Reissuun!

Emäntä ja pumitus hyppäävät tänään Yarikseen ja huristelevat reilun viikon kotimaanturneelle. Pidämme talvilomaa ens viikon ja sitten palaillaan jouluksi kotiin (eli töihin). Ensimmäinen etappi on Pieksämäki, mennään viikonlopuksi iskän luokse kylään, ja sieltä jatketaan Jämsään. Tiistain paikkeilla ois tarkotus rantautua siskon luokse Auraan ja sitten taas ens viikonloppuna äitin lihapatojen ääreen Viitasaarelle. Estimated arrival time takaisin Kajaaniin on tiistai 23.12. Kaikenlaisia pit stoppeja tehdään matkanvarrella fiiliksen ja muiden ihmisten aikataulujen mukaan. Katsotaan jos ehdin jossain vaiheessa päivitellä reissukuulumisia blogiin.

Vuoden vaihteen jälkeen koittaa vähän uudet kuviot, sain opiskelupaikan Kajaanista ja lähden opiskelemaan lähihoitajaksi!

Ps. Uula on nyt ollut melkein viikon kokonaan raakaruoalla. Hyvin uppoo eväät, eikä mahakaan ole reagoinut eli so far so good.

Kuva Nallikarista 14.12.2013

Ruokaa!

Meillä on aina enemmän tai vähemmän jouduttu säätämään syömisen kanssa. Uula oli pentuna huono syömään, joten miltei kaikki vippaskonstit käytettiin että pentu söisi riittävästi evästä. Ja meillä oli selkeästi eri näkemys siitä, mikä on riittävästi! Kaikki häiriöt vaikuttivat syömiseen niin, että syöminen keskeytettiin välittömästi eikä sitä välttämättä enää jatkettu, vaikka häiriö loppui. Etenkin reissussa ollessa oli monesti kaikkea niiiiiiin paljon mielenkiintoisempaa kuin syöminen. Siskoni perhe näkee varmaan edelleen painajaisia meidän vierailuista, kun kaikki käskettiin istumaan hengittämättä hiljaa silloin, kun Uula ruokaili. =D Toki ongelma oli varmaan enemmän minun pääni sisällä, eihän koira kupin äären nälkään kuole, mutta tuntui niin surkeelta kun kaikki kylkiluut tuntuivat selvästi ja koira vaan närppi ruokaansa.

Toinen seikka on ollut herkkä maha. Ei onneksi mikään yliherkkä, että jokainen vieras asia aiheuttaa oireita, mutta kuitenkin niin herkkä ettei huoletta ole voinut antaa ihan mitä vaan. Pentuaikana oli ainakin muutaman kerran ripulia ja useampaan otteeseen uloste meni löysäksi vaikkei tullut ihan varsinaista ripulia.

Hirvenluu saa kyytiä mummun mökillä

Uula on tähän saakka syönyt pääasiallisesti nappuloita, viimeisimpänä Brit Caren medium breediä. Vasta tuo kolmas kuivaruokamerkki osottautui edes jollain tapaa toimivaksi, maha kesti ja koira söi mielellään. Kokeilin myös active-versiota, mutta sitä ei maha kestänytkään, vaan meni löysälle. Nykyisin koira on syönyt paremmin, ei varsinaista nirsoilua, mutta tuntuu että niin paljoa nappuloita en saa tuohon upotettua, että alkaisi keräämään lihaa päälleen. Uula on ollut laihan ja hoikan välimaastossa koko ikänsä, joten hieman saisi lisää lihaa tulla runkoon.

Takaraivossa on jo pidemmän aikaa ollut ajatus raakaruokintaan siirtymisestä, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole ollut riittävästi tietoa aiheesta eikä niin paljoa mielenkiintoa (ja ylimääräistä aikaa) että olisin jaksanut alkaa itse ottaa selvää asiasta. Kuin tilauksesta Malin Ekblom julkaisi seitsemän viikon aloitusohjelman Nappulanärppijästä aidoksi lihan syöjäksi, jossa kerrotaan ihan yksityiskohtaiset ohjeet ruokavalion muuttamisesta. Lisäksi ohjelman aikana tulee tietoa ruokavaliosta niin, että sen jälkeen pystyy itse suunnittelemaan omalle koiralleen sopivan ruokinnan.

Ensimmäinen viikko alkaa olla takana ja nyt ollaan jo tilanteessa ettei nappuloita enää anneta. Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin ja pikkuhiljaa päästään lisäämään ruoan määrä tavoitetasolle. Tältä ruokintamuutokselta odotan paljon. Toiveena on että ruoka syödään paremmin, maha ei oireile ja että koira saa muutaman kilon lisää lihaa päälleen. Eniten minua ehkä arveluttaa miten tämä ruokintatyyli toimii reissuolosuhteissa, liha kun on pakastetussa muodossa eikä kauaa sulana säily. Käytännön harjoituksiin päästään jo joulunalusviikolla, kun minulla on talviloma ja lähdemme taas reissunpäälle.

Palaan aiheseen kun meillä on enemmän kokemusta raakaruokinnasta.
Ps. Kokemuksia ja kommentteja otetaan ilolla vastaan!

Tieto lisää tuskaa, vai lisääkö sittenkään...

Innokkaana lukijana olen kahlannut useita koirakirjoja läpi ja ajattelin jakaa näitä myös teidän kanssanne. (+ tässä nämä pysyy kätevänä muistilistana itsellenikin)

Kirjat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, olen lisäillyt niitä listaan sitä mukaa kuin on mieleeni tullut. Jokaisessa näistä kirjoista on ollut juttuja, jotka ovat lisänneet ymmärrystäni koirista sekä niiden kanssa elämisestä ja kouluttamisesta. MUTTA, mitään kirjaa ei kannata lukea kuin "piru raamattua" vaan miettiä miten tämä toimii omalla kohdalla vai toimiiko mitenkään. En itsekään allekirjoita kaikkia kirjoissa kerrottuja asioita tai konsteja, mutta nämä kirjat ovat kuitenkin sellaisia minkä lukemista voin suositella kaikille koiraihmisille.

Kommentteja otetaan mielellään vastaan ja toivoisin, että myös muut bloggarit innostuisivat kertomaan mitä kirjoja ovat lukeneet ja hyväksi todenneet.



Koirankorjauskirja, Pertti Vilander ja Lilli Loiri-Seppä
"Pertti Vilanderin koirankoulutusmetodi perustuu koiran omaan logiikkaan ja laumakäyttäytymisen ymmärtämiseen.Kirja on tarkoitettu paitsi ongelmien ennaltaehkäisyyn, myös niille ihmisille, jotka ovat vihaisia ja väsyneitä koiransa käyttäytymiseen: puremiseen, rähisemiseen, tarpeiden sisälle tekemiseen, omaisuuden tuhoamiseen. Kaikille koirien emännille ja isännille, joiden voimat ja kaikki konstit on käytetty loppuun ja jotka kenties jo pyörittelevät mielessään sitä viimeistä vaihtoehtoa, eläinlääkärin piikkiä. Ihmisille, joiden koiraelämästä puuttuu kaikki ilo. Kirja tuo yhteisymmärrystä ja sopusointua niihin koiraperheisiin, joista se on puuttunut.Kirja valaisee myös erikoisen miehen ihmeellistä suhdetta koiriin. Elämän traagiset lähtökohdat ajoivat pienen pojan koirien pariin, mikä on johtanut elämänmittaiseen seikkailuun koirien parissa. Pertti Vilanderilla on poikkeuksellinen lahjakkuus, intuitiivinen taito ymmärtää koiran kieltä."

Koiran silmin, Alexandra Horowitz
"Vaikka koira on ollut ihmisen paras ystävä jo kymmeniätuhansia vuosia, emme tiedä, miten koira kokee ja ymmärtää maailman. Koirat sen sijaan tuntuvat ymmärtävän meitä välillä paremmin kuin me itsekään. Käyttäytymistieteilijä ja psykologi Alexandra Horowitz kutsuu lukijan katsomaan maailmaa koiran näkökulmasta: Mitä kaikkia hajuja koira pystyy uskomattoman tarkalla vainullaan aistimaan? Mitä se oikeastaan matalalta korkeudeltaan näkee? Mitä koira ymmärtää? Näihin ja muihin koiran mieltä koskeviin kysymyksiin Horowitz vastaa uusimman tutkimustiedon avulla. Kirjaa ryydittävät kertomukset hänen omasta koirastaan. Horowitz kuvaa myös koirien sosiaalisia ja viestinnällisiä taitoja ja antaa koiranomistajille vinkkejä, miten koiria tulisi lähestyä."
 

Koira puhuu, Natalia Krivolaptsuk
"Ihmisen ja koiran välinen viestintä Natalia Krivolaptsuk on pietarilainen lingvisti ja eläinpsykologi, jonka erikoisala on kielen ja ajattelun rakenneanalyysi. Hän esittelee psyykkiseen toimintaan liittyvän informaatiomallin ja soveltaa sitä koirien psyyken analysoimiseen. Krivolaptsuk on tutkinut koiran ja ihmisen välistä suhdetta lajien ja persoonallisuuksien välisenä suhteena. Hänen mukaansa koiran ja ihmisen välinen sanaton viestintä ei rajoitu pelkkiin äänteisiin ja eleisiin, vaan sitä on mahdollista kehittää huomattavasti pidemmälle. Kirja on lämminhenkinen kuvaus koiran ja ihmisen intensiivisestä vuorovaikutuksesta, Siitä mitä koira voi meille merkitä, mitä se voi meille antaa ja mihin tarvitsemme toinen toisiamme. Jos haluat oppia tuntemaan itsesi, tutustu koiraasi."

Miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin, Rupert Sheldrake
"Tuntuuko sinusta joskus, että koirasi pystyy aavistamaan kotiintulosi ennen kuin se kuulee äänesi tai että se vaistoaa mielialasi. Eläimillä on kykyjä, joita tiede ei ole pystynyt selittämään. Siksi niistä on vaiettu. Cambridgen yliopiston maailmankuulu mutta kiistelty professori Rupert Sheldrake on tutkinut ihmisten ja heidän lemmikkiensä välistä suhdetta sekä eläimillä havaittavia paranormaaleja kykyjä. Hänen teoriansa mukaan lemmikkieläin pystyy muodostamaan ihmisen kanssa ns. morfisen kentän, jonka kautta se vastaanottaa informaatiota telepaattisesti. Sheldrake antaa tieteellisen mutta helppotajuisen selityksen tähän asti pseudotieteenä pidetylle ilmiölle."

 

Hihnan toisessa päässä, Patricia B McConnell 
"Hihnan toisessa päässä tarjoaa uuden ja avartavan näkökulman koiran ja isäntäväen suhteeseen. Kiinnostuksen kohteena on pikemminkin ihminen kuin koira. Eläintutkija ja koirankouluttaja, tohtori Patricia McConnell tarkastelee teoksessaan ihmistä kuin mitä tahansa mielenkiintoista luontokappaletta pohtien miksi käyttäydymme koirien lähettyvillä kuten käyttäydymme ja miten koirat toimemme tulkitsevat. Hän neuvoo, miten voimme kehittää yhteistyötämme nelijalkaisen ystävämme kanssa niin, että se tuo kummastakin esille parhaat puolet. Kirjassa selvitetään muun muassa miksi lemmikki tulee koiramaisesti käyttäytyvän omistajan luo, miksi "johtajuuden" ottaminen suhteessa koiraan voi johtaa vaikeuksiin ja millaisia yksilöllisiä luonteenpiirteitä on sekä koirilla että ihmisillä."

 Laumanjohtaja, Cesar Millan
"Bestsellerkirjailija ja TV:stä tuttu Cesar Millan on kohonnut yhdeksi tämän hetken suosituimmaksi koira-asiantuntijaksi. TV-sarja Koirakuiskaaja on kerännyt Suomessakin MTV3 Ava:lla omat suosikkikatsojansa, ja viime vuonna suomennetusta samannimisestä kirjasta on otettu jo kaksi painosta. Laumanjohtaja syventää Millanin ajatuksia koiran kasvatuksesta. Selkeä johtaja on tärkeintä mitä koira tarvitsee, ja moni käytösongelma - hyppiminen, aggressio, pelko, hyperaktiivisuus - ratkeaa, kun koiralle osoitetaan johdonmukaisesti sen paikka kodin hierarkiassa. Voimakeinoja ei tarvita. Millan selventääkin uudessa kirjassaan entistä tarkemmin meistä huokuvan energian käsitettä. Tyynen ja itsevarman energian ohella johtajuus osoitetaan toistuvissa tilanteissa, joissa koira usein lipsahtaa pomon asemaan: ruokailu, jälleennäkeminen, lenkille lähtö, vieraiden kohtaaminen. Johtaja syö ensin, menee ulos ensin ja osoittaa esimerkillistä tyyneyttä kohdattaessa. Millan tekee myös teräviä huomioita eri rotujen ominaispiirteistä, jotka on otettava huomioon koiran kasvattamisessa. Teosta värittävät jälleen lukuisat esimerkkitapaukset ja valokuvat Millanin Los Angelesissa toimivasta koirapsykologikeskuksesta."

Rauhoittavat signaalit, Turid Rugaas
"Puheväleihin koiran kanssa! Koirien rauhoittavien signaalien tunteminen on koiranystävälle korvaamaton taito monesta syystä: * Koirat käyttävät signaaleja koko ajan. * Jos ymmärrämme, mitä koiramme yrittää meille sanoa, pääsemme eroon turhista väärinkäsityksistä. * Koiranomistaja voi oppia itse käyttämään rauhoittavia signaaleja ja kommunikoimaan niiden avulla koirien kanssa. Norjalainen Turid Rugaas kertoo kirjassaan koirien käyttämistä rauhoittavista signaaleista. Opi sinäkin tarkkailemaan ja ymmärtämään koiraasi. Ryhdy käyttämään rauhoittavia signaaleja koirien tapaan, niin koirasi tietää, mitä haluat sille sanoa. Kirjan avulla pääsette todellisiin puheväleihin!" 

Kuuntelen koiraani, Jan Fennell
"Englantilaisen koiragurun, Jan Fennellin, Kuuntelen koiraani on koirankoulutuksen perusteos, maailmanlaajuinen bestseller, joka uudisti ilmestyessään perinteisiä koulutusmenelmiä. Fennellin koulutusmenetelmässä avainsana on laumanjohtajuus - sen saavuttaminen ja säilyttäminen joka tilanteessa. Koiraa ei pidä kasvattaa kuin lasta vaan kuin laumaeläintä, jonka tulee tietää paikkansa hierarkiassa. Fennellin opeilla omistaja saa hyvin käyttäytyvän lemmikin ja koirakin on onnellinen - se saa olla koira!" 

 Pennun kasvatus, Tuire Kaimio
"Pennun kasvatus on selkeä ja syvällinen tietokirja, jonka avulla uuden koiran omistaja ei jää lemmikkinsä kanssa pulaan missään arkipäivän tilanteessa. Selkeästi jaksotetut luvut ja havainnolliset nelivärikuvat käsittelevät koiran kouluttamisen ongelmakohtia lemmikin eri ikävaiheissa, pennusta murrosikään ja täysikasvuiseksi.Mistä voi tietää, mikä koirarotu sopii parhaiten lemmikiksi lapsiperheeseen? Kuinka koira saadaan rauhoittumaan, kun san kynsiä leikataan tai kun sen pitäisi pärjätä kotona yksin? Teoksessa opastetaan koiran mielenterveydelle tärkeän virikkeellisen toiminnan löytämisessä. Lisäksi kirjassa annetaan vinkkejä, kuinka eriluonteisten pentujen kehityksen tukemisessa onnistutaan. Kirja sopii mainiosti myös aikuisen koiran opettamiseen.Pennun kasvatus on 2000-luvun koirakirjojen ehdoton ykkönen. Kirjan sisältö on uusittu viimeisimmän tutkimuksen mukaiseksi ja sitä on laajennettu tuoreilla harjoituksilla. Tuire Kaimio on Suomen tunnetuin eläintenkouluttaja ja koirakansan arvostama tietokirjailija. Hänen viimeisin teoksensa on Koirien käyttäytyminen." 

 Koirien käyttäytyminen, Tuire Kaimio
"Kattavin suomalainen tietolähde koirien käyttäytymisestä Koirien käyttäytyminen on erinomainen hakuteos kaikille, jotka haluavat perehtyä koiransa mielenliikkeisiin. Pitkällisen taustatyön tuloksena syntynyt kirja vastaa myös koira-alan ammattilaisten ja koirankouluttajien sekä kasvattajien tiedontarpeeseen. Tiedämme miten sudet käyttäytyvät, mutta miten eläisivät koirat, jos voisivat valita? Nykytutkimuksen valossa vastaus koiran käyttäytymiseen löytyy ennemmin kylien liepeillä eläviä puolikesyjä koiria kuin susia tarkkailemalla. Sitä kautta paljastuvat monet lemmikkikoirienkin arvoitukseksi jääneet toimintatavat. Teoksessa perehdytään syvällisesti lajin kesyyntymishistoriaan, koiran synnynnäiseen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen ja oppimiseen sekä tyypillisimpiin ongelmia aiheuttaviin luonteenpiirteisiin. Tuire Kaimio on Pohjoismaiden tunnetuin eläinnäyttelijöiden kouluttaja sekä pidetty käytännön koulutuskurssien pitäjä. Hänen edellinen koirakirjansa, Pennun kasvatus, on alan moderni klassikko. Arvostettu eläinvalokuvaaja Minna Tallberg on tallentanut kuvitukseen koirien käyttäytymisen hienoimmat vivahteet. Kuvat on otettu nimenomaisesti tätä kirjaa varten." 

Mitä yhteistä on tanssilla ja agilityllä?

Tällä huimalla viiden kerran agilitykokemuksellani olen oivaltanut että tanssilla ja agilityllä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä, kuin mitä ehkä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Tanssista minulla on huimasti paljon enemmän kokemusta kuin agilitystä, noin 10+ vuotta, ja siinä lajissa koen olevani vahvoilla. Tosin ikinä en ole kilpaa tanssinut eikä se minua ole kiinnostanutkaan, mutta lavoilla sitäkin enemmän.

Koetan avata asiaa:
Tanssissa mies vie ja nainen seuraa, agilityssä ohjaaja vie ja koira seuraa. Koska itselläni on, yllätys yllätys, aika paljon kokemusta tuosta seuraamisesta, pystyn hyvin ymmärtämään miten koira ohjausta tulkitsee. Tanssiminen on hieman haasteellista mikäli vienti on myöhässä, epävarmaa tai epäselvää - eiköhän sama päde myös agilityssä. Edellisissä harjoituksissa huomasin selvästi omat virheeni, heti kun koira meni ohi esteestä, tajusin mikä asennossani ohjasi koiran vikaan. Samoin kun koira "varasti" lähdöstä, hoksasin mikä toiminnassani antoi viestin lähteä liikenteeseen. Edellä mainittujen virheiden korjaaminen onkin sitten ihan eri juttu..! Agilityssä tuntuu olevan niin miljoona pikkuasiaa muistettavana, että opeteltavaa ja hiottavaa riittää varmasti loputtomiin. Mutta, ei se tanssitaitokaan yhdessä yössä tullut ja silläkin saralla riittää oppimista jatkuvasti.

Sujuu se valssi näinkin

Toinen seikka on erilaiset ohjaustekniikat. Tanssissa, etenkin ns. käden ali-tansseissa, löytyy kuvioita vaikka millä mitalla.Ymmärtääkseni agilityssä on myös erilaisia ohjaustekniikoita aika laaja valikoima. Tanssikuvioita olen opetellut sekä kursseilla että ihan IRL lavoilla ja välillä tuntuu siltä ettei joku askellus ole ollenkaan looginen eikä meinaa mennä jakeluun millään. Vaan a'vot kun hoksaa miten ja millä rytmityksellä homma toimii ja saa oikean suorituksen lihasmuistiin, niin jopas alkaa kellohame heilua. Jo tällä agilitykokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että ohjaustekniikoissa on ihan sama juttu. Ensin on hiukkas kuutamolla, mutta kun jutun jujun hoksaa ni sitten tuntuu jo ihan loogiselta. Ja molemmissa toimii sama periaate, vasta lukemattomien ja lukemattomien toistojen myötä liike muuttuu automaatioksi ja sen jälkeen tekeminen on helppoa. Tanssissa pätee myös sama seikka kuin agilityssä, liike ei pysähdy koskaan. Vaikka jalat stoppais, niin liike jatkuu vartalossa.

Kolmas (ja ehkä molemmissa lajeissa tärkein) seikka on ILO. Tekemisen tulee olla molempien mielestä kivaa ja hauskaa, ryppyotsaisuus ei sovi lajeihin ollenkaan. Jos touhu menee suorittamiseksi ja ILO katoaa, on aika pitää vähän tuumaustaukoa ja miettiä mikä meni vikaan. Paras flow tulee kun on vaan hitsin kivaa ja antautuu tekemiseen koko sydämellään. (Tai ainakin tanssissa se menee juuri näin ja voisin kuvitella että agilityssä on ihan sama juttu.)

Näin mä hyppään!

Tämä yhteyshän ei toki tarkoita sitä että agility olisi minulle jotenki äärimmäisen helppoa, mutta opettelua helpottaa kovasti se, kun on jokin toinen asia, jonka kautta tekemistä voi miettiä ja peilata. Huomenna mennään vahvistamaan tanssitaitoa, ohjelmassa on koko päivä ihanaa hottia Kuubalaista salsaa! NAM! Ja maanantaina sitten taas agilityhallille valssaamaan. =D

Susitesti

Kajaanissa järjestettiin 11.-12.10. susi-ja karhutestit koirille. Ilmoitin Uulan susitestiin, kun halusin nähdä miten koira toimii uudessa, ehkä hieman pelottavassa tilanteessa. Videolta voitte halutessanne itse katso miltä meno näyttää.

Testaaja kommentoi tapahtumia näin:

"Tässä oli hyvä esimerkki koiran yhdestä käyttäytymismallista: 
1. ensin tulee hämmästys
2. koira on selvästi varuillaan
3. koira arvioi onko vastus kiva koirakaveri vai peto
4. toiminta (tällä koiralla pedon karkoittaminen)
Jos tämä koira tapaisi oikean suden, se ei enää tarvitsisi miettimisaikaa vaan alkaisi toimimaan välittömästi. Hieno koira, sillä pedon karkoittamisen lisäksi se palautui hyvin testistä. :) "

Tämä tuki hyvin sitä käsitystä, mikä minulla koirasta onkin. On harkitsevainen (suin päin ei rynnätä mihinkään), toimii itsenäisesti ja palautuu kaikista tilanteista todella nopeasti. Olen sanonut jo aikaisemminkin, vitsi että odotan innolla luonnetestiä!

Facebookissa video on ollut jo jonkin aikaa, mutta laitetaan vielä bloginkin puolelle.

Hieno hienompi Uula

Kävimme eilen Uulan kanssa kolmannella agility-tunnillamme. Aikaisemmilla kerroilla on opeteltu hyppy, putki, pöytä, rengas, mutkaputki, pituus ja nyt harjoittelimme muuria ja pussia + valssia sekä tehtiin pientä rataa. Näihin esteisiin tai harjoituksiin en sen tarkemmin mene, mutta se, minkä eilen tajusin, teki minut todella iloiseksi. Uula on jonkun mielestä varmaan pumiksi todella rauhallinen ja sitä se toisaalta onkin. Sen eteen olen tehnyt töitä ihan ensimmäisestä päivästä lähtien eli mikään asia ei ole tapahtunut ennenkuin on maltettu odottaa. Ja leikki on pääsäntöisesti lopetettu niin, että minä sanon "riittää". Silloin homma loppuu ja koira lopettaa höntyämisen.

Jaa mää vai?

Eilisellä agility-tunnilla hoksasin että minulla on koira joka kiihtyy "nollasta sataan" tarvittaessa ja tekee töitä täys höyry päällä, mutta myös laskee kierrokset "sadasta nollaan" todella nopeasti. Tilanne on tällä hetkellä tämä, koskaanhan ei voi tietää miten se muuttuu, mutta voi että miten on kiva tehdä töitä tuollaisen koiran kanssa! Nyt on aika vaikea kuvitella että se joskus kuumuisi niin paljon että lähtisi lapasesta. (Ohjaaja saattaa tosin olla herralle auttamattoman hidas...) Muutoinkin täytyy sanoa että olen saanut aivan unelmieni koiran (niin kait meillä kaikilla on!). Tiedä sitten minkä verran tässä yhtälössä ovat vaikuttaneet koiran luontaiset ominaisuudet ja minkä verran minun toimintani. Toki osansa on silläkin, että Uula on ainoa koira yhden ihmisen taloudessa, joten miltei kaikki mitä sen kanssa on tehty, on ollut minun näpeissäni. Toisin sanoen Uulan ei ole tarvinut miettiä kuka on homman pomo, kun se on alusta saakka ollut selvää.

Totaaaa, mitä tässä ny pitäis sit tehä?

Ehkä sit kuitenkin kaikkein tärkeintä on että ihminen ja koira ovat toisilleen sopivat, molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus kunnossa ja sit vaan on ihan hitsin hauskaa yhdessä! Lisäksi tän kokemuksen perusteella sanoisin, että ekan vuoden aikana kannattaa vaan kulkea ja touhuta niin paljon kun ikinä mahdollista, se luo pohjan koko tulevalle yhteiselolle. Todella mielenkiintoista on nähdä mihin tämä meidän suhde vielä kehittyy ja minkälainen aikuinen koira Uulasta tulee. Eihän se oo vielä kun vähän vajaa 1v 5kk! Ja virallista luonnekuvausta ja luonnetestiä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla.

Emmätiä oliks tässä kirjoituksessa kauheesti mitään pointtia, on vaan niin hyvä mieli kun koiran kanssa kaikki toimii. *Happy happy joy joy*

Ps. Hiihtokuva on viimetalvelta, kun tutustuttiin tähänkin lajiin.

Yökyläilyä

Olen saanut nauttia muutaman yön koirattomasta elämästä. Kyllä, nimenomaa nauttia! Tällaisella yh-puminhuoltajalla kun arkipäivät menevät muuten lähinnä töissä ja se aika mikä ei mene töissä, menee koiran kanssa kävellessä. Tuntuu ihan luksukselta kun viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla ei tarvitse lähteä ulos. Toki hyvä puoli tässä vapaudessa on se, että se kestää vain hetken, koirastahan en missään nimessä haluaisi luopua!

Valopäät

Uula on siis yökylässä veljensä Tapsun (Napos Ukasz) luona. Heidän perheessään on koiran lisäksi kaksi aikuista ja 8-vuotias poika. Minusta on aivan mielettömän ihanaa, että Uulalla on Kajaanissa kakkoskoti, jonne voin koiran jättää hyvillä mielin. Tiedän, että Uula viihtyy ja tiedän, että sitä kohdellaan kuin omaa koiraa. Lisäksi Uula tottuu siihen että ympärillä on enemmän elämää kuin meidän kotona ja oppii olemaan lasten kanssa. Meillä kun ei oikein lapsituttavia ole. Vastavuoroisesti Tapsu on aina tervetullut meille kylään, mikäli hoitopaikkaa tarvii tai ihan muuten vaan. Olen ollut huolissani siitä, että Uula leimaantuu liikaa minuun, joten molemmille tekee varmasti hyvää olla välillä erossa.

Vapaailtaa juhlistin luonnollisesti jollain, mitä en normaalisti voi töitten jälkeen tehdä... Menemällä kuntosalille! Kotona voi toki treenailla omalla painolla vaikka mitä, mutta ah kun on ollut rautaa ikävä. Minulla on nyt ihka oma personal trainer, liikuntapuolta opiskeleva komistus, joka pitää huolen ettei meikä pääse veltostumaan. Syyskuun lopulla tehtiin kuntotestit ja inbody-mittaukset, jotka uusitaan sitten tammikuun puolivälissä ja katsotaan mitä on saatu aikaan. Ainakin hikeä ja kipeytyneitä lihaksia, sen voin kertoa...

Viaton uhri ja väsyneet teurastajat

OnniDog'14 osa 3

Viimeinen osa, vihdoin...

Sunnuntai-aamu 7.9. valkeni Jämsässä varsin sumuisena. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin koiran kanssa aamulenkille Jämsänjokivarteen ja aika lailla rauhassa siellä saatiin aamusta nauttia. Jos olisi ollut yhtään enemmän aikaa, niin olis ollut aivan ihana kierrellä pidempään entisen kotikaupungin katuja sunnuntai-aamun hiljaisuudessa. Majapaikassa aamiainen oli jätetty jääkaappiin valmiiksi aikaisia lähtijöitä odottamaan. Jotkut olivat olleet liikkeellä jo ennen meitä ja kahvit oli pannussa valmiiksi tiputeltuna. Koska aamupalatarjoilu oli ihan meidän huoneemme vieressä eikä paikalla näkynyt ketään muita, tuli Uula minun seurakseni. Tosin hänellä oli ihan oma aamupala huoneessa... OnniDog-aamun ohjelmassa oli tutustuminen agilityyn ja rally tokoon, joten seuraavaksi hop, nokka kohti Himosta!

Agilityesteitä on käyty ihmettelemässä joskus aikaisemminkin, joten ihan vieraita erilaiset häkkyrät eivät olleet. Uula on varsin ennakkoluuloton kaveri, mitään estettä se ei osannut arastella. Hienoisena miinuksena oli se, että alkeis- ja jatkoryhmä oli yhdistetty ja pari tyttöä teki radanpätkää kahden erittäin innokkaan bortsun kanssa. Ylläripylläri Uulakin hiukan meinas lämmetä kun ne haukun kanssa rallasivat putkea ja hyppyesteitä. Tässä vaiheessa ei meillä tarvis vielä kauheesti vauhtia olla...

Hengähdystauon jälkeen oli ohjelmassa tutustuminen Rally-Tokoon, joka oli minulle entuudestaan vieras laji. Ohjaaja kertoili ensin vähän yleisistä säännöistä ja jutuista ja sen jälkeen oli tarkoituksena tehdä pienimuotoinen rata. Aluksi käytiin tutustumassa rataan ilman koiria ja sen jälkeen harjoiteltiin koirien kanssa jokainen liike erikseen. Rally-Toko rata koostuu erilaisista tehtäväkylteistä (kaikki käytettävät kyltit löytyvät yhdityksen sivuilta), joiden kohdalla suoritetaan kyltin määräämä tehtävä, esimerkiksi "käännös vasemmalle", "juosten" tai "maahan". Tokoon verrattuna tämä laji on hieman sallivampi eli kaiken ei tarvitse olla niin sotilaallisen täsmällistä. Kuten Rally-Tokoyhdistyksen sivuilla kerrotaan "Tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti, liikkeet suoritetaan hymyssä suin hännät heiluen." Rata oli sopivan haastava ja lopuksi meistä jokainen suoritti sen vuorollaan läpi. Tästä jäi sellainen fiilis, että tämä voisi olla meidän laji! Harmi vaan että Kajaanissa ei ole mitään ryhmää missä tätä lajia voisi treenata.

Paikallinen Jämsän Seutu kävi myös seuraamassa tapahtumaa.

Aamupäiväisen aivojumpan jälkeen koira pääsi autoon huilaamaan kun minä suuntasin odotetulle Tuire Kaimion luennolle "Koiran käyttäytyminen, oppiminen ja palkitseminen". Luento aloitettiin alusta eli koiran perimästä: sekä arkuus/rohkeus että arsykekynnys ja palautuminen ovat voimakkaasti perinnöllisiä ominaisuuksia. Lisäksi myös kasvuolot kasvattajan luona vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Tuire mainitsi erityisesti herkkyyskaudet eli tietyn käytöksen puhkeamisen ajankohdan, jolloin käytöstä on helpointa vahvistaa tai sammuttaa. Esimerkiksi jos koirasta ei toivota kovaa kaivamaan, voidaan käytös sammuttaa kun muutamaksi viikoksi estetään kaivaminen silloin, kun käytös ensimmäisen kerran puhkeaa. Pumien kohdalla kasvattajalla on varmasti mahdollista vaikuttaa siihen minkä verran pennut oppivat haukkumaan ts. onko se jatkuvaa huvikseen "räkytystä" vai jonkin asian ilmaisemista tarvittaessa. Tällaista vaivannäköä kasvattajalta ainakin minä omistajana arvostan todella paljon! Sosiaalisen käyttäytymisen alkeet opitaan pikkupentuaikana emän ja sisarusten kanssa, mutta asiaan pitää kiinnittää huomiota myös pennun uudessa kodissa. Tuiren näkemys oli, ettei puolen vuoden ikään mennessä saisi tulla yli viikon jaksoa tapaamatta toisia koiria, jotta pentu oppisi sosiaalisen käyttäytymisen kunnolla. Tähän olen itse joutunut panostamaan, koska Uula on ainokainen koira ja pentuaikana vierailtiinkin tuttujen koiraihmisten luona sekä koirapuistossa ahkerasti. Toki omistajan kannattaa yrittää varmistaa että kaikki kohtaamiset olisivat positiivisia.

Koulutuksessa tärkeintä Tuiren mukaan on, että tehtävä on pilkottu riittävän helppoihin osiin. Jos koiraa pääsee palkitsemaan riittävän usein, niin sen mielenkiinto tehtävää kohtaan säilyy. Sitten kun tehtävä sujuu n. 80% varmuudella, voidaan vaikeuttaa. Jos koira on liian varma eli osaa 110 %, niin se ei osaa ollenkaan niin herkästi tarjota mitään muuta toimintamallia, vaan turhautuu kun ei saakaan enää palkkiota siitä, mistä aiemmin palkattiin. Kun koiraa kouluttaa niin että tehtävät ovat riittävän helppoja, palkintoja tulee tiheään ja välillä pidetään muutaman minuutin huilitaukoja, niin koira jaksaa tehdä töitä pitkään. Lisäksi Tuire mainitsi että kannattaa selvittää mikä koiraa mihinkin asiaan motivoi ja palkata sitten sillä, näin päästään parhaaseen lopputulokseen.

Kaikenkaikkiaan luento oli todella mielenkiintoinen ja sitä olisi jaksanut kuunnella vaikka koko päivän. Tässä on koostettuna lähinnä kaikkein eniten mieleenjääneet asiat, mutta lisätietoahan löytyy Tuiren kirjoittamista kirjoista vaikka kuinka. Löysin myös hieman kattavammat muistiinpanot eräästä toisesta blogista, joten jos kiinnostaa, niin käykää ihmeessä tsekkaamassa.

Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen OnniDog tapahtuman antiin. Harvoin on mahdollisuus päästä tällaisille luennoille, saatika että niitä on useampi muutaman päivän sisällä. Suosittelen tsekkaamaan tarjonnan, kun OnniDog´15 tapahtuma lähestyy. Ajankohtahan on 10.-13.9.2015 ja paikkana mahtaa olla edelleen Jämsän Himos.

MEJÄ

Keväällä käytiin Uulan kanssa Seppälässä jälkikurssilla, jossa saatiin ohjeet ja harjoitukset ihmisjäljen opiskeluun. Kesän aikana olenkin tehnyt muutamia kertoja jälkeä nurmelle ja Uula on aina kovin innoissaan kun näkee että valjaat+liina kaivetaan esiin. Verijälki on kiinnostanut myöskin tuosta kurssista lähtien, mutta ei ole ollut oikein ketään, joka neuvoisi miten se tehdään oikeaoppisesti. Tavoitteena toki että voisimme mennä joskus jälkikokeeseen (Metsästyskoirien jäljestämiskoe, MEJÄ).

Nyt lomalla tuli tilaisuus opetella verijälkeä Hallissa Paasikiven Mailiksen opastuksella. Mailiksella on aikanaan ollut useampia kiharakarvaisia noutajia, joiden kanssa hän on jäljestänyt. Pumi tuli hänen kuvioihinsa 2003 Karvakorvan Äimänkäen eli Ukon, muodossa. Ukolla on kaksi tulosta avoimen ja viisi tulosta voittajaluokan jäljeltä vuosilta 2012-2013, on muistaakseni yhtä tulosta vaille jälkivalio. Nyt Mailiksella on kasvamassa toinenkin pumi, Karvakorvan Guru eli Pomo, Uulan hyvä kaveri.

Maanantaina 15.9. ajeltiin iskän mökiltä Halliin, jossa Mailiksella oli jo tykötarpeet valmiina ja niin suuntasimme koirien kanssa Vehkaojan metsiin. Koirat jätettiin protestoinnista välittämättä autolle jälkien teon ajaksi. Välineistöä ei tarvinnut kuin narussa oleva pesusieni ja pullo verta. Ensiksi potkittiin maahan aloituskohta, jossa sieneen kaadettiin verta ja sen jälkeen Mailis suunnisti edellä merkkaamassa reittiä ja minä vedin sientä perässä. Jäljen kokonaispituus oli ehkä 200 - 300 metriä, mutta kokeessakin olevat kaksi makausta / kulmaa sinne tehtiin. Sorkkaa ei ollut matkassa, joten jäljen päässä palkkana oli verinen sieni. Sitten vielä toinen samanmoinen jälki Pomolle.

Uula pääsi ensimmäiseksi ajamaan jälkeä ja valjaista+liinasta tiesi jo että nenätyötä on tarjolla. Tällä kertaa jälki ei ollutkaan ihmisjälki, vaan verijälki, mutta se ei pientä pumitusta hämännyt. Nenä tiukasti maahan ja vauhti päälle. Aluksi intoa oli sen verran, että liinasta joutui vähän jarruttelemaan ettei ihan mene hökellykseksi, mutta äkkiä rauhoittui tekemään töitä kunnolla. Ensimmäisellä makauksella piti hetki hakea suuntaa, mutta sitten hoksasi ettei tämä jatkunutkaan suoraan, vaan joku oli tehnyt kulman. Jälkeä tehdessä ajattelin että ei kait se näin pitkää jälkeä jaksa keskittyä ajamaan, vaan mitä sitä tyhjää, Uula kyseli jäljen päässä että oikeestiko tämä jo loppui. Intoa olisi selvästi ollut paljon enemmän. Hieno ja taitava pieni! Ja Pomo suoritti tyylilleen uskollisena oman jälkensä vielä vauhdikkaammin. Ei taida pumeilta virta ihan äkkiä loppua! :) Palkaksi pojat pääsivät vielä metsään juoksentelemaan.

Loppuviikosta kulkeuduttiin äitin mökille Viitasaarelle veripullo matkassa. Torstai-iltana kävin tekemässä 300 - 400 metrin jäljen ryteikköön ja sitten perjantai-aamuna, reilu 12 tuntia myöhemmin, koiran kanssa ajamaan. Virheettä, tarkkaan ja hienosti Uula ajoi tämänkin jäljen ja palkkana ollut jäinen lihapulla oli jo syöty kun minä pääsin kaadolle. Itse ajattelin muutamassa kohdassa että nyt on väärä suunta, kunnes näin että sinne ne merkitkin näyttää. On se vaan niin kiva seurata kun koira tekee jotain luontaista ja mieluista hommaa! Nyt innolla odotellaan ens kevättä ja kesää, että päästäisiin ihan oikeisiin jälkikokeisiin.

Edit: Mielestäni mä julkaisin tän tekstin jo aikaa sitten, mutta näytti jostain syystä olevan luonnoksena. Niin tai näin, nyt ainaskin näkyy! t. tekniikan ihmelapsi Miia

OnniDog'14 osa 2

OnniDog-lauantaipäivän seuraava luento oli Jari Parkkisenniemen "Ongelmakäyttäytymisestä ratkaisuihin". Avainajatuksena oli, että ongelmallinen käyttäytyminen on vain käyttäytymistä ja sitä ohjaa aina jokin tarkoitus (yleisimmin saada tai välttää jotain) eli tarkoituksen löytäminen on ongelman ratkaisun löytymisen avain. Käyttäytyminen ei synny tyhjästä ja käyttäytymisen seuraukset ohjaavat oppimista, joten koiran kanssa kannattaa olla "hereillä" ettei ongelmalliseksi koettu käytös pääse vahvistumaan. Yht'äkkinen muutos käyttäytymisessä saattaa johtua terveysongelmista, joten ennen kuin puutut kovin vahvasti käyttäytymiseen, käväise koiran kanssa eläinlääkärissä. Erittäin tärkeää on myös tiedostaa, että pentuaikana ja nuoruudessa opitut asiat esiintyvät yleensä voimakkaana vanhemmalla iällä, esimerkiksi jos et halua hyppivää aikuista koiraa, älä palkitse hyppivää pentua.

Taustatekijöiksi ongelmakäytökselle Jari listasi:
- oppiminen
- pelko / pelkoehdollistumat
- akuutti kipu
- terveydentila (kilpirauhasongelmat, hormoniongelmat, jne.)
- voimakkaana esiintyvä rotutyypillinen käyttäytyminen
- ihmisen reagointi asioihin

Omistajan lisäksi koiraa "kouluttavat" muut ihmiset sekä ympäristö. Hyvä esimerkki minusta on se, ettei Uula hypi minua vasten (tähän on muutamia poikkeustilanteita, liittyvät palkitsemiseen), mutta saattaa ihan pokkana hyppiä muita ihmisiä vasten, koska useimmat vieraat ihmiset sallivat hyppimisen ja taputtelevat koiraa samalla iloisena. Eli Uula käyttää surutta hyödykseen toisten sallivuuden! Tietty minä komennan vierestä (ja kiristelen hampaitani) mutta se ei ole ollenkaan niin tehokasta. Jari huomautti myös, että käyttäytyminen yleistyy helposti. Esimerkiksi ensin koira haukkuu isoille mustille koirille, sen jälkeen haukkuu kaikille mustille koirille ja pian se haukkuu jo kaikille koirille. Käytökseen on helpointa vaikuttaa ennen kun se on yleistynyt. Käytösongelma ratkaistaan useimmiten kouluttamalla jokin sallittu käytös ei-toivotun sijaan: koira ei ymmärrä käskyä ei hypi, mutta se ymmärtää käskyn istu. Tässä minusta todella mielenkiintoisen luennon keskeisin anti rankalla kädellä tiivistettynä. Luento olis saanut olla kevyesti koko päivän mittainen, niin paljon aiheeseen liittyy asiaa ja Jarilta tuskin olisi tietämys loppunut kesken vaikka ois viikon puhunut...
- - - - --

Lauantain päätti Juha Kareksen luento "Koiran jalostuksen uusi aika - luonnonvalinta" ja täytyy sanoa etten ole pitkään aikaan, jos koskaan, ollut näin hauskalla luennolla! Yllättävää kyllä, hauskuus ei millään tavalla vähentänyt asian tärkeyttä tai esilletuontia, vaan päinvastoin. Ihanan virkistävää kohdata tällainen henkilö, joka on kaikilla mittapuilla menestynyt kasvattaja ja tietää asioista todella paljon, mutta ei ota itseään turhan vakavasti ja uskaltaa laittaa persoonansa peliin.

Keskeinen sanoma luennolla oli se, että vain vahvimpien ja elinvoimaisimpien yksilöiden tulisi jatkaa sukua, kuten on aina myös luonnonvalinnassa ollut. Astutuksen pitäisi sujua luonnollisesti ilman mitään pakotusta, synnytyksen tulisi olla helppo ja emon hoitaa pentujaan vaistojensa ohjaamana. Jalostuksessa pitäisi katsoa kokonaisuutta eikä vain tuijottaa jotain indeksejä tai lonkkatuloksia. Luonteeseen ja hermorakenteeseen tulisi kiinnittää erittäin paljon huomiota. Luennolla korostettiin myös nartun kantoajan ja pentujen pikkupentuajan olosuhteiden merkitystä. Olen napannut tähän alle Juhan ajatuksia hänen omasta blogistaan. Sieltä löytyy myös paljon lisää ajatuksia koiran kasvatuksesta yms., suosittelen lukemaan ja ajattelemaan.

Oikea koirankasvatus on eläimen tuntemista ja elämän kunnioittamista. Oikea kasvattaja lukee koiraa ja pyrkii kasvattamaan elinvoimaisia sekä onnellisia koiria. Kasvattaja antaa koiriensa olla koiria ja hän pyrkii kasvattamaan koiria, jotka saavat olla koiria. Se kaikki alkaa elinvoimaisten pentujen helposta syntymästä ja näiden pentujen vaivattomasta terveestä kasvusta. Kosketuksen eläimeen ja luontoon omaava kasvattaja seuraa pentuja sekä valitsee itselleen sekä jatkojalostukseen ne kaikkein vahvimmat sekä elinvoimaisimmat pennut. Vuosikymmenien kuluessa olen havainnut, että näillä vahvimmilla pennuilla on myös yleensä vahvimmat hermot ja paras luonne. Luontaiset johtajat nousevat muiden yli, koska niillä on paras rakenne ja eniten elinvoimaa. Kosketuksen oikeisiin koiriin omaava kasvattaja osaa etsiä siitokseen ne populaation vahvimmat ja elinvoimaisimmat koirat. Koirankasvatus ei ole poikkeus nisäkkäiden yleiseen luonnossa lisääntymiseen. Vahvimmat ja rohkeimmat urokset saavat astua ja tuottavat jälkeläisiä. Heikot, arat ja elinvoimaltaan surkeat urokset eivät pääse lähellekkään naaraita. Me ihmiset olemme erkaantuneet aivan liikaa perusasioista koirankasvatuksessa ja kaiken maailmaan huuhaa paperipelleily on lisääntynyt kohtalokkaan paljon.

Luonne ja koiran hermorakenne ovat jatkuvasti läsnä koiran elämässä 24/24 ja 7/7. Luonnetta tärkeämpää asiaa ei voi olla. Koirallakin henkinen hyvinvointi on tasapainoisen sekä laadukkaan elämän keskeisin tekijä. Luonne on jäänyt kuitenkin monasti vaille riittävää huomiota, koska se ei ole selkeästi mitattava ja riittävästi huomioitu ominaisuus kasvattajien ja rotujärjestöjen työssä. Toki suurin osa kasvattajista tekee tarkkaa työtä luonteiden vaalimisessa, mutta on nurin kurista, että hermorakenteeltaan lähes ala-arvoista koiraa voidaan käyttää jalostukseen kenenkään liikaa asiasta piittaamatta, mutta lonkissa ja muissa numeroissa pienetkään kompromissit eivät useinkaan ole mahdollisia.

Degeneraatio lisääntyy. Allergiat, kilpirauhasen vajaatoiminnat, immuniteetin, ruuansulatuksen, hedelmällisyyden ja hengistyksen sekä joidenkin sisäelinten kohtalokkaatkin ongelmat jäävät helposti taka-alalle, koska koirille ei näistä kerry tilastoitavaa ja helposti arvioitavaa asteikkoa. Silti ne voivat olla koiran arjessa jatkuvasti tuskallisemmin ja haitallisesti läsnä kuin yksittäinen lonkkanivelen aste. Puhumattakaan aivan liian varhain selvästi perinnöllisiin syöpiin kuolevista koirista. Listaa liian vähälle huomiolle jäävistä asioista voisi jatkaa loputtomiin. Pitkällä tähtäimellä rodun todellinen degeneraatio lisääntyy, kun huomiota kiinnittyy liiallisesti yksittäisiin tekijöihin kokonaisuuden asemasta.

Yksittäisten tilastoitavien tekijöiden ylikorostuessa, kokonaisvaltainen terveys ja elinvoima on unohtunut. Eikö keskeistä pitäisi olla koirien keskimääräinen elinikä ja eletyn elämän laatu? Laadukkaasta ja helposta, ilman sairauksia tai lääkekuureja eletystä elämästä ei kerry 1,2,3 tai 4 ilmaistavaa määrettä koiran tietoihin ja niinpä, näkemyksettömät harrastajat eivät välttämättä huomioi koko asiaa riittävästi. Kyynärpää lausunto 1, yksittäinen ripsi silmässä tai lonkka-aste C onkin joillekkin tärkeämpää kuin kokonaisuus ja oikea eletty elämän laatu. Liian monet rotujärjestöt ovat lähteneet mukaan pinnalliseen terveyden käsityksen kaventamiseen. Monilla roduilla on täysin näkemyksettömiä ja pinnallisia Pevisa ohjelmia, joissa yksittäinen ilmiö jyrää kokonaisvaltaisen terveyskäsityksen yli. Hyvä kysymys on myös: Miksi koira luokitellaan usein ihmisten mielissä ja jopa rotujärjestöissä sairaaksi, jos sen jokin nivelen aste ei ole ideaali, mutta koira ei siitä elämässään kärsi? Sairaus pitäisi olla kuten ihmistenkin kohdalla sitä, että olo on sairas ja ollaan kipeitä. Vaditaan lääkärinhoitoa tai tunnetaan elämänlaatua laskevaa kipua. Mitä terveys oikein koiralla tarkoitttaa? 

Stay tuned for OnniDog'14 osa 3...

OnniDog'14 osa 1

OnniDog'14 tapahtumaan minua houkutteli sopiva ajankohta (loman alku) sekä kiinnostavat luennot. Lisäksi kun 14v siskontyttön Milla oli vailla kaveria ko. tapahtumaan, oli asia selvä ja ilmoittauduin mukaan lauantaille ja sunnuntaille 6.-7.9. Majoituksen varasin Jämsän Gasthausista ihan edullisen hinnan vuoksi ja koska sinne olivat myös koirat tervetulleita. Paikka osoittautui muutenkin varsin mukavaksi, toki rakennus on vanha, mutta huoneessa oli kaikki tarvittava ja siivous oli hyvin tehty.

Lauantai-aamuna ajelin Viitasaarelta Jämsään hyvissäajoin että ehdin vielä käydä Uulan kanssa lenkillä Himoksen maisemissa ennen ensimmäisen luennon alkua. Ilma oli onneksi suht viileä eikä aurinko paistanut, niin koiran pystyi jättämään autoon luennon ajaksi. Päivä alkoi ELL Anni Hakasen luennolla, jossa käsiteltiin koiran ensiapua, hoitotarpeen arviointia kotona sekä myrkytyksiä. Laitan tähän tiivistelmän luennon asioista, koska jotain näistä valitettavasti tarvitsee jossain koiran elämän vaiheessa. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta kyllä yllättävissä tilanteissa koiran kanssa tieto myös vähän helpottaa toimimista.

ENSIAPU / KOSKA PÄIVYSTYKSEEN

Kun soitat eläinlääkärille, selvitä

• Ikä, rotu, sukupuoli, perussairaudet

• Mitä tapahtunut / Miten oireilee

• Onko syönyt, juonut, pissannut, kakannut

• Mikä on koiran yleisvointi – näkemyseroja…

• Jos mahdollista mittaa lämpö, tarkasta limakalvojen väri

Oksenteleva/ripuloiva

• Suurin osa syönyt sopimatonta ruokaa / ruokavaliossa äkillinen muutos

• Ripuliruokinta ja tukihoitovalmisteet sekä riittävästä nesteensaannista huolehtiminen

Päivystykseen, jos

• Koira apaattinen

• Jatkuu yli 3 vrk kotihoidosta huolimatta ja vointi heikkenee

• Sairas/vanha/pentu

• Oireenkuva raju tai koira selkeästi tuskainen

• Syytä epäillä esim. suoliston vierasesinettä tai myrkytystä

• Oksennuksessa/ripulissa verta

Pyometra eli kohtutulehdus

• Leikkaamaton narttu – epäillään lähes aina kun kuumeinen

• Apatia

• Kuume

• Lisääntynyt juominen ja pissaaminen (käytännössä aina merkki sairaudesta)

• Yleensä 2 vkoa- 2kk juoksujen loppumisesta

• Emätinvuoto – ei aina!

• Oksentelu, ruokahaluttomuus, levottomuus, vatsakipu jne.

• Ennuste sitä parempi mitä nopeammin hoidetaan, joten em. oireilla hakeuduttava mahdollisimman pian eläinlääkäriin!!! Aina akuutti henkeä uhkaava tila.

Haavat

• Kotona tyrehdytetään vuoto, puhdistetaan haava ja suojataan siteellä

• Nuoleminen estetään

• Ommeltavat hoidetaan heti – paraneminen nopeutuu ja vältetään turhaa kipua

   Viiltohaavat

   Repsottavat haavat

• Puremahaavoja ei yleensä ommella

   Voivat olla onteloisia, jolloin vaatii dreneerauksen

   Vaatii yleensä antibioottihoidon, koska tulehtuvat helposti

   Kipulääkitys

Silmäsairaudet

• Käytännössä suositellaan aina heti hoidettaviksi, vähintäänkin jos

   Siristelee

   Hankaa

   Kivulias

   Silmän pinta samea tai punainen

   Oireet alkavat äkillisesti tai ovat toispuoleisia

• Hankaamisen estäminen, kipulääkitys, silmän huuhtelu (syövyttävät / ärsyttävät aineet)

Ontumat

• Tutki ja painele jalka kotona – haavoja, turvotuksia, aristuskohtia?

• Päivystykseen jos alkanut äkillisesti voimakkaana

   Yleensä röntgentutkimus päivystyksessä vain jos syytä epäillä murtumia etc.

   Jatkotutkimukset arkena

• Kipulääkitys (ei ole ontumaa ilman kipua) ja lepo

Hengitysvaikeudet / yskä

Päivystykseen, jos

• Yleisvointi heikko

• Riskirotu; brakykefaalinen, syvärintainen, jättirotu

• Vanha/pentu/perussairaus

• Hengitystyyppi muuttunut tai hengitystiheys lisääntynyt

• Korkea kuume tai useamman päivän jatkunut kuume

Kennelyskä; kuiva kumea yskä, kakominen, liman oksentelu, lievä kuumeilu, alkaa usein äkillisesti, leuanalusimusolmukkeet turvonneet – jos yleisvointi hyvä ja kyseessä perusterve koira, voidaan seurailla kotona

Kouristukset

• Yksittäinen lievä epileptinen kohtaus perusterveellä nuorella koiralla ei vaadi päivystykseen lähtemistä

• Lievä kohtaus kestää alle 2 min ja toipuminen siitä on nopeaa

Päivystykseen, jos…

• Kestää yli 2 min (max 5 min)

• Kohtauksia ryppäyksittäin

• Vanha/sairas koira

Elvytys

• usein tehotonta kotiolosuhteissa, myös klinikalla huono selviytymisprosentti

(paitsi anestesian aikaisissa elvytystilanteissa)

• tarkista ensin että hengitystiet auki

• tuntuuko pulssi (reisipulssi tai symen kohdalta)

• paineluelvytys 80-100 kertaa minuutissa, koira oikealle kyljelle, tynnyririntaiset (bulldogit) selälleen ja ihan pieniä koiria painellaan sormin rintakehän molemmin puolin

• ventilaatio haastavaa, teoriassa puhallus nenän kautta, painelu ensisijaista

KUINKA TOIMIA MYRKYTYSTÄ EPÄILTÄESSÄ?

Soita päivystävälle eläinlääkärille / klinikalle ja valmistaudu vastaamaan;

◦ Koiran yleisvointi

◦ Ikä, rotu, terveydentila

◦ Mille on altistunut ja miten (iholle/suun kautta)

◦ Vaikuttava aine, kauppanimi, vahvuus jne.

◦ Mikä on maksimiannos, jonka koira on voinut syödä

◦ Koska on altistunut

◦ Jos vakavia yleisoireita, välittömästi vastaanotolle (soitto matkalta) !!!

◦ Mikäli tilasta / annoksesta ei varmuutta, parempi tarkastuttaa tilanne…

Ihoaltistus

◦ Nuolemisen estäminen

◦Ihmisten ja muiden eläinten suojaaminen

◦Syövyttävät hapot/emäkset huuhtelu 15-20min ilman hankaamista

◦Öljypohjaisten aineiden pesu (Fairy tms.)

Silmäaltistus

◦Huuhtelu kotona 15-20min ennen vastaanotolle lähtemistä

◦Hankaamisen estäminen

◦Käytännössä tarkastutettava aina!

Ruuansulatuskanava-altistus

Oksennuttaminen

◦ Ei kannata jos yli 4h (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta), usein tehokasta vain <1h

◦ Mitä nopeammin sitä parempi

◦ Kotona; 3% vetyperoksidi 1-2ml/kg (max 50ml), ei saa toistaa, vaikutus 10min kuluessa

◦ Ennen oksennutusta maha täyteen ruokaa!

◦ Suollalla oksennuttamista ei enää suositella

◦ Kotona oksennuttaminen on usein hidasta ja epävarmaa, joten usein parempi lähteä suoraan vastaanotolle

EI jos

◦ Tajunnan taso laskenut, koira on jo oksentanut, hengitysvaikeudet, oireilee jo, syövyttävät hapot / emäkset, öljypohjaiset aineet

Ruuansulatuskanavaärsytys

Lääkehiili

◦ 1-5g/kg 4-8h välein

◦ Veteen liuotetut rakeet (carbomix) tehokkaimpia, tabletit murskattava!

◦ Imee itseensä nestettä, vettä vapaasti tarjolla!

◦ Aina hyödyllinen, kun on syöty myrkkyä, imee itseensä toksiineja

- - - - - -

Seuraavan luennon piti koirahieroja Erika Hankalin aiheesta koiran lihashuolto. Kehon huollon kulmakiviksi hän mainitsi seuraavat asiat tärkeysjärjestykseen listattuna:

Uula muistaa myös levätä 

- ravinto ja neste

- liikunta ja lepo (!)

- lämmittely ja jäähdyttely

- itse tehtävät hieronnat ja venyttelyt

- hieroja, fysioterapeutti, osteopaatti, tms.

Yhtenä mottona Erikalla oli "Pinkeä pää, pinkeät pakarat" eli myös koiralla kaikki vaikuttaa kaikkeen. Liikunnan suhteen hän suositteli monipuolista maastoa ja vauhdin vaihtelua, paras liikuntamuoto koiralle on pitkä rento ravi ja selkeästi huonoin "hitaasti hihnassa asfaltilla". Syvien lihaksien vahvistamiseksi hän suositteli kävelyä esim. risukossa, ja nimenomaa niin että koira kävelee. Tällöin se joutuu väkisin käyttämään myös syviä lihaksiaan. Mahdollisimman monipuolinen liikunta vahvistaa koiran lihaksistoa tasapuolisesti ja hyvä lihaskunto on paras ennaltaehkäisy kaikenlaisia lihasvammoja vastaan. 

Kaikkiin harrasteisiin / kilpailulajeihin on tarpeen lämmitellä vähän ennen suoritusta sekä myös jäähdytellä suorituksen jälkeen. Lämmittelynä ravia nousevalla tempolla ja jäähdyttelynä vastaavasti ravia laskevalla tempolla, ainoastaan aktiivinen liike lämmittää lihaksen, takki auttaa vain pitämään lämmön hieman pidempään. Staattista venyttelyä Erika ei itse suosi ollenkaan, mutta piti hyvänä esim. namin kanssa tehtäviä venyttelyjä ja liikeratojen avauksia. Hän suositteli kehumaan koiran omaehtoista venyttelyä, jotta koira tekisi sitä mahdollisimman paljon. Lisäksi kannatta havainnoida kaikki muutokset venyttelytavoissa (ja toki liikkeissä), jotta mahdollisiin ongelmiin pääsee käsiksi nopeasti. Eli ei oikeastaan mitään uutta auringon alla, mutta käsi ylös, kuinka moni tosissaan panostaa tuohon lämmittelyyn - jäähdyttelyyn..?

Lauantaina oli vielä luennot ongelmakäytöksestä ja jalostuksesta, joten stay tuned, OnniDog'14 osa 2 tulossa pian... :)

Ps. Jättäkää ihmeessä kommentteja jos käytte lukemassa mun jorinoita. 

PAIM-T

Koska olen sen verran kädetön, etten osaa tuota pdf-tiedostoa tähän paremmin liittää, niin saatte kuvan paimennustaipumustestauksen arvostelukortista näin print screeninä. Kirjoittelen testistä tarkemmin het kun ehdin.

Luonteesta ja sen testaamisesta

Lueskelin luonnetesti-juttuja vanhoista Unkarinpaimenkoirat lehdistä ja mieleeni tuli että mehän käytiin Uulan kanssa eräänlaisessa testissä jo huhtikuussa. Virallisiin luonnetesteihin meillä ei ole asiaa ennen ensi kesää, mutta kaikki info oman koiran luonteesta ja ominaisuuksista kiinnostaa suunnattomasti. Ja kun sopivasti olimme käymässä sisareni luona Raumalla, varasin ajan koirakoulu Lunatanille neuvolatunnille. Siskoni koirat ovat käyneet Lunatanin koulutuksissa, joten hän osasi suositella Virpiä. No, joku voi tietysti ajatella että tuonkin rahan olisi voinut käyttää johonkin muuhun... Tietty, mutta halusin käyttää sen just tähän! :)

Kuvan koira liittyy tapaukseen

Testi noudatteli joiltain osin luonnetestiä, kolinatynnyri, haalari ja kelkka, ja muutoin seurattiin koiran (ja omistajan) käyttäytymistä ihan normaalissa ulkoilutilanteessa, ensin hihnassa ja sitten irti. Liitän tähän Virpiltä saamani kommentit Uulan käyttäytymisestä ja hänen näkemyksensä koirasta sillä hetkellä.

- - -

"Tämä ei suinkaan ole mikään virallinen luonnetesti, vaan pikemminkin käyttäytymistesti, minkä perimmäisenä tarkoituksena on kartoittaa koiran ja omistajan suhdetta.

”Kolinatynnyri” Hyvä hermorakenne, palautuu nopeasti. Reagoi kolinaan, mutta palautui heti, eikä hetken kuluttua edes muistanut koko tynnyriä, vaan lompsi ohi ihan muina miehinä. Ei pehmeyttä havaittavissa.

”Haalari” Ei kokenut haalaria uhkaavana, ei kokenut tarvetta puolustaa omistaa. Erittäin rohkea koira. Itsenäinen; hyvä piirre koirassa, mutta luo enemmän haasteita omistajalle. Koira ei ollut juurikaan kiinnostunut omistajan näyttämästä haalarin hihasta, vaan tsekkasi haalarin itsekseen, totesi täysin vaarattomaksi ja menetti nopeasti kiinnostuksensa haalariin.

”Kelkka” Ei aggressivisuutta. Olisi mieluiten paennut tilanteesta. Tuli kelkan luo kun omistaja kutsui, mutta hetkeksi meni maate omistajan kylkeen…ei tiennyt miten toimia, mutta palautui nopeasti ja sen jälkeen kelkka oli ok. Usein koirat reagoivat näin jos taustalla on esimerkiksi epäluuloisuutta vieraita (usein miehiä) kohtaan. Tässäkin itsenäisyys tuli ilmi, eli omistajan tarjoama hiha ei kelvannut, vaan koira halusi tutkia kelkan itse. Koira käyttäytyi samalla tavalla hihnassa ja vapaana, kertoo hyvästä suhteesta omistajaan.

Yleistä:
Nuori pumi uros, hieno yksilö. Ei höntyile turhia, rohkea ja reipas! Mielestäni sopisi jalostuskäyttöön. Toki tulee huomioida koiran nuori ikä eli kehitys on kesken ja luonne vielä muokkautuu ja koira hakee paikkaansa. Hyvä suhde omistajaan testi tilanteessa, mutta pieniä merkkejä tulevaisuuden ”mahdollisista ongelmista”. Koira vetää hihnassa herrasmiesmäisesti, ei kisko, mutta hihnassa pieni kireys lähes koko ajan lenkillä. Myös hihnassa ruopimiseen kannattaa puuttua.

Erittäin tasapainoinen nuori koira. Kestää arkielämän haasteet ja omistajan ”mahdolliset mokat”. Ei saa kohdella missään nimessä silkkihansikkain."
- - -

Todella jännä nähdä minkälaisia tuloksia saadaan sitten ihan oikeesta luonnetestistä ja mihin suuntaan koira on kehittynyt. Lisäksi haluan kantaa oman korteni kekoon, jotta pumeille saataisiin mahdollisimman paljon testituloksia. Hmm, Kajaanissa näyttäisi olevan lokakuun puolivälissä karhu- ja susitestipäivä, joten taidan hassata vähän lisää rahaa ja käydä katsomassa miten Uula suhtautuu suteen.

Kuinkas moni teistä on käyttänyt koiransa luonnetestissä? Minkälaisin tuloksin ja millainen kokemus on ollut?

Paimennusta

Sunnuntai-iltana saavuttiin siskon perheen luo Rauman Kodisjoelle. Lähdettiin heti Uulan ja Laten kanssa lenkille, että saavat aluksi treffata jossain muualla kuin sisätiloissa. Vikinästä ja vinkumisesta kävi kyllä hyvin selville että pojat tunnistivat toisensa heti. Ja voi riemua kun "vapaa" lupa viimein sänkipellolla tuli!

Maanantai-iltana ajeltiin Eurajoelle (Pietilän tila) harjoittelemaan paimennusta samaisen kaksikon kanssa. Pitihän meidän päästä vähän treenaamaan ennen loppuviikon paimennusleiriä. Alla pari videonpätkää Uulan tyylistä, kuvaajana siskoni Henna-Riikka.

Viikonlopun OnniDog ´14 tapahtumasta kirjoittelen paremmalla ajalla. Paikallinen Jämsän Seutu bongasi meidät sunnuntaina. :)

Miia ja Uula rally-tokoilee

L O M A

Seuraavat pari viikkoa vietämme taas tien päällä ja sukulaisten nurkissa. Tänään starttaamme ensimmäiselle etapille kohti Viitasaarta ja äitin mökkiä. Heti aamusta jatkamme matkaa Jämsään, OnniDog'14 tapahtumaan. Lauantaina on ohjelmassa vain luentoja, mutta sunnuntaina käymme myös testaamassa agilityä sekä rally tokoa. Millan (siskontyttö) piti tulla myös Late-pumin kanssa, mutta valitettavasti 39 asteen kuume pitää sängynpohjalla. :( No, sunnuntaina ajelemme sitten joka tapauksessa Kodisjoelle siskon lauman luokse ja siellä touhuilemme pumimaisia juttuja koko alkuviikon. Torstaina jatkamme Somerolle Woollandiaan paimennusleirille ja lauantaina on ohjelmassa paimennustaipumustesti.

Mökillä keväällä 2014

Tässä alustavaa aikataulua tälle road tripille. Jos ehdin, niin kirjoittelen kuulumisia matkan varrelta. Ai niin, pari viikkoa on lomalla mittaa, joten katsotaan mitä kaikkea ehdimme! 

Kuulaita syyspäiviä kaikille!