupin äären nälkään kuole, mutta tuntui niin surkeelta kun kaikki kylkiluut tuntuivat selvästi ja koira vaan närppi ruokaansa.

Toinen seikka on ollut herkkä maha. Ei onneksi mikään yliherkkä, että jokainen vieras asia aiheuttaa oireita, mutta kuitenkin niin herkkä ettei huoletta ole voinut antaa ihan mitä vaan. Pentuaikana oli ainakin muutaman kerran ripulia ja useampaan otteeseen uloste meni löysäksi vaikkei tullut ihan varsinaista ripulia.

Hirvenluu saa kyytiä mummun mökillä

Uula on tähän saakka syönyt pääasiallisesti nappuloita, viimeisimpänä Brit Caren medium breediä. Vasta tuo kolmas kuivaruokamerkki osottautui edes jollain tapaa toimivaksi, maha kesti ja koira söi mielellään. Kokeilin myös active-versiota, mutta sitä ei maha kestänytkään, vaan meni löysälle. Nykyisin koira on syönyt paremmin, ei varsinaista nirsoilua, mutta tuntuu että niin paljoa nappuloita en saa tuohon upotettua, että alkaisi keräämään lihaa päälleen. Uula on ollut laihan ja hoikan välimaastossa koko ikänsä, joten hieman saisi lisää lihaa tulla runkoon.

Takaraivossa on jo pidemmän aikaa ollut ajatus raakaruokintaan siirtymisestä, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole ollut riittävästi tietoa aiheesta eikä niin paljoa mielenkiintoa (ja ylimääräistä aikaa) että olisin jaksanut alkaa itse ottaa selvää asiasta. Kuin tilauksesta Malin Ekblom julkaisi seitsemän viikon aloitusohjelman Nappulanärppijästä aidoksi lihan syöjäksi, jossa kerrotaan ihan yksityiskohtaiset ohjeet ruokavalion muuttamisesta. Lisäksi ohjelman aikana tulee tietoa ruokavaliosta niin, että sen jälkeen pystyy itse suunnittelemaan omalle koiralleen sopivan ruokinnan.

Ensimmäinen viikko alkaa olla takana ja nyt ollaan jo tilanteessa ettei nappuloita enää anneta. Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin ja pikkuhiljaa päästään lisäämään ruoan määrä tavoitetasolle. Tältä ruokintamuutokselta odotan paljon. Toiveena on että ruoka syödään paremmin, maha ei oireile ja että koira saa muutaman kilon lisää lihaa päälleen. Eniten minua ehkä arveluttaa miten tämä ruokintatyyli toimii reissuolosuhteissa, liha kun on pakastetussa muodossa eikä kauaa sulana säily. Käytännön harjoituksiin päästään jo joulunalusviikolla, kun minulla on talviloma ja lähdemme taas reissunpäälle.

Palaan aiheseen kun meillä on enemmän kokemusta raakaruokinnasta.
Ps. Kokemuksia ja kommentteja otetaan ilolla vastaan!

3 kommenttia:

  1. Kiva, että olet innostunut kokeilemaan raakaa Uulalle. Meillä se on tosiaan toiminut hyvin. Tosin tänään emäntä oli laiskana ja iskin kuppiin energianappulaa kaikille. Tuli niin kiire ennen töihin menoa kun huomasin että lihat olivat vielä jäässä.. Meillä on yleensä reissumuonana Ziwipeakin kuivaruokaa tai säilykkeitä. Ovat lisäaineettomia ja ihan maistuvia. Raakaruokinnassa olen kokenut hyväksi sen, että koirilla menee enää harvoin mahat sekaisin syödessään jotain uutta ja ylimääräistä. Pystyn siis lennossa vaihtamaan vaikka ihan uudelle ruualle jos on pakko. Enää ei edes raatojen vetäminen nassuun saa mahoja sekaisin..jee.

    VastaaPoista
  2. Näyttää olevan ihan hyvän hintaista tuo Ziwipeak, mutta kun tuoteselostetta katsoo niin ei ole ihme. Laatu maksaa! Eniten minäkin toivon sitä, että maha toimii paremmin ja sitten kun ruoka on maistuvampaa, niin sais vähän lihaa tuohon luikeroon. Mistä te pääsäntöisesti ostatte lihat?

    VastaaPoista
  3. Ostan paikallisesta eläinkaupasta (eläinkauppa Jälki).Siellä on mukavan laaja valikoima. Olen Mushin kasvattajajäsen ja saan merkin lihat täysinä laatikoina sopivalla kasvattaja-alennuksella eläinkaupasta. Muutoin hakisin varmaan Vauhti-Raksun autolta aina isomman satsin. Tykkään, että Mushin lihat sisältävät vähemmän nestettä (oletettavasti siis ei turhaa nestettä/vettä lisäämässä painoa) kuin Maukkaan, jotka "räjähtävät" naamalle kun niitä avaa. Hirvenlihaa käytetään myös paljon ja sitä tulee sitten syksyisin metsästäjän mukana.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit otetaan ilolla vastaan!