Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö sittenkään...

Innokkaana lukijana olen kahlannut useita koirakirjoja läpi ja ajattelin jakaa näitä myös teidän kanssanne. (+ tässä nämä pysyy kätevänä muistilistana itsellenikin)

Kirjat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, olen lisäillyt niitä listaan sitä mukaa kuin on mieleeni tullut. Jokaisessa näistä kirjoista on ollut juttuja, jotka ovat lisänneet ymmärrystäni koirista sekä niiden kanssa elämisestä ja kouluttamisesta. MUTTA, mitään kirjaa ei kannata lukea kuin "piru raamattua" vaan miettiä miten tämä toimii omalla kohdalla vai toimiiko mitenkään. En itsekään allekirjoita kaikkia kirjoissa kerrottuja asioita tai konsteja, mutta nämä kirjat ovat kuitenkin sellaisia minkä lukemista voin suositella kaikille koiraihmisille.

Kommentteja otetaan mielellään vastaan ja toivoisin, että myös muut bloggarit innostuisivat kertomaan mitä kirjoja ovat lukeneet ja hyväksi todenneet.



Koirankorjauskirja, Pertti Vilander ja Lilli Loiri-Seppä
"Pertti Vilanderin koirankoulutusmetodi perustuu koiran omaan logiikkaan ja laumakäyttäytymisen ymmärtämiseen.Kirja on tarkoitettu paitsi ongelmien ennaltaehkäisyyn, myös niille ihmisille, jotka ovat vihaisia ja väsyneitä koiransa käyttäytymiseen: puremiseen, rähisemiseen, tarpeiden sisälle tekemiseen, omaisuuden tuhoamiseen. Kaikille koirien emännille ja isännille, joiden voimat ja kaikki konstit on käytetty loppuun ja jotka kenties jo pyörittelevät mielessään sitä viimeistä vaihtoehtoa, eläinlääkärin piikkiä. Ihmisille, joiden koiraelämästä puuttuu kaikki ilo. Kirja tuo yhteisymmärrystä ja sopusointua niihin koiraperheisiin, joista se on puuttunut.Kirja valaisee myös erikoisen miehen ihmeellistä suhdetta koiriin. Elämän traagiset lähtökohdat ajoivat pienen pojan koirien pariin, mikä on johtanut elämänmittaiseen seikkailuun koirien parissa. Pertti Vilanderilla on poikkeuksellinen lahjakkuus, intuitiivinen taito ymmärtää koiran kieltä."

Koiran silmin, Alexandra Horowitz
"Vaikka koira on ollut ihmisen paras ystävä jo kymmeniätuhansia vuosia, emme tiedä, miten koira kokee ja ymmärtää maailman. Koirat sen sijaan tuntuvat ymmärtävän meitä välillä paremmin kuin me itsekään. Käyttäytymistieteilijä ja psykologi Alexandra Horowitz kutsuu lukijan katsomaan maailmaa koiran näkökulmasta: Mitä kaikkia hajuja koira pystyy uskomattoman tarkalla vainullaan aistimaan? Mitä se oikeastaan matalalta korkeudeltaan näkee? Mitä koira ymmärtää? Näihin ja muihin koiran mieltä koskeviin kysymyksiin Horowitz vastaa uusimman tutkimustiedon avulla. Kirjaa ryydittävät kertomukset hänen omasta koirastaan. Horowitz kuvaa myös koirien sosiaalisia ja viestinnällisiä taitoja ja antaa koiranomistajille vinkkejä, miten koiria tulisi lähestyä."
 

Koira puhuu, Natalia Krivolaptsuk
"Ihmisen ja koiran välinen viestintä Natalia Krivolaptsuk on pietarilainen lingvisti ja eläinpsykologi, jonka erikoisala on kielen ja ajattelun rakenneanalyysi. Hän esittelee psyykkiseen toimintaan liittyvän informaatiomallin ja soveltaa sitä koirien psyyken analysoimiseen. Krivolaptsuk on tutkinut koiran ja ihmisen välistä suhdetta lajien ja persoonallisuuksien välisenä suhteena. Hänen mukaansa koiran ja ihmisen välinen sanaton viestintä ei rajoitu pelkkiin äänteisiin ja eleisiin, vaan sitä on mahdollista kehittää huomattavasti pidemmälle. Kirja on lämminhenkinen kuvaus koiran ja ihmisen intensiivisestä vuorovaikutuksesta, Siitä mitä koira voi meille merkitä, mitä se voi meille antaa ja mihin tarvitsemme toinen toisiamme. Jos haluat oppia tuntemaan itsesi, tutustu koiraasi."

Miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin, Rupert Sheldrake
"Tuntuuko sinusta joskus, että koirasi pystyy aavistamaan kotiintulosi ennen kuin se kuulee äänesi tai että se vaistoaa mielialasi. Eläimillä on kykyjä, joita tiede ei ole pystynyt selittämään. Siksi niistä on vaiettu. Cambridgen yliopiston maailmankuulu mutta kiistelty professori Rupert Sheldrake on tutkinut ihmisten ja heidän lemmikkiensä välistä suhdetta sekä eläimillä havaittavia paranormaaleja kykyjä. Hänen teoriansa mukaan lemmikkieläin pystyy muodostamaan ihmisen kanssa ns. morfisen kentän, jonka kautta se vastaanottaa informaatiota telepaattisesti. Sheldrake antaa tieteellisen mutta helppotajuisen selityksen tähän asti pseudotieteenä pidetylle ilmiölle."

 

Hihnan toisessa päässä, Patricia B McConnell 
"Hihnan toisessa päässä tarjoaa uuden ja avartavan näkökulman koiran ja isäntäväen suhteeseen. Kiinnostuksen kohteena on pikemminkin ihminen kuin koira. Eläintutkija ja koirankouluttaja, tohtori Patricia McConnell tarkastelee teoksessaan ihmistä kuin mitä tahansa mielenkiintoista luontokappaletta pohtien miksi käyttäydymme koirien lähettyvillä kuten käyttäydymme ja miten koirat toimemme tulkitsevat. Hän neuvoo, miten voimme kehittää yhteistyötämme nelijalkaisen ystävämme kanssa niin, että se tuo kummastakin esille parhaat puolet. Kirjassa selvitetään muun muassa miksi lemmikki tulee koiramaisesti käyttäytyvän omistajan luo, miksi "johtajuuden" ottaminen suhteessa koiraan voi johtaa vaikeuksiin ja millaisia yksilöllisiä luonteenpiirteitä on sekä koirilla että ihmisillä."

 Laumanjohtaja, Cesar Millan
"Bestsellerkirjailija ja TV:stä tuttu Cesar Millan on kohonnut yhdeksi tämän hetken suosituimmaksi koira-asiantuntijaksi. TV-sarja Koirakuiskaaja on kerännyt Suomessakin MTV3 Ava:lla omat suosikkikatsojansa, ja viime vuonna suomennetusta samannimisestä kirjasta on otettu jo kaksi painosta. Laumanjohtaja syventää Millanin ajatuksia koiran kasvatuksesta. Selkeä johtaja on tärkeintä mitä koira tarvitsee, ja moni käytösongelma - hyppiminen, aggressio, pelko, hyperaktiivisuus - ratkeaa, kun koiralle osoitetaan johdonmukaisesti sen paikka kodin hierarkiassa. Voimakeinoja ei tarvita. Millan selventääkin uudessa kirjassaan entistä tarkemmin meistä huokuvan energian käsitettä. Tyynen ja itsevarman energian ohella johtajuus osoitetaan toistuvissa tilanteissa, joissa koira usein lipsahtaa pomon asemaan: ruokailu, jälleennäkeminen, lenkille lähtö, vieraiden kohtaaminen. Johtaja syö ensin, menee ulos ensin ja osoittaa esimerkillistä tyyneyttä kohdattaessa. Millan tekee myös teräviä huomioita eri rotujen ominaispiirteistä, jotka on otettava huomioon koiran kasvattamisessa. Teosta värittävät jälleen lukuisat esimerkkitapaukset ja valokuvat Millanin Los Angelesissa toimivasta koirapsykologikeskuksesta."

Rauhoittavat signaalit, Turid Rugaas
"Puheväleihin koiran kanssa! Koirien rauhoittavien signaalien tunteminen on koiranystävälle korvaamaton taito monesta syystä: * Koirat käyttävät signaaleja koko ajan. * Jos ymmärrämme, mitä koiramme yrittää meille sanoa, pääsemme eroon turhista väärinkäsityksistä. * Koiranomistaja voi oppia itse käyttämään rauhoittavia signaaleja ja kommunikoimaan niiden avulla koirien kanssa. Norjalainen Turid Rugaas kertoo kirjassaan koirien käyttämistä rauhoittavista signaaleista. Opi sinäkin tarkkailemaan ja ymmärtämään koiraasi. Ryhdy käyttämään rauhoittavia signaaleja koirien tapaan, niin koirasi tietää, mitä haluat sille sanoa. Kirjan avulla pääsette todellisiin puheväleihin!" 

Kuuntelen koiraani, Jan Fennell
"Englantilaisen koiragurun, Jan Fennellin, Kuuntelen koiraani on koirankoulutuksen perusteos, maailmanlaajuinen bestseller, joka uudisti ilmestyessään perinteisiä koulutusmenelmiä. Fennellin koulutusmenetelmässä avainsana on laumanjohtajuus - sen saavuttaminen ja säilyttäminen joka tilanteessa. Koiraa ei pidä kasvattaa kuin lasta vaan kuin laumaeläintä, jonka tulee tietää paikkansa hierarkiassa. Fennellin opeilla omistaja saa hyvin käyttäytyvän lemmikin ja koirakin on onnellinen - se saa olla koira!" 

 Pennun kasvatus, Tuire Kaimio
"Pennun kasvatus on selkeä ja syvällinen tietokirja, jonka avulla uuden koiran omistaja ei jää lemmikkinsä kanssa pulaan missään arkipäivän tilanteessa. Selkeästi jaksotetut luvut ja havainnolliset nelivärikuvat käsittelevät koiran kouluttamisen ongelmakohtia lemmikin eri ikävaiheissa, pennusta murrosikään ja täysikasvuiseksi.Mistä voi tietää, mikä koirarotu sopii parhaiten lemmikiksi lapsiperheeseen? Kuinka koira saadaan rauhoittumaan, kun san kynsiä leikataan tai kun sen pitäisi pärjätä kotona yksin? Teoksessa opastetaan koiran mielenterveydelle tärkeän virikkeellisen toiminnan löytämisessä. Lisäksi kirjassa annetaan vinkkejä, kuinka eriluonteisten pentujen kehityksen tukemisessa onnistutaan. Kirja sopii mainiosti myös aikuisen koiran opettamiseen.Pennun kasvatus on 2000-luvun koirakirjojen ehdoton ykkönen. Kirjan sisältö on uusittu viimeisimmän tutkimuksen mukaiseksi ja sitä on laajennettu tuoreilla harjoituksilla. Tuire Kaimio on Suomen tunnetuin eläintenkouluttaja ja koirakansan arvostama tietokirjailija. Hänen viimeisin teoksensa on Koirien käyttäytyminen." 

 Koirien käyttäytyminen, Tuire Kaimio
"Kattavin suomalainen tietolähde koirien käyttäytymisestä Koirien käyttäytyminen on erinomainen hakuteos kaikille, jotka haluavat perehtyä koiransa mielenliikkeisiin. Pitkällisen taustatyön tuloksena syntynyt kirja vastaa myös koira-alan ammattilaisten ja koirankouluttajien sekä kasvattajien tiedontarpeeseen. Tiedämme miten sudet käyttäytyvät, mutta miten eläisivät koirat, jos voisivat valita? Nykytutkimuksen valossa vastaus koiran käyttäytymiseen löytyy ennemmin kylien liepeillä eläviä puolikesyjä koiria kuin susia tarkkailemalla. Sitä kautta paljastuvat monet lemmikkikoirienkin arvoitukseksi jääneet toimintatavat. Teoksessa perehdytään syvällisesti lajin kesyyntymishistoriaan, koiran synnynnäiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen ja oppimiseen sekä tyypillisimpiin ongelmia aiheuttaviin luonteenpiirteisiin. Tuire Kaimio on Pohjoismaiden tunnetuin eläinnäyttelijöiden kouluttaja sekä pidetty käytännön koulutuskurssien pitäjä. Hänen edellinen koirakirjansa, Pennun kasvatus, on alan moderni klassikko. Arvostettu eläinvalokuvaaja Minna Tallberg on tallentanut kuvitukseen koirien käyttäytymisen hienoimmat vivahteet. Kuvat on otettu nimenomaisesti tätä kirjaa varten." 

Mitä yhteistä on tanssilla ja agilityllä?

Tällä huimalla viiden kerran agilitykokemuksellani olen oivaltanut että tanssilla ja agilityllä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä, kuin mitä ehkä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Tanssista minulla on huimasti paljon enemmän kokemusta kuin agilitystä, noin 10+ vuotta, ja siinä lajissa koen olevani vahvoilla. Tosin ikinä en ole kilpaa tanssinut eikä se minua ole kiinnostanutkaan, mutta lavoilla sitäkin enemmän.

Koetan avata asiaa:
Tanssissa mies vie ja nainen seuraa, agilityssä ohjaaja vie ja koira seuraa. Koska itselläni on, yllätys yllätys, aika paljon kokemusta tuosta seuraamisesta, pystyn hyvin ymmärtämään miten koira ohjausta tulkitsee. Tanssiminen on hieman haasteellista mikäli vienti on myöhässä, epävarmaa tai epäselvää - eiköhän sama päde myös agilityssä. Edellisissä harjoituksissa huomasin selvästi omat virheeni, heti kun koira meni ohi esteestä, tajusin mikä asennossani ohjasi koiran vikaan. Samoin kun koira "varasti" lähdöstä, hoksasin mikä toiminnassani antoi viestin lähteä liikenteeseen. Edellä mainittujen virheiden korjaaminen onkin sitten ihan eri juttu..! Agilityssä tuntuu olevan niin miljoona pikkuasiaa muistettavana, että opeteltavaa ja hiottavaa riittää varmasti loputtomiin. Mutta, ei se tanssitaitokaan yhdessä yössä tullut ja silläkin saralla riittää oppimista jatkuvasti.

Sujuu se valssi näinkin

Toinen seikka on erilaiset ohjaustekniikat. Tanssissa, etenkin ns. käden ali-tansseissa, löytyy kuvioita vaikka millä mitalla.Ymmärtääkseni agilityssä on myös erilaisia ohjaustekniikoita aika laaja valikoima. Tanssikuvioita olen opetellut sekä kursseilla että ihan IRL lavoilla ja välillä tuntuu siltä ettei joku askellus ole ollenkaan looginen eikä meinaa mennä jakeluun millään. Vaan a'vot kun hoksaa miten ja millä rytmityksellä homma toimii ja saa oikean suorituksen lihasmuistiin, niin jopas alkaa kellohame heilua. Jo tällä agilitykokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että ohjaustekniikoissa on ihan sama juttu. Ensin on hiukkas kuutamolla, mutta kun jutun jujun hoksaa ni sitten tuntuu jo ihan loogiselta. Ja molemmissa toimii sama periaate, vasta lukemattomien ja lukemattomien toistojen myötä liike muuttuu automaatioksi ja sen jälkeen tekeminen on helppoa. Tanssissa pätee myös sama seikka kuin agilityssä, liike ei pysähdy koskaan. Vaikka jalat stoppais, niin liike jatkuu vartalossa.

Kolmas (ja ehkä molemmissa lajeissa tärkein) seikka on ILO. Tekemisen tulee olla molempien mielestä kivaa ja hauskaa, ryppyotsaisuus ei sovi lajeihin ollenkaan. Jos touhu menee suorittamiseksi ja ILO katoaa, on aika pitää vähän tuumaustaukoa ja miettiä mikä meni vikaan. Paras flow tulee kun on vaan hitsin kivaa ja antautuu tekemiseen koko sydämellään. (Tai ainakin tanssissa se menee juuri näin ja voisin kuvitella että agilityssä on ihan sama juttu.)

Näin mä hyppään!

Tämä yhteyshän ei toki tarkoita sitä että agility olisi minulle jotenki äärimmäisen helppoa, mutta opettelua helpottaa kovasti se, kun on jokin toinen asia, jonka kautta tekemistä voi miettiä ja peilata. Huomenna mennään vahvistamaan tanssitaitoa, ohjelmassa on koko päivä ihanaa hottia Kuubalaista salsaa! NAM! Ja maanantaina sitten taas agilityhallille valssaamaan. =D

Susitesti

Kajaanissa järjestettiin 11.-12.10. susi-ja karhutestit koirille. Ilmoitin Uulan susitestiin, kun halusin nähdä miten koira toimii uudessa, ehkä hieman pelottavassa tilanteessa. Videolta voitte halutessanne itse katso miltä meno näyttää.

Testaaja kommentoi tapahtumia näin:

"Tässä oli hyvä esimerkki koiran yhdestä käyttäytymismallista: 
1. ensin tulee hämmästys
2. koira on selvästi varuillaan
3. koira arvioi onko vastus kiva koirakaveri vai peto
4. toiminta (tällä koiralla pedon karkoittaminen)
Jos tämä koira tapaisi oikean suden, se ei enää tarvitsisi miettimisaikaa vaan alkaisi toimimaan välittömästi. Hieno koira, sillä pedon karkoittamisen lisäksi se palautui hyvin testistä. :) "

Tämä tuki hyvin sitä käsitystä, mikä minulla koirasta onkin. On harkitsevainen (suin päin ei rynnätä mihinkään), toimii itsenäisesti ja palautuu kaikista tilanteista todella nopeasti. Olen sanonut jo aikaisemminkin, vitsi että odotan innolla luonnetestiä!

Facebookissa video on ollut jo jonkin aikaa, mutta laitetaan vielä bloginkin puolelle.

Hieno hienompi Uula

Kävimme eilen Uulan kanssa kolmannella agility-tunnillamme. Aikaisemmilla kerroilla on opeteltu hyppy, putki, pöytä, rengas, mutkaputki, pituus ja nyt harjoittelimme muuria ja pussia + valssia sekä tehtiin pientä rataa. Näihin esteisiin tai harjoituksiin en sen tarkemmin mene, mutta se, minkä eilen tajusin, teki minut todella iloiseksi. Uula on jonkun mielestä varmaan pumiksi todella rauhallinen ja sitä se toisaalta onkin. Sen eteen olen tehnyt töitä ihan ensimmäisestä päivästä lähtien eli mikään asia ei ole tapahtunut ennenkuin on maltettu odottaa. Ja leikki on pääsäntöisesti lopetettu niin, että minä sanon "riittää". Silloin homma loppuu ja koira lopettaa höntyämisen.

Jaa mää vai?

Eilisellä agility-tunnilla hoksasin että minulla on koira joka kiihtyy "nollasta sataan" tarvittaessa ja tekee töitä täys höyry päällä, mutta myös laskee kierrokset "sadasta nollaan" todella nopeasti. Tilanne on tällä hetkellä tämä, koskaanhan ei voi tietää miten se muuttuu, mutta voi että miten on kiva tehdä töitä tuollaisen koiran kanssa! Nyt on aika vaikea kuvitella että se joskus kuumuisi niin paljon että lähtisi lapasesta. (Ohjaaja saattaa tosin olla herralle auttamattoman hidas...) Muutoinkin täytyy sanoa että olen saanut aivan unelmieni koiran (niin kait meillä kaikilla on!). Tiedä sitten minkä verran tässä yhtälössä ovat vaikuttaneet koiran luontaiset ominaisuudet ja minkä verran minun toimintani. Toki osansa on silläkin, että Uula on ainoa koira yhden ihmisen taloudessa, joten miltei kaikki mitä sen kanssa on tehty, on ollut minun näpeissäni. Toisin sanoen Uulan ei ole tarvinut miettiä kuka on homman pomo, kun se on alusta saakka ollut selvää.

Totaaaa, mitä tässä ny pitäis sit tehä?

Ehkä sit kuitenkin kaikkein tärkeintä on että ihminen ja koira ovat toisilleen sopivat, molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus kunnossa ja sit vaan on ihan hitsin hauskaa yhdessä! Lisäksi tän kokemuksen perusteella sanoisin, että ekan vuoden aikana kannattaa vaan kulkea ja touhuta niin paljon kun ikinä mahdollista, se luo pohjan koko tulevalle yhteiselolle. Todella mielenkiintoista on nähdä mihin tämä meidän suhde vielä kehittyy ja minkälainen aikuinen koira Uulasta tulee. Eihän se oo vielä kun vähän vajaa 1v 5kk! Ja virallista luonnekuvausta ja luonnetestiä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla.

Emmätiä oliks tässä kirjoituksessa kauheesti mitään pointtia, on vaan niin hyvä mieli kun koiran kanssa kaikki toimii. *Happy happy joy joy*

Ps. Hiihtokuva on viimetalvelta, kun tutustuttiin tähänkin lajiin.

Yökyläilyä

Olen saanut nauttia muutaman yön koirattomasta elämästä. Kyllä, nimenomaa nauttia! Tällaisella yh-puminhuoltajalla kun arkipäivät menevät muuten lähinnä töissä ja se aika mikä ei mene töissä, menee koiran kanssa kävellessä. Tuntuu ihan luksukselta kun viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla ei tarvitse lähteä ulos. Toki hyvä puoli tässä vapaudessa on se, että se kestää vain hetken, koirastahan en missään nimessä haluaisi luopua!

Valopäät

Uula on siis yökylässä veljensä Tapsun (Napos Ukasz) luona. Heidän perheessään on koiran lisäksi kaksi aikuista ja 8-vuotias poika. Minusta on aivan mielettömän ihanaa, että Uulalla on Kajaanissa kakkoskoti, jonne voin koiran jättää hyvillä mielin. Tiedän, että Uula viihtyy ja tiedän, että sitä kohdellaan kuin omaa koiraa. Lisäksi Uula tottuu siihen että ympärillä on enemmän elämää kuin meidän kotona ja oppii olemaan lasten kanssa. Meillä kun ei oikein lapsituttavia ole. Vastavuoroisesti Tapsu on aina tervetullut meille kylään, mikäli hoitopaikkaa tarvii tai ihan muuten vaan. Olen ollut huolissani siitä, että Uula leimaantuu liikaa minuun, joten molemmille tekee varmasti hyvää olla välillä erossa.

Vapaailtaa juhlistin luonnollisesti jollain, mitä en normaalisti voi töitten jälkeen tehdä... Menemällä kuntosalille! Kotona voi toki treenailla omalla painolla vaikka mitä, mutta ah kun on ollut rautaa ikävä. Minulla on nyt ihka oma personal trainer, liikuntapuolta opiskeleva komistus, joka pitää huolen ettei meikä pääse veltostumaan. Syyskuun lopulla tehtiin kuntotestit ja inbody-mittaukset, jotka uusitaan sitten tammikuun puolivälissä ja katsotaan mitä on saatu aikaan. Ainakin hikeä ja kipeytyneitä lihaksia, sen voin kertoa...

Viaton uhri ja väsyneet teurastajat

OnniDog'14 osa 3

Viimeinen osa, vihdoin...

Sunnuntai-aamu 7.9. valkeni Jämsässä varsin sumuisena. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin koiran kanssa aamulenkille Jämsänjokivarteen ja aika lailla rauhassa siellä saatiin aamusta nauttia. Jos olisi ollut yhtään enemmän aikaa, niin olis ollut aivan ihana kierrellä pidempään entisen kotikaupungin katuja sunnuntai-aamun hiljaisuudessa. Majapaikassa aamiainen oli jätetty jääkaappiin valmiiksi aikaisia lähtijöitä odottamaan. Jotkut olivat olleet liikkeellä jo ennen meitä ja kahvit oli pannussa valmiiksi tiputeltuna. Koska aamupalatarjoilu oli ihan meidän huoneemme vieressä eikä paikalla näkynyt ketään muita, tuli Uula minun seurakseni. Tosin hänellä oli ihan oma aamupala huoneessa... OnniDog-aamun ohjelmassa oli tutustuminen agilityyn ja rally tokoon, joten seuraavaksi hop, nokka kohti Himosta!

Agilityesteitä on käyty ihmettelemässä joskus aikaisemminkin, joten ihan vieraita erilaiset häkkyrät eivät olleet. Uula on varsin ennakkoluuloton kaveri, mitään estettä se ei osannut arastella. Hienoisena miinuksena oli se, että alkeis- ja jatkoryhmä oli yhdistetty ja pari tyttöä teki radanpätkää kahden erittäin innokkaan bortsun kanssa. Ylläripylläri Uulakin hiukan meinas lämmetä kun ne haukun kanssa rallasivat putkea ja hyppyesteitä. Tässä vaiheessa ei meillä tarvis vielä kauheesti vauhtia olla...

Hengähdystauon jälkeen oli ohjelmassa tutustuminen Rally-Tokoon, joka oli minulle entuudestaan vieras laji. Ohjaaja kertoili ensin vähän yleisistä säännöistä ja jutuista ja sen jälkeen oli tarkoituksena tehdä pienimuotoinen rata. Aluksi käytiin tutustumassa rataan ilman koiria ja sen jälkeen harjoiteltiin koirien kanssa jokainen liike erikseen. Rally-Toko rata koostuu erilaisista tehtäväkylteistä (kaikki käytettävät kyltit löytyvät yhdityksen sivuilta), joiden kohdalla suoritetaan kyltin määräämä tehtävä, esimerkiksi "käännös vasemmalle", "juosten" tai "maahan". Tokoon verrattuna tämä laji on hieman sallivampi eli kaiken ei tarvitse olla niin sotilaallisen täsmällistä. Kuten Rally-Tokoyhdistyksen sivuilla kerrotaan "Tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti, liikkeet suoritetaan hymyssä suin hännät heiluen." Rata oli sopivan haastava ja lopuksi meistä jokainen suoritti sen vuorollaan läpi. Tästä jäi sellainen fiilis, että tämä voisi olla meidän laji! Harmi vaan että Kajaanissa ei ole mitään ryhmää missä tätä lajia voisi treenata.

Paikallinen Jämsän Seutu kävi myös seuraamassa tapahtumaa.

Aamupäiväisen aivojumpan jälkeen koira pääsi autoon huilaamaan kun minä suuntasin odotetulle Tuire Kaimion luennolle "Koiran käyttäytyminen, oppiminen ja palkitseminen". Luento aloitettiin alusta eli koiran perimästä: sekä arkuus/rohkeus että arsykekynnys ja palautuminen ovat voimakkaasti perinnöllisiä ominaisuuksia. Lisäksi myös kasvuolot kasvattajan luona vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Tuire mainitsi erityisesti herkkyyskaudet eli tietyn käytöksen puhkeamisen ajankohdan, jolloin käytöstä on helpointa vahvistaa tai sammuttaa. Esimerkiksi jos koirasta ei toivota kovaa kaivamaan, voidaan käytös sammuttaa kun muutamaksi viikoksi estetään kaivaminen silloin, kun käytös ensimmäisen kerran puhkeaa. Pumien kohdalla kasvattajalla on varmasti mahdollista vaikuttaa siihen minkä verran pennut oppivat haukkumaan ts. onko se jatkuvaa huvikseen "räkytystä" vai jonkin asian ilmaisemista tarvittaessa. Tällaista vaivannäköä kasvattajalta ainakin minä omistajana arvostan todella paljon! Sosiaalisen käyttäytymisen alkeet opitaan pikkupentuaikana emän ja sisarusten kanssa, mutta asiaan pitää kiinnittää huomiota myös pennun uudessa kodissa. Tuiren näkemys oli, ettei puolen vuoden ikään mennessä saisi tulla yli viikon jaksoa tapaamatta toisia koiria, jotta pentu oppisi sosiaalisen käyttäytymisen kunnolla. Tähän olen itse joutunut panostamaan, koska Uula on ainokainen koira ja pentuaikana vierailtiinkin tuttujen koiraihmisten luona sekä koirapuistossa ahkerasti. Toki omistajan kannattaa yrittää varmistaa että kaikki kohtaamiset olisivat positiivisia.

Koulutuksessa tärkeintä Tuiren mukaan on, että tehtävä on pilkottu riittävän helppoihin osiin. Jos koiraa pääsee palkitsemaan riittävän usein, niin sen mielenkiinto tehtävää kohtaan säilyy. Sitten kun tehtävä sujuu n. 80% varmuudella, voidaan vaikeuttaa. Jos koira on liian varma eli osaa 110 %, niin se ei osaa ollenkaan niin herkästi tarjota mitään muuta toimintamallia, vaan turhautuu kun ei saakaan enää palkkiota siitä, mistä aiemmin palkattiin. Kun koiraa kouluttaa niin että tehtävät ovat riittävän helppoja, palkintoja tulee tiheään ja välillä pidetään muutaman minuutin huilitaukoja, niin koira jaksaa tehdä töitä pitkään. Lisäksi Tuire mainitsi että kannattaa selvittää mikä koiraa mihinkin asiaan motivoi ja palkata sitten sillä, näin päästään parhaaseen lopputulokseen.

Kaikenkaikkiaan luento oli todella mielenkiintoinen ja sitä olisi jaksanut kuunnella vaikka koko päivän. Tässä on koostettuna lähinnä kaikkein eniten mieleenjääneet asiat, mutta lisätietoahan löytyy Tuiren kirjoittamista kirjoista vaikka kuinka. Löysin myös hieman kattavammat muistiinpanot eräästä toisesta blogista, joten jos kiinnostaa, niin käykää ihmeessä tsekkaamassa.

Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen OnniDog tapahtuman antiin. Harvoin on mahdollisuus päästä tällaisille luennoille, saatika että niitä on useampi muutaman päivän sisällä. Suosittelen tsekkaamaan tarjonnan, kun OnniDog´15 tapahtuma lähestyy. Ajankohtahan on 10.-13.9.2015 ja paikkana mahtaa olla edelleen Jämsän Himos.

MEJÄ

Keväällä käytiin Uulan kanssa Seppälässä jälkikurssilla, jossa saatiin ohjeet ja harjoitukset ihmisjäljen opiskeluun. Kesän aikana olenkin tehnyt muutamia kertoja jälkeä nurmelle ja Uula on aina kovin innoissaan kun näkee että valjaat+liina kaivetaan esiin. Verijälki on kiinnostanut myöskin tuosta kurssista lähtien, mutta ei ole ollut oikein ketään, joka neuvoisi miten se tehdään oikeaoppisesti. Tavoitteena toki että voisimme mennä joskus jälkikokeeseen (Metsästyskoirien jäljestämiskoe, MEJÄ).

Nyt lomalla tuli tilaisuus opetella verijälkeä Hallissa Paasikiven Mailiksen opastuksella. Mailiksella on aikanaan ollut useampia kiharakarvaisia noutajia, joiden kanssa hän on jäljestänyt. Pumi tuli hänen kuvioihinsa 2003 Karvakorvan Äimänkäen eli Ukon, muodossa. Ukolla on kaksi tulosta avoimen ja viisi tulosta voittajaluokan jäljeltä vuosilta 2012-2013, on muistaakseni yhtä tulosta vaille jälkivalio. Nyt Mailiksella on kasvamassa toinenkin pumi, Karvakorvan Guru eli Pomo, Uulan hyvä kaveri.

Maanantaina 15.9. ajeltiin iskän mökiltä Halliin, jossa Mailiksella oli jo tykötarpeet valmiina ja niin suuntasimme koirien kanssa Vehkaojan metsiin. Koirat jätettiin protestoinnista välittämättä autolle jälkien teon ajaksi. Välineistöä ei tarvinnut kuin narussa oleva pesusieni ja pullo verta. Ensiksi potkittiin maahan aloituskohta, jossa sieneen kaadettiin verta ja sen jälkeen Mailis suunnisti edellä merkkaamassa reittiä ja minä vedin sientä perässä. Jäljen kokonaispituus oli ehkä 200 - 300 metriä, mutta kokeessakin olevat kaksi makausta / kulmaa sinne tehtiin. Sorkkaa ei ollut matkassa, joten jäljen päässä palkkana oli verinen sieni. Sitten vielä toinen samanmoinen jälki Pomolle.

Uula pääsi ensimmäiseksi ajamaan jälkeä ja valjaista+liinasta tiesi jo että nenätyötä on tarjolla. Tällä kertaa jälki ei ollutkaan ihmisjälki, vaan verijälki, mutta se ei pientä pumitusta hämännyt. Nenä tiukasti maahan ja vauhti päälle. Aluksi intoa oli sen verran, että liinasta joutui vähän jarruttelemaan ettei ihan mene hökellykseksi, mutta äkkiä rauhoittui tekemään töitä kunnolla. Ensimmäisellä makauksella piti hetki hakea suuntaa, mutta sitten hoksasi ettei tämä jatkunutkaan suoraan, vaan joku oli tehnyt kulman. Jälkeä tehdessä ajattelin että ei kait se näin pitkää jälkeä jaksa keskittyä ajamaan, vaan mitä sitä tyhjää, Uula kyseli jäljen päässä että oikeestiko tämä jo loppui. Intoa olisi selvästi ollut paljon enemmän. Hieno ja taitava pieni! Ja Pomo suoritti tyylilleen uskollisena oman jälkensä vielä vauhdikkaammin. Ei taida pumeilta virta ihan äkkiä loppua! :) Palkaksi pojat pääsivät vielä metsään juoksentelemaan.

Loppuviikosta kulkeuduttiin äitin mökille Viitasaarelle veripullo matkassa. Torstai-iltana kävin tekemässä 300 - 400 metrin jäljen ryteikköön ja sitten perjantai-aamuna, reilu 12 tuntia myöhemmin, koiran kanssa ajamaan. Virheettä, tarkkaan ja hienosti Uula ajoi tämänkin jäljen ja palkkana ollut jäinen lihapulla oli jo syöty kun minä pääsin kaadolle. Itse ajattelin muutamassa kohdassa että nyt on väärä suunta, kunnes näin että sinne ne merkitkin näyttää. On se vaan niin kiva seurata kun koira tekee jotain luontaista ja mieluista hommaa! Nyt innolla odotellaan ens kevättä ja kesää, että päästäisiin ihan oikeisiin jälkikokeisiin.

Edit: Mielestäni mä julkaisin tän tekstin jo aikaa sitten, mutta näytti jostain syystä olevan luonnoksena. Niin tai näin, nyt ainaskin näkyy! t. tekniikan ihmelapsi Miia